Spinefarm
Suomen tyylikkäin ja mahdollisesti ainoa rautalankaheavy-yhtye on yhdeksännellä levyllä melko ennallaan. Näin on hyvä.
”Kellot käyvät jo valmiiksi seisovaa aikaa” toteaa Kaarle Viikate yhtyeensä uutuuslevyn kakkosraidalla Se On Kivi-iskelmää. Bändi ei laula itsestään, mutta aivan oikein olette kaikki arvanneet, Viikatteen soundi ja sanoitusten maailma ovat kuin ovatkin ennallaan. Melkein.
Kulkuriromanttiset miehet elävät ja pelaavat huonoa elämää, mutta muistavat kyllä katua syntejään jälkeenpäin. ”On elämä puuttuvan kortin värinen.” Karnevalisoitu synkkyys viittaa nostalgisissa mielikuvissamme mutta myös suomalaisten nykymiesten psyykessä elävään todellisuuteen. Hienointa Viikatteessa on se, miten se on kuvaamansa maailmansa kanssa niin täysin ja tunnistettavan tosissaan ja samaan aikaan poskettoman ironinen. Mikä ei tarkoita, että Petäjäveräjät tai mikään aiempikaan Viikate-albumi olisi millään muotoa vitsiksi tarkoitettu. Tämä myyttinen suomalaisuus on olemassa olevaa, eikä silmäkulman huumoripilke tee sitä yhtään vähemmän todellista.
Ilmaisun perusta on siis ennallaan, mutta kehitystäkin tapahtuu. Petäjäverät taitaa olla ensimmäinen Viikatteen levy, jonka sanoituksia tajutakseen täytyy jonkin verran ponnistella. Esimerkiksi Taivas kielletty, Petäjäveräjät ja Itkijänainen pursuavat moniselitteisiä kielikuvia. Tärkeämpää on, että lyriikat ovat Viikatteen uran tässä vaiheessa jo todella kauniita. Syysvesien ”Harsoairot veden pintaa tuskin koskettaa” jää kummittelemaan mieleen kuin kappaleen kuvaama vesien päällä leijuva usva.
Musiikillisesti Petäjäveräjissä on ilahduttavinta sen epäraskaus. Viikatteen sielu, kaihoisa rautalankasoundi on aina hiukan tukehtunut bändin yrittäessä runtata oikeasti raskaalla kädellä. Nyt oikeastaan vain Itkijänainen etääntyy kauniista iskelmäsoinnista.
Kuuntele Petäjäveräjät
Jaa:
