E.L. James: 50 Shades of Grey
(Vintage Books, 2011)
Kirja:
Seksikohtaukset:
Hittikirja tarjoilee sadomasokismia sovinnaiseen makuun.
Amerikkalaisissa esikaupungeissa on hiton paljon makuuhuoneita, ja kirjakauppiaiden mukaan niissä kaikissa luetaan nyt samaa kirjaa. Sen kannessa on kuva harmaasta silkkisolmiosta, jonka solmua on vihjailevasti hieman löysätty. Teoksen nimi on 50 Shades of Grey, kirjoittaja E.L. James kuuluu olevan lontoolainen perheenäiti, ja romaanin aiheena on sadomasokistinen seksisuhde. Teos on myynyt myrskyisästi nimenomaan sähkökirjana. Sen maine on levinnyt häveliäästi kuiskutellen ystävättäreltä ystävättärelle.
Alun perin australialaisen pienkustantajan julkaisemana ilmestynyt romaani ja sen kaksi jatko-osaa myytiin maaliskuussa seitsennumeroisella dollarisummalla korkeaprofiiliselle amerikkalaiskustantajalle, ja käännösoikeuksista tapellaan ympäri maailmaa. Myös ison rahan elokuvaversio on tekeillä. ”Kyllä, tämä on SE kirja, josta KAIKKI puhuvat”, luki newjerseyläisen kirjakaupan mainoksessa. Kustannusmaailma on keksinyt teokselle jo oman genrenkin: ”mommy porn”.
50 Shades of Grey on monella tapaa hämmentävä lukukokemus. Tyylillisesti teksti on kuin 12-vuotiaan kirjatoukan kirjoittamaa fanifiktiota jonkin kilttejä kommelluksia vilisevän perhesarjan hahmoista, paitsi että suunnilleen puolet romaanista on puuduttavan yksityiskohtaista seksikuvausta. Päähenkilö on kömpelö, lapsellinen ja luonnollisesti neitseellinen 21-vuotias kirjallisuudenopiskelijatyttö, joka sattumalta kohtaa muutamaa vuotta vanhemman salaperäisen miljardöörin. Heidän välillään vallitsee ensikosketuksesta alkaen animaalinen vetovoima, joka ilmenee neiti Anastasia Steelen osalta hahtuvaisina päiväunina ja herra Christian Greyn puolelta mm. GPS-avusteisena stalkkauksena ja mustasukkaisena vartiointina.
Grey ei koskaan harrasta seksiä ennen kuin partneri on allekirjoittanut monisivuisen dokumentin, jolla suostuu alistettavaksi, ja miehen asemasta johtuen tietysti myös vaitiololupauksen. Anastasian tapauksessa hän kuitenkin tekee poikkeuksen saatuaan kuulla, että tyttö on yhä neitsyt. Kun asia on moniorgastisesti hoidettu pois päiväjärjestyksestä, siirrytään tutustumaan Greyn luksusasunnon ”leikkihuoneeseen”. Trilogian ensimmäisessä osassa vasta vähän sidoskellaan ja läpsytellään – ja neuvotellaan pitkällisesti ja ikävystyttävästi Greyn vaatiman sopimuksen ehdoista.
Anastasia hämmästyttää Greytä uskaltamalla panna tälle vastaan sähköposteissaan, mutta sängyssä hän toki asianmukaisesti antautuu. Sukupuolten välisen roolijaon havaitsemiseen ei tarvita feministisiä teoriaopintoja. Oman säväyksensä lukuelämykselle antaa kirjoittajan tapa ripotella panokohtauksiin runsaasti Anastasian sisäistä monologia, joka koostuu lähinnä ilmauksista ”holy hell”, ”holy fuck” ja ”holy shit”.
E.L. James aloitti kirjoittajanuransa fanifiktion tekijänä. Hänen lempikohteensa oli tiettävästi Stephenie Meyerin supersuosittu Twilight-vampyyrikirjasarja. Ei siis ole yllätys, että jos millintarkat penetraatiokuvaukset jättää pois laskuista, on 50 Shadesissa runsaasti yhtymä(!)kohtia Twilight-sarjan kanssa. Molempien naispääosassa on sympaattinen tavistyttö, joka huolellisesti kuvataan vähän hömelöksi ja kömpelöksi. Sankari puolestaan on paitsi epäinhimillisen komea myös jollain tapaa saavuttamaton – Twilightissä unelmakundi on vampyyri, 50 Shadesissa taas pöyristyttävän rikas ja taustastaan vaitonainen. Kuitenkaan juuri tätä nimenomaista tyttöä salaperäinen sankari ei pysty vastustamaan, joskin molemmissa tapauksissa miehen erikoinen himo – toisella kaulaan pureminen, toisella täydellinen dominointi – näyttäisi alkuun estävän tasapainoisen parisuhteen. Tytön puhtoiset ominaisuudet kuitenkin johdattavat suhdetta hiljalleen kohti harmoniaa. Kohderyhmäksi sopivat tytöt ja naiset, jotka joko ovat omasta olemuksestaan epävarmoja tai ovat joskus toivoneet voivansa muuttaa jonkun miehen.
Siis aika monet.
Ainahan näitä on ollut, kirjoja, joista on kaverin vinkin perusteella osattu nopeasti plarata esiin mehevät kohtaukset. Vaikkapa Luolakarhun klaani -kirjasarjan suosio ei taatusti perustu esihistoriallisiin yksityiskohtiin saati kirjailija Jean M. Untinen-Auelin eksoottisiin suomalaisjuuriin, vaan tasaisesti eteenpäin jyskyttäviin seksikohtauksiin. Luolakarhun klaanin ja useimpien muiden vastaavien klassikoiden huippuvuodet kuitenkin koettiin ennen internetiä, ja innokkaimmat viestinviejät olivat teinityttöjä. 50 Shades -trilogian kiihkeimmät fanit ovat kustannusalan kuhinoiden mukaan aikuisia, parisuhteessa eläviä naisia.
Entä miehet? Teinipojat tiettävästi vihaavat vampyyrikomistus Edward Cullenia. Harva esikaupunkiaviomies varmaan kokee vetävänsä vertoja salaperäiselle herra Greylle, jonka ulkonäköä toistuvasti kuvataan epätodellisen täydelliseksi, otteita määrätietoisiksi ja huomionosoituksia ylenpalttisiksi. Edward liikkuu yliluonnollisin voimin salamannopeasti paikasta toiseen, mutta on Greylläkin oma helikopteri.
Kirjailijaa edustava huippuagentti Valerie Hoskins totesi New York Timesille, että maailma on muuttunut, kun naiset voivat häpeilemättä ja sivullisten huomaamatta lukea tällaista materiaalia iPadeistaan. Mutta miksi he niin kiihkeästi haluavat sitä lukea? Onko ilmiön taustalla nimenomaan amerikkalaisten patoutumaan päässyt seksinnälkä, vai kuiskivatko suomalaisnaisetkin kohta posket punaisina Christian Greyn leikkihuoneesta?
On jännittävää nähdä, saako mommy porn -buumi kerrannaisvaikutuksia. Kasvattaako perinteisten roolimallien perään haikailu suosiotaan, vai kokeeko seksivälineteollisuus ihmeenomaisen elpymisen? Tietysti on myös mahdollista, että tästä seuraa uudenlaista hyvää mieltä ja yhteisymmärrystä lukuisiin heteroparisuhteisiin. Kustannusala ainakin odottaa hengitystä pidätellen, pelastaako mommy porn kirjamarkkinat. Varmaa on, että lähiaikoina englanninkielisille kirjamarkkinoille työntyy valtava määrä pikaisesti kyhättyjä pornotrilogioita, joita markkinoidaan otsikolla ”The Next 50 Shades”.