Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
Otava 2013
343 s.
Unelmiensa vangit
Pasi Pekkolan (s.1981) esikoisromaani Unelmansieppaaja oli minulle täysin tuntematon teos, kun sain sen luettavakseni. Oikeastaan kulkeuduin sen ääreen sattumalta. Pyrin antamaan erityisesti esikoiskirjailijoille mahdollisuuden ilman sen suurempaa etukäteiskiinnostusta. Pekkolan kirjaan oli helppo uppoutua, sillä se alkaa kuin jännityskertomus.
Metron alle heittäytyy kirjailija Ville Siikala, jonka hahmon on monessa eri lähteessä sanottu pohjautuvan itsemurhan tehneeseen kirjailijaan Harri Sirolaan. Koska en tuntenut tätä traagista tapahtumaa ennen kirjaa, en osaa sanoa, kuinka paljon Pekkola on poiminut kirjaansa todellisia tapahtumia. Itsemurhasta käynnistyy kolmen henkilön tarinat, jotka kytkeytyvät toisiinsa osa tiiviimmin ja osa löyhemmin. Jokaisella henkilöllä on omat kytköksensä kirjailija Siikalaan. Roosa on kirjallisuuden opiskelija, joka ajaa metroa, joka törmää Villeen. Tapio on entinen koripalloammattilainen ja Villen hyvä ystävä. Aki on hoitajana mielisairaalassa ja haluaa tulla maailman vahvimmaksi mieheksi sekä rakastetuksi.
Kirjan kieli on todella kaunista, ja Pekkola onnistuu tavoittamaan henkilöidensä tuntemukset samaistuttavasti. Toki paikoin kirjan henkilöitä vaivaa kliseisyys, mutta kenestäkään heistä ei ole tehty kiiltokuvamaista hahmoa, jonka teoilla ei olisi motiiveja.
Päähenkilöiden ansiosta erilaiset näkökulmat vaihtelevat ja tunnelmat muuntuvat kirjallisesta urheilulliseen, jännittävästä haikeaan. Muuten niin realistiseen romaaniin on upotettu dramatiikkaa, joka tuntuu epäuskottavalta, mutta viihdyttää lukijaa. Pekkola kehittää juonta trilleriksi pitäen silti samalla teoksen pohjan realistisena kertomuksena ihmisistä, joista jokaisella on omat unelmansa. Niiden toteutuminen vaatii kuitenkin uhrauksia: Toisten unelmien on päätyttävä, jotta toiset voivat alkaa.
Pekkolan kuvaama urheilumaailma koripalloympyröineen ja kehonrakennuksineen on erityisen uskottava. Urheilijan vietti ja voiton eteen kaiken tekeminen tuntuvat voimakkailta kuvilta. Luulen, että kirjailijan entinen oma ammattiurheilijatausta on auttanut asiaa. Erilaiset motiivit ajavat henkilöitä kilpailemaan, voittamaan itsensä ja muut – traagisimpana esimerkkinä voimannostaja Aki, joka muuttuu voitonhalunsa vuoksi hirviöksi kuin Hulk.
Unelmansieppaajasta on vaikea löytää positiivisuutta tai ilon värettä. Henkilöt ovat kuitenkin inhimillisiä eikä heistä kenellekään toivoisi pahaa. Kirjan loppukaan ei ole mikään onnen riemuvoitto, mutta jokaiselle annetaan silti mahdollisuus hetkelliseen hyvänolontunteeseen. Osa saa kokea unelman toteutumisen, toiselle onneksi riittää ihan tavallinen elämäkin.