Sain Paulo Coelhosta tarpeekseni jo 90-luvulla, kun luin Alkemistin, aikana jolloin Coelho ei ollut vielä kivunnut sellaiseksi self-helpin kirjalliseksi menestykseksi, joka hänestä myöhemmin tuli. Alkemisti pursusi tuskallisen itsestäänselvää mukamystiikkaa, joka oli kiedottu hiukan hämärän, mutta helppolukuisen tarinan sisään.
Coelholla näyttää kuitenkin olevan jonkin verran painoarvoa kulttuurissa. Guardian nimittäin uutisoi alkuviikosta, että Coelhon mukaan James Joycen Odysseus – tai Ulysses, kuten sitä kai Leevi Lehdon uuden suomennoksen mukaan tulisi nykyään nimittää – on ollut pelkästään vahingoksi myöhemmälle kirjallisuudelle. Coelhon mukaan Odysseus on pelkkää tyyliä, ei sisältöä. Joyce on kuulemma aiheuttanut sen, että nykyään kirjailijat haluavat tehdä vaikutuksen pelkästään toisiin kirjailijoihin, eivät lukijoihin. Coelho itse sanoo kommunikoivansa koko maailman kanssa ja tekevänsä vaikean helpoksi.
Tällaiset purkaukset voivat olla viihdyttäviä. Kulttuuri ja kirjallisuus tarvitsevat provokaatioita. Itse en voinut kuin hyväksyen virnistellä, kun luin amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin veteraanin Elmore Leonardin sanovan, ettei pystynyt lukemaan Stieg Larssonin kirjaa kuin puoliväliin, se kun oli niin tylsä.
Vastakkainasettelu on herkullinen. Kumpikin kirjailija on muuttanut maailmaa. Coelhon perässä monet hokevat vedellä laimennetun homeopaattisen mystiikan iskulauseita, Joycen jälkeen kerrontatekniikat eivät ole enää olleet samoja. Kumpi on merkittävämpi asia? Joku voisi sanoa, että Coelho on auttanut ihmisiä parempaan elämään, mutta miksei samaa voisi sanoa Joycesta, jonka vaikutus on ollut vapauttava?
Loppujen lopuksi tyyli on kuitenkin merkityksellisempi asia kuin sisältö – varsinkin jos on kyse sellaisesta tauhkasta kuin Coelhon mukasyvälliset viisaudet. Tämänhän sanoi jo Oscar Wilde: tyyli on oleellisempaa kuin vilpittömyys.
Asia sai Suomessa vielä yhden lisäkierteen, kun Hesari uutisoi aiheesta väittämällä ensiksi, että Coelho lyttää Odysseian. Sepäs vasta röyhkeää olisi ollut, jos Coelho olisi käynyt Homeroon kimppuun! Sellainen uroteko olisi saattanut olla jopa kiinnostavampi tempaus.
Kuva: Ricardo Stuckert/PR / Creative Commons
Elmore Leonard, James Joyce, Leevi Lehto, Oscar Wilde, Paulo Coelho, Stieg Larsson