Juttusarjassa haikaillaan kaikenlaista takaisin.
Lapsena maalla, kaukaisella 1950–60-luvulla ohrajauho-, kaura- ja ruispuuro olivat arkiruokaa. Sitten tulivat riisiryynit, kauraryynit, ja hieman myöhemmin mannaryynit. Riisipuuron ohella mannapuuro oli suurta herkkua, jota saatiin vain joskus pyhinä. Marjojen, sokerin ja kanelin, joskus vaniljasokerin kanssa nämä valkoiset puurot hellivät lapsen makeannälkää, ja niin ne tekevät yhä.
Tuolloin puuro tietysti tehtiin suoraan lehmästä saatuun pastöroimattomaan maitoon. Nykyherkuttelijalle sopii esimerkiksi kauramaito.
Sehän tiedetään, että tavallinen mannapuuro ei ole kovinkaan terveellistä. Sama kuin söisi valkoista vehnäjauhoa, vaikka mukana maitoa onkin. Mutta kuka toisaalta miettii terveysasioita juodessaan makeaa siideriä tai polttaessaan savuketta? Mannapuuro on sentään puuroa, lämmintä ja ravitsevaa, ja ainahan siihen voi lisätä erilaisia terveellisiä elementtejä: marjoja, tummaa suklaata, aitoa kaakaojauhetta, vaniljaa jne.
Tummista mannahiutaleista keitetty puuro eli ruismanna on yksinäänkin melko terveellinen aamupala – kuituja löytyy runsaasti. Meidän pikakelausihmisten mielestä vain kaiken pitäisi valmistua mikrossa parissa minuutissa. Ruismannan valmistumiseen menee noin tunti. Mutta pikakaurapuuron kaipuu unohtuu, kun ruismanna hivelee makunystyröitä.
Mannasuurimot ovat erittäin hienorakeisia vehnänydinrakeita. Niitä käytetään puuroihin, velleihin ja jälkiruokiin. Niillä voi myös jauhottaa kakkuvuoan. Tummat mannasuurimot kantavat vehnän ydinosan lisäksi myös kuoriosia ja alkioita. Siksi niiden ravintoarvo on parempi kuin perinteisten mannasuurimoiden. Spelttimannaryynit ovat kova sana terveystietoisissa perheissä. Täysjyväspeltti täyttää jo vaativankin ruuanlaittajan terveellisyysvaatimukset.
Tietysti kaupasta löytyy valmiina myös suklaamannaa eli mannaryynien ja suklaa-/kaakaojauheen yhdistelmää. Se iskee lapsiin ja lastenlapsiin kuin häkä. Eikä ihme, sillä sokeria on mukana melkoisesti. Terveellisemmän suklaa(manna)puuron saa, kun tekee itse. Kaloreiden ja hiilareiden määrää voi säädellä oman näkemyksen mukaan, kun keittää puuron spelttimannaryyneistä ja ja lisää haluamansa määrän tummaa suklaata tai tummaa kaakaojauhetta ja sokeria.
Mannapuuro taipuu niin moneksi, että mikrovalmisteita pitemmän valmistumisajan antaa suosiolla anteeksi.
Onko mannapuuro terveellistä?
Mannapuuro on Wikipedian mukaan pohjoismainen perinneruoka, jota syödään aamiaiseksi, iltapalaksi, jälkiruoaksi tai pääruokana. Se keitetään mannasuurimoista, vedestä, suolasta ja maidosta tai mehusta. Mannasuurimot eli mannaryynit tehdään erottamalla vehnää jauhettaessa jyvän karkeat ydinrakeet. Ne siis tulevat jyvän sisäosasta eli endospermistä, eivätkä ne sisällä kuoriosia. Siksi mannapuuro ei ole täysjyväruokaa.
Tällä on merkitystä. Wikipedian mukaan täysjyvävilja on suomalaisten tärkein ravintokuidun lähde, ja siinä on noin 80 prosenttia enemmän kuitua kuin pelkästä endospermistä tehdyissä jauhoissa. Täysjyvä on myös tärkeä B- ja E-vitamiinien, raudan, magnesiumin ja seleenin lähde. Mannapuurosta saa näitä selvästi vähemmän kuin esimerkiksi kaura- tai ruispuurosta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan durumvehnästä tehdyssä semoliinassa on paljon proteiinia ja gluteenia, mutta keliaakikolle mannapuuro ei sovi.
Näin mannapuurosta saa ravitsevamman
- Puuron voi keittää sekä maitoon että veteen. Maitoon keitetty puuro on täyttävämpää.
- Lisää marjoja tai marjakeittoa. Mannafrutti eli marjojen ja vaniljakastikkeen kanssa tarjottu mannapuuro on Wikipedian mukaan vanha suosikki.
- Säästele sokeria, ja vaihtele välillä täysjyväpuuroihin.
- Ohuempi versio on mannavelli, ja kaakaolla tai suklaalla maustettu versio on suklaapuuro.
Mannasuurimot kypsyvät keskimäärin 5–10 minuutissa, joten puuro on nopea tehdä. Vastaus kysymykseen on siis, että mannapuuro on kohtuudella syötynä ihan hyvä osa ruokavaliota, mutta kuidun lähteeksi se ei kelpaa. Lue myös hyvinvoinnista arjessa. Aiheesta lisää artikkelissamme Meditaatio arjessa: mitä se on, mihin sitä käytetään ja miten aloittaa kymmenessä minuutissa.
Wikipedian mukaan mannaryyneiksi kutsuttiin alun perin ojasorsimon jyvistä tehtyjä suurimoita. Niitä tuotettiin etenkin Puolassa ja Itämeren maakunnissa. Suomessa mannaryynit tehtiin vehnästä jo 1920-luvulla. Suurimot kannattaa säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa, suojassa voimakkailta hajuilta. Aiheesta lisää artikkelissamme Unettomuus: mitä se tarkoittaa, kuinka yleistä se on ja milloin kannattaa hakea apua.
Mannasuurimoita käytetään puurojen ja vellien lisäksi jälkiruokiin ja leivonnaisten kuohkeuttamiseen.