Kolumnisarjassa Sylvin tekijät tunnustavat pahoja ja ”pahoja” tekojaan ja ajatuksiaan.
Jos jossain näen naisen korkokengissä, minun on pakko kääntyä katsomaan. Jos lehdessä on mainoskuva, jossa naisella on korkokengät, saatan jäädä tuijottamaan kuvaa pitkäksikin toviksi. Pelkkä kuva korkokengästä riittää saattamaan minut hurmioon. Mitä korkeampi ja kapeampi, sen parempi.
Vaimollani on yli sata paria korkokenkiä. En voisi olla onnellisempi.
Joku sanoi joskus, että kaunein ääni on naisten korkokenkien kopina kadulla. Myös miesten korkokenkien kopina kadulla voi olla kaunis ääni. Varsinkin jos ne ovat omassa jalassa.
Fetisismini on edennyt niin pitkälle, että olen opetellut viime vuosina käyttämään korkokenkiä. Enkä pelkästään fetissi- tai edes juhlakenkinä, vaan myös arkikenkinä.
Olen ostanut kalliista erikoiskaupoista nilkkureita ja kävelykenkiä, joissa on viiden tai kuuden sentin korko. Varsinkin arkikäyttöön tarkoitetut kengät olisivat ikäiseni naisen jalassa tätimäisiä, mutta minun jalassani ne ovat – ainakin toivon niin – jotain muuta. En ole onnistunut löytämään aivan sellaisia korkokenkiä kuin haaveilen, mutta vielä nekin löytyvät. (Löytyisivät heti, jos vain olisi rahaa millä mällätä.)
Ongelma on myös keksiä vaatteita, joihin korkokengät sopivat. Mitä tahansa miehen perusvaatteita ei voi käyttää. Naistenvaatteissa taas on vääränlaiset leikkaukset.
Mitä järkee, kysyy joku. Korkokenkien käyttöhän on epäterveellistä, akillesjänteet kärsivät, alaselkä tulee kipeäksi, lisäksi voi tulla niin sanottu Mortonin jalka. Jalan hermot jäävät pinteeseen, joskus niitä voidaan joutua leikkaamaan.
Kauneuden vuoksi joutuu kärsimään.
Ranskalainen kirjailija Alina Reyes on kirjoittanut: ”Kun kävelee korkeilla koroilla, ristiselkä taipuu notkolle ja lanteet keinuvat herkullisesti. Koroilla kipittäminen ei ainoastaan näytä herkulliselta vaan myös tuntuu siltä, kun lihakset jännittyvät ja supistelevat selän taipeessa asti. Jos samalla jännittää vatsalihaksia, ruusu havahtuu kehon oman korsetin puristusotteeseen ja nauttii joka askeleesta kuin vaivihkaisesta lemmenaktista.” (suom. Aura Sevón)
Kyse ei ole siis pelkästään siitä, että korkokengillä nainen viestittäisi olevansa saalis, joka ei pääse karkuun.
Mieskin voi kokea samaa kiihotusta korkokengillä kävellessään. Kun sipsuttaa korkokengillä kadulla, tulee enemmän tietoiseksi omasta ruumiistaan. Tuntee itsensä herkulliseksi. Rakastan sitä, miltä sääret näyttävät korkokengät jalassa. Takapuoli työntyy ulospäin, reisiin ja lantioon tulee uudenlaista täyteläisyyttä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että kokisin itseni näin seksikkäämmäksi. Saatan tuntea niin joskus, vaikka käyttäisin ihan tavallisia miestenvaatteita, hyvin istuvaa pukua ja särmikkäitä kenkiä. Joskus se vain ei tunnu riittävän.
Kävelen eri tavalla korkokengät jalassa. Miehenä kävelen rempseästi, ympäristöstä välittämättä. Rynnin eteenpäin. Jotkut miehet heittelevät jalkojaan miten sattuu. Tällaista holtitonta kävelyä kyllä suitsitaan armeijassa, mutta sotilaallinen kävelykin on napakkaa, pitkäaskelista, nopeaa.
Heteronormatiivisesti pukeutuneena kävelee kuin mies. Pukeutuminen määrää tahdin.
Korkokengillä ei voi kävellä nopeasti. Askelten on oltava melko lyhyitä, jos ylipäätään haluaa pysyä pystyssä ja päästä eteenpäin. Korkokengät jalassa minun pitää miettiä kävelyäni koko ajan, jalkaa pitää asetella tarkkaan. Mukulakivillä pitää loikkia päkiöillä. Se voi olla jonkun mielestä huvittavaa, minusta se on kivaa.
Mieshän ei kävele sipsuttaen, tärkeintä on liikkua nopeasti ja päästä perille. Korkokengillä asetelma muuttuu päinvastaiseksi. En voi olla enää eteenpäin rynnivä mies. En voi olla peto, joka saa saaliin kiinni muutamalla loikalla.
Se on kiehtovaa. Se on kiihottavaa. Se on seksikästä.