Miten Itä-Kongon aseistettu konflikti, öljy, korruptio ja uhanalaiset vuorigorillat liittyvät toisiinsa? Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin elokuva Virunga kertoo tästä.
Kiinnostuin Virunga-dokumentista heti siitä kuultuani. Olen ihaillut vuorigorilloja lapsesta saakka, ja nähnyt niitä Ruandassa. Orlando von Einsiedelin elokuva paljastaa salametsästäjien teot sekä kertoo sisällissodan jälkeisen konfliktin etenemisestä Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa. Se näyttää myös Virungan kansallispuiston ”mustaa kultaa” hamuavan öljy-yhtiön Soco Internationalin työntekijöitä, jotka puhuvat ohi suunsa ja osaltaan vahvistavat sitä, kuinka kipeästi eläintensuojelua alueella tarvitaan.
Leffan pääosassa eivät siis ole pelkästään vuorigorillat. Virungassa kuvataan ja haastatellaan eläintensuojelijoita ja ranskalaista reportteria Melanie Goubya. Metsänvartijat ja heidän esimiehensä asettavat henkensä alttiiksi suojellessaan gorilloja Socolta, salametsästäjiltä sekä Itä-Kongossa alueita valtaavalta M23-kapinallisarmeijalta. Katsojille näytetään lähialueilta pakenevien ihmisten virta, kansallispuistosta evakuoitavat työntekijät ja heidän perheensä, metsänvartijoiden aseistautuminen sekä kansallispuiston stressaantuneet eläimet.
Ranskalaisjournalisti Gouby liikkuu miljoonan asukkaan Gomassa, jonka kapinalliset ottivat haltuunsa vuonna 2012, elokuvaa kuvattaessa. Goubyn osuus elokuvassa on olennainen, sillä juuri hän paljastaa Socon työntekijöiden humalaisen uhoamisen ja haaveet öljynporauksesta luonnonosuojelualueella.
Taannoisessa The Guardianin artikkelissa Virungan kansallispuiston johtaja, elokuvassakin esiintyvä belgialainen Emmanuelle de Merode vetoaa lakiin ja toteaa, että öljynporaus Virungassa on laissa kiellettyä ja että sen salliminen rohkaisisi alueen miljoonia köyhiä asukkaita viljelemään ja metsästämään kansallispuistossa. Hänen mielestään myös muut Kongon viidestä maailman perintökohteesta vaarantuisivat. Paikallisen kalastajakylän asukas arvioi öljynporauksen aiheuttavan heillekin ongelmia.
Öljyporhot vs. eläintensuojelijat
Rasistiset ja ylimieliset eurooppalaiset öljymiehet sekä saumansa havainneet paikallisvaikuttajat saavat elokuvassa keskeisen osan. Metsänvartijoita lahjotaan tietoja vastaan, ja eläintensuojelijat ottavat riskejä korruptiota taltioidessaan.
Kansallispuiston johtajaa De Merodea pidetään paikallisen öljybisneksen suurimpana jarruna. Hänen tukenaan ovat lukemattomat metsänvartijat, joista monen kerrotaan saaneen surmansa alueella työskennellessään. Heitä surraan, samoin kuin menetettyjä vuorigorilloja ja muita salametsästyksen uhreja. Yksi elokuvassa esitelty metsänvartija on entinen lapsisotilas, joka on sittemmin omistanut elämänsä vuorigorillojen suojelemiseen.
Kongon demokraattisen tasavallan, Ruandan ja Ugandan välisillä vuorilla elää eri arvioiden mukaan yhteensä 800–900 vuorigorillaa (gorilla beringei beringei). Niiden suojelu on kannattanut, sillä vielä 1980-luvun alussa alueella eli vain vajaat kolmesataa yksilöä.
Vaikka vuorigorillojen suojeluun panostetaan, niiden asema maailman uhanalaisimpien eläinten joukossa pysyy. Vuorigorilloille suurimpia uhkia ovat niiden elinympäristöjen tuhoamisen ja sairauksien lisäksi salametsästys. Yksi metsänvartijoista spekuloi, että mikäli salametsästäjät onnistuisivat hankkiutumaan eroon jokaisesta alueen vuorigorillasta, alueella ei tarvittaisi erityistä suojelua ja öljynporaus voisi alkaa.
Tätä käsitystä vahvistaa Socon erään palkollisen salaa kuvattu parahdus: ”Who gives a fuck about a fucking monkey?”
Kauneutta keskellä rumuutta
Vieraillessamme Ruandassa gorillojen luona mukanamme kulki aseistettuja vartijoita siltä varalta, että Itä-Kongon puolelta ilmaantuisi ongelmia. Vaikka tiesin naapurimaan levottomuuksista, en silloin täysin hyväksynyt aseistettuja seuralaisiamme. Virunga-elokuvan nähtyäni ymmärrän paremmin, kuinka herkkä tilanne niin ihmisten kuin eläinten kannalta rajan toisella puolella on.
Dokumentti kuvaa onnistuneesti öljybisneksen haittoja. Se antaa kasvot niille eläimille ja ihmisille, joihin Socon projekti vaikuttaisi. Toivottavasti se myös tukkii niiden suut, joiden mielestä kukaan ei kärsi öljybisneksessä.
Itäisen Kongon konfliktin, alueen luonnonvarojen, länsimaalaisten suuryritysten sekä maailman viimeisten vuorigorillojen välinen yhteys on totta. Haluaisin kuitenkin uskoa, että yhtälöön voi vielä vaikuttaa. Ehkä öljy-yhtiöt sekä muut ympäristön vaarantavat projektit voidaan pitää loitolla, jotta vuorigorillojen ja muiden alueelle kuuluvien eläinten tulevaisuus pystytään turvaamaan.
Elokuvassa näytetään rujoa kuvaa rasisteista, salametsästetyistä ja kärpästen syömistä eläimistä sekä pakenevista ihmisistä, mutta toiset kuvat puolestaan säväyttävät kauneudellaan. Virungan kansallispuiston hengästyttävät maisemat, vastasyntynyt vuorigorillan poikanen ja ihmisten omistautuminen kansallispuiston suojelemiselle tasapainottavat suuttumusta ja surua, jota elokuvan kuvaama todellisuus aiheuttaa.
Virunga. Pe 26.9. klo 18.15 Bio Rex.
Näytöksen jälkeen Bio Rexissä on WWF:n järjestämä keskustelutilaisuus, jossa kerrotaaan Virungan luonnonpuiston nykytilanteesta ja jossa yleisö voi kysyä aiheesta lisää.
Jaa:
