Urpo virkkaa, osa 5 Urpo ja korkokengät | Sylvi

Kirjoittaja haluaisi oppia perinteisiä naisten töitä ja muodikasta tuunausta.

Kuulin kirjasta nimeltä Naisellisuuden harhat. Minä teille naisellisuuden harhat näytän. Niitä on kaksi: oikea korkokenkä ja vasen korkokenkä.

Sanovat, että niissä tulee naisellinen olo. Lantio alkaa oitis keinua ja sääret säihkyä, kun niihin änkee varpaansa. Kuningattareksi kuulemma tuntee itsensä ja olo juhlavoituu. Kaikki oikeat naiset pitävät korkokengistä, bisnesmogulittaret kertovat naistenlehdissä että totta kai niillä pystyy juoksemaan mukulakivetyksellä. Ne päivittävät duunilookin iltaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Ja se kopse! Yhtään iskelmää ei ole kirjoitettu mukavien kävelykenkien tepsutuksesta.

Vain todella ikävystyttävät tapaukset käyttävät matalia kenkiä. Piipitä nyt siinä sitten ettet pysy korkkareilla pystyssä ja varpaisiin koskee. Niillä pitää tietysti opetella ensin kävelemään, selittää särmäkkäsäärinen kanssasisar kärsivällisesti. Ei jumalauta, edellinen kerta vuonna 1977 oli aivan tarpeeksi vaikea.

Korkokengissä on typerä olo, kun normaalisti leukaan asti ulottuvat keskustelukumppanit katoavat yhtäkkiä jonnekin tissien tasalle ja päinvastoin. Istuutuessa tuntuu, että polvet kolisevat hampaisiin. Yökerhon tanssilattialla ei uskalla toteuttaa todellista itseään; toisaalta paikallaan huojahteluun ei tarvita drinkin drinkkiä.

Puhun nyt noin seitsemän sentin koroista. Korkeampiakin olen kokeillut epäuskoisuudesta puuskuttaen. Haloo! Kuka haluaa seistä saati kävellä päivä- tai edes juhlakaudet niin, että kummankin jalkapohjan alla on oma liukumäki ja varpaissa jonkinlainen kauhukammio?

Ihmisnaarailla on sellainen ominaisuus, että ne ovat keskimäärin lyhyempiä kuin urospuoliset lajitoverinsa. Tämähän korkokengillä korjaantuu. Valitettavasti ikävimmät vastakkainasettelut tapahtuvat kokemukseni mukaan ensisijaisesti tilanteissa, joissa vastapuolen alamittaisuus on osallisten asustuksesta riippumatta laadultaan henkistä.

Miehet sun muut fetisistit tuntuvat kovasti tykkäävän korkokengistä. Kysymys kuuluukin, mikseivät ne sitten pukeudu niihin itse. Tekisi mieli tehdä parikin luolamiestason tulkintaa siitä, miten näppärää on kun korkkareilla ei pääse karkuun, mutta niin matalakenk… ööh, -mielinen en toki ole. Ihmettelenpähän vain, miksi miehille ei ole keksitty yhtään tuskaa aiheuttavaa, vauhtia hidastavaa, säitä kestämätöntä ja kiikkerää asustetta, jota ilman mies ei ole oikea mies. (Ei, pojat, harrikkaa ei lasketa.) Kauhian paljon ihmettelen.