Kaikesta huolimatta kokonainen nainen
Aluksi haluan kertoa, että kyllä olen kokonainen nainen. Naisiahan on erilaisia lyhyitä, pitkiä, sini tai ruskea-silmäisiä. Yksikään vastaantuleva nainen ei ole samanlainen. Poikkeuksen tähän tietenkin tuovat kaksoset.
Kehitykseni naiseksi kuitenkin on kokenut erilaisia kolauksia. Kaikesta huolimatta uskallan sanoa olevani nainen.
Kaikkien ihmisten elämään mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin.
Oma alamäkeni meni näin.
Aikanaan minua kiusattiin koulussa. Kiinnitin muiden huomiota sillä, että olen aika rauhallinen ja hieman ujo persoona. Tämä oli suurin syy kiusaamiseen, tai niin ajattelen. Toki myös se, että olen vain 156 cm pitkä, oli yksi kiusaamiseni syy. Poikkesinhan joukosta.
Ollessani 13-vuotias pituuteni syyksi selvisi kromosomipoikkeavuus. Onneksi tämä kuitenkin esiintyy vain x-kromosomissa, joka vaikuttaa vain pituuteeni ja mahdollisuuteeni lisääntyä. Mahdollisia olisiva liitännäissairaudetkin.
Yksi naisellisuuteeni suuresti vaikuttavista asioista on ollut lapsettomuuden lisäksi hormonitoimintani aloittaminen hormonikorvaushoidolla. Hoidon aloittamisesta on jo kulunut tovi, mutta muistan edelleenkin sen aloittamisesta saadut kuumat aallot. Muistan saaneeni kuumia aaltoja oppitunneilla. Posket alkoivat yllättäen punoittaa ja hikosin.
Myöhemmin sitten kuukautiseni alkoivat ja nekin koulussa. Aluksihan tuo hämmensi ja nolotti, koska luokalla olleet saivat tietää asiasta. Jälkeenpäin kun tuota tilannetta miettii niin kenelle tahansa tytölle voisi käydä samoin. Jotenkin tuumaan, että en oikein itse päässyt ajatuksissani mukaan tuohon murrosiän kehitykseen ja naiseksi kasvamiseen tuon niin sanotun sairastumisen vuoksi. Siinä oli kuitenkin nuorelle tytölle paljon hyväksymisen ja ajattelemisen aihetta. Pituuskasvuani myös avustettiin kasvuhormonihoidolla, joka toteutettiin pistoksina. Hoidon avulla sainkin itselleni mitä luultavimmin kymmenen senttiä pituutta lisää.
Ajatellessani naiseksi kasvamista ja siihen liittyvää kehon muutosta on nautinnollista huomata, että en kuitenkaan koskaan ole omaa kehoani inhonnut. Luulen, että yksi suojaava keino tässä on ollut melko ronski huumorini. Usein sanon itseäni tasapaksuksi pökkelöksi johtuen siitä, että omasta mielestäni minulla ei minkäänlaisia rintoja ole. Pitkään ajattelinkin, että minulle ei koskaan esimerkiksi löydy sopivaa kokoa olevia rintaliivejä. Käytin usein rinnat ja vatsan peittäviä toppeja. Vasta muutama hetki sitten löysin itselleni sopivat rintaliivit. Olen ollut vastahankainen etsimään itselleni sopivia, koska ajattelin pitkään, että sellaisia ei löytyisi. Totuus on kuitenkin täysin toinen.
Silmäni ovat mielestäni meikattuna aivan minua itseäni. Meikkaamattomana ne ovat tosi väsyneen näköiset. Joskus huomaan arastelevani silmiäni niistä saatujen kommenttien vuoksi. Lähinnä kommentit olivat sellaisia, että älä tuijota tai taas se tuijottaa. Tällöin kuitenkin saatoin katsoa ihmistä hieman liian pitkään. Tulkitsin kommentit siten, että silmissäni olisi jotain vikaa.
Oma kasvukertomukseni naiseksi on ollut tällainen. Jokaisella se on omanlaisensa. Tärkeintä on luoda tavoitteita itselleen joko lyhyellä aikavälillä tai pidemmällä. Ne sitten vievät eteenpäin. Ainakin minua elämä on siten kantanut.
MITJA KORTEPURO:
Mari on ihana räväkkä ja naurava nainen josta kuitenkin huokuu hienoinen ujous. Kuvan ajatus lähti polusta jota pitkin Mari kulkee. Kuvalla halusimme kuvastaa kauneutta ja keijumaisuutta, mutta silti varmuutta tulevasta. Polulle Mari jättää aina jotain kaunista. Vaikka polku ei olekaan ollut helppo, on se silti Marin oma..