Teksti ja kuvat: Susanna Shearman ja Hanna Muilu
Sylvin toimittajat kävivät toteamassa Seinäjoella, että Provinssirock on edelleen elossa, vaikkei 36-vuotias festariveteraani tarjoillutkaan vallankumouksellista uutta tulemista.
Provinssirockin parhaat vuodet ovat selkeästi takana päin. Kuolemaa tekevää festivaalia tekohengitettiin tänä vuonna parilla muutoksella: festarin ajankohta oli siirretty kaksi viikkoa eteenpäin juhannusta edeltävästä viikonlopusta juhannuksen jälkeiseen viikonloppuun, 27.–28. kesäkuuta. Ennen kolmipäiväinen festivaali kestää nykyään kaksi päivää.
Muutamia vuosia sitten ”ihmisten juhla” tarjosi monipuolista ja kovatasoista ohjelmaa, mutta lompakon nyörien kiristyminen näkyy etenkin artistitarjonnassa, joka kotimaistuu vuosi vuodelta. Siitä huolimatta tällekin vuodelle mahtui mukaan bändiklassikoita sekä uusia karismaattisia tulokkaita.
Prodigy villitsi
Provinssin avasi Eläkeläiset yhdessä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Hilpeä humppamusiikki ja taivaalta porottava aurinko nostattivat provinssikansan fiiliksen ja jalat taivaisiin: Eläkeläisten keikoilta tuttu tanssijaletka hyppi riemukkaasti ympäri Törnävän kenttää.
Parikymppinen laulaja-lauluntekijä Jake Bugg veti vain vähän yleisöä päälavan eteen, mutta ensimmäistä kertaa Suomessa esiintynyt brittilaulaja oli mainio yllättäjä. Brittiläisen Q-musiikkilehden järjestämässä Q Awardsissa vuoden uuden tulokkaan -tittelin viime vuonna voittanut Bugg saa vaikutteensa muun muassa Bob Dylanilta, Jimi Hendrixiltä ja Johnny Cashiltä. Dylanmaista soul-poppia soittava Jake on ehdottomasti tutustumisen arvoinen muusikko, jonka toivoisi nousevan vierasköyhän festarilavan sijasta vaikkapa Tavastian lauteille. Jake Buggin lisäksi southernrockia soittava jenkkipoppoo North Mississippi Allstarts sai varmasti Törnävän saaren keikallaan uusia suomalaisfaneja.
Loistavien Sannin ja Haloo Helsingin energiset keikat vetivät yleisöä, mutta suomalaisnimistä kuumin oli Cheek, joka sai nuoren festivaaliyleisön sekaisin. Silti suomibändejä kovempi yleisömagneetti oli perjantai-illan viileässä säässä soittanut 90-luvun kuuma nimi The Prodigy. Bändi hallitsi yleisön viihdyttämisen, vaikka heiltä ei viime aikoina ole syntynyt hittibiisejä. Bändi avasi keikan Firestarter-biisillä, joka upposi yleisöön kuin häkä. Vanhat kunnon suosikit kuten Voodoo People ja Smack My Bitch Up pitivät yleisön riemukkaana koko keikan ajan.
Vanhaa punkkia ja modernia rytmimusiikkia
Lauantaina festariportit avautuivat kahdelta ja yksi ensimmäisistä esiintyjistä oli seinäjokinen Magic Meredith. Tummaa grungea soittava bändi veti toimivan keikan kotikaupungissaan. Koko Provinssin ilopilkku oli irkkupunkkia soittava Dropkick Murphys, joka veti tapansa mukaan täysillä ja keikkayleisö bogoili lähes henkihieverissä Saarilavan edessä. Samaan aikaan kun Dropkick Murphys rokkasi Saarilavalla, soi Rumba-teltassa moderneja R&B-soundeja: losilainen Banks lunasti odotukset uskomattomalla äänellään.
Zanzibar-lavalla esintynyt Damn Seagulls on julkaissut kesäkuun alussa neljännen pitkäsoittonsa. Tuoreet biisit eivät vielä olleet ehtineet iskostua festariyleisön mieliin ja keikkaa katsoessa tuli ikävä bändin vanhempia biisejä. Myöhemmin päälavalle nousseen brittiläisen electroartistin M.I.A.:n tyylikäs lavaesiintyminen oli kuitenkin herkkua katsojille.
Kotimaisista nimistä Jenni Vartiainen ja Samuli Putro vetivät lavanedustat täyteen, mutta illan sympaattisin veto tuli yllättäen seinäjokiselta Uuden musiikin kilpailun tänä vuonna voittaneelta viisubändiltä Softengineltä. Rumba-teltassa riitti katsojia tungokseen asti ja seinäjokiset nuoret herrat vetivät positiivista energiaa hehkuneen keikkansa antaumuksella.
Uudistunut festari, vanhat kujeet
Jos uudistuneeseen Provinssiin lasketaan mukaan torstaina 26.6. järjestetty Robinin ja Isac Elliotin kokonaisia perheitä paikalle vetänyt yhteiskeikka, oli juhlassa yhteensä 26 000 kävijää.
Monikaan festariveteraani ei kokenut fiiliksen olevan sama kuin vuosia aikaisemmin. Vaasalainen Olli on käynyt Provinssissa 1995 vuodesta alkaen. Mies odotti perjantaina eniten Prodigyn keikkaa; hän oli nähnyt Prodigyn Provinssissa 1997 ja nyt ympyrä sulkeutui. Olli mietti viime vuoden olleen lopun alkua, mutta lupasi tulla paikalle jatkossakin, jos Provinssin taival vielä jatkuu. ”Provinssin esiintyjätarjonnasta puuttuu koko kansan suosikki, joka vetäisi ihmiset paikalle”, Olli pohti. Ajankohdan vaihdos tuntui Ollista kuitenkin ihan toimivalta.
Irina oli Provinssissa neljättä kertaa ja oli tänä vuonna innostanut mukaan ensikertalaiset Saran ja Niinan. Perjantaina esiintynyt Mikko Joensuu oli Irinan pääsyy saapua Seinäjoelle, mutta hän löysi uusiakin tuttavuuksia, kuten Damn Seagullsin ja Jake Buggin, joista jälkimmäinen kolmikon tanssi-innokkuudesta päätellen lunasti odotukset.
Villen ja Markun päätös lähteä Provinssiin syntyi, kun he kuulivat, että esiintyjälistalla on Dropkick Murphys. Ville juhli yhdeksättä Provinssiaan ja Markku menetti tänä vuonna Provinssi-neitsyytensä. Perjantaina esiintyneet Karnivool ja North Mississippi Allstars olivat uusia löytöjä molemmille, ja lauantain esiintyjistä puolestaan The Knob oli vetänyt miesten mielestä loistokeikan.
Vilmalla oli takanaan viitisentoista Provinssia, ja hänen mietti kaihoisasti 90-lukua, kun alueelle sai vielä kantaa omat juomat ja festareiden kiinnityslistalta löytyi joka vuosi monta ulkomaalaista suurnimeä. Hän muisteli lämmöllä muun muassa Skunk Anansien, Placebon ja Rage Against the Machinen keikkoja. Vilma koki omasta ikääntymisestäänkin huolimatta festariyleisön nuorentuneen: ”Siinä missä aikaisemmin vastaan tuli todellisia festarivetaaraneja ja musiikin tuntijoita, on paikalla nykyään Cheek-faneja.”
Vaikka Provinssirock ei ollut enää entisensä, se oli silti sitä mitä luvattiin: ihmisten juhla. Juhlasää oli suosiollinen ja mörököllit olivat poissa ihmisten mielistä alkoholin ja hyvän musiikin ansiosta. Provinssi elää edelleen ja toivotaan, että se hengittää vielä vuosienkin päästä.
Cheek, Damn Seagulls, Dropkick Murphys, Eläkeläiset, festivaalit, ihmisten juhla, Jake Bugg, Provinssirock, Seinäjoki, Softengine, The Prodigy