“Kiitos ja halit. Voittiko oikea viisut? Suomalaisetkin pärjäs hyvin”.
Näin vastasi äitini äitienpäiväonnittelutekstariini. Ajattelin, että nytpä tiivisti äiti nätisti päivän puheenaiheen. “Voittiko oikea viisut?” on vuosittain kysytty kysymys. Mietin hetken, viitsisinkö olla näsäviisas kakara ja vastata äidille “No eiköhän, jos ääntenlasku meni oikein :P”.
Näkemykseni mukaan Euroviisut nimittäin voittaa se, joka vastaa parhaiten äänestäjien unelmia tulevaisuudesta tai viisujen kehityssuunnasta. Tätä lienee hyvä avata vähän.
Joka vuosi Euroopassa valitaan ensin edustaja jokaiselle kansalle itselleen. Tässä kisassa pohditaan, kuka minä olen ja millaisena haluan näyttäytyä muille. Siinä peilataan nykyisyyttä ja historiaa. Itse viisujen aikana omaa edustajaa ei voi kuitenkaan äänestää. Pitääkin tykätä jostain erilaisesta ja itsestä poikkeavasta. Erilainen symbolisoi muutosta.
Omaa kansallisuutta edustavalle ehdokkaalle etsitään paras mahdollinen vaihtoehto, ehkä jopa parempi vaihtoehto. Muita katsoessamme inspiroidumme siitä, millainen maailma voisi olla, millainen minä voisin olla, millainen haluaisin tämän maailman tai itseni olevan? Siinä mielikuvitus pääsee laukkaamaan, etenkin kun vaihtoehdot tarjoillaan viihdyttävän ilmaisun kautta ja vielä musiikin parissa.
Vastasin siis äidille, että Euroviisut voitetaan tekemällä unelmista totta. Voittajan esitys saa ihmiset unelmoimaan ja haaveilemaan suunnasta, johon he toivoisivat maailman kehittyvän. Ihan vaan näin vihjeenä ensivuoden UMK-osallistujille. Ja tuomareille.
Onnittelut vielä Softenginille: hyvin meni.
Kuva: Yle