Ray Bennett: Alisuorittajan manifesti (suom. Sanni Aava)
Sammakko 2012
95 sivua
Vähemmän on jälleen kerran enemmän. Superkompakti elämäntaito-opas lupaa alisuorittamisesta helpotusta lähes kaikkeen
Jos tavanomainen flunssa suistaa aikataulusi raiteiltaan, Alisuorittajan manifesti on sinua varten. Teoksen kirjoittaja, seattlelainen lääkäri Ray Bennett tunnustaa itse toisinaan ylisuorittavansa ja asuu ”liian monen ylisuorittavan naapurin keskuudessa”. Tällä hän viittaa länsimaiseen yhteiskuntaamme, jossa suorittamisesta on tullut korkein hyve. Kun kaikki näytöt mitataan jo alakoulusta lähtien ja hyvistä arvosanoista rapsahtaa se paras palaute, olemme aivopestyt viimeistään aikuisuuden kynnyksellä.
Työelämässä, jossa menestys määräytyy kalenterin merkintöjen ja lompakon lihavuuden mukaan, sama meno jatkuu. Tähän kiihtyvällä vauhdilla rullaavaan oravanpyörään kirjoittaja tarjoaa vastaukseksi alisuorittamista. Ylisuorittavassa yhteiskunnassamme ajoittainen alisuorittaminen on tarpeen, Bennett toteaa.
Teos tarjoaa useita näppäriä vinkkejä vauhdin hiljentämiseen. Ne on perusteltu ytimekkäästi ja mikä parasta hauskasti. Kun esimerkiksi ajattelet globaalisti, voit heti alisuorittaa lokaalisti. Toisin sanoen muistaessasi maailman seitsemän miljardia muuta ihmistä ja kaikkea sitä kuhinaa mitä maapallolla koko ajan on käynnissä, alkaa oman raporttisi puhtaaksikirjoittaminen tällä punaisella minuutilla tai puolentoista tunnin kahvakuulatreenisi näyttää melko vähäpätöiseltä.
Odotustensa kesyttäminen on oppaan mukaan eräs tehokkaimpia keinoja alisuorittamiseen. Tästä kirjoittaja tarjoaa jokaiselle kympin oppilaalle tutun esimerkin: kaikkein katkerin kymppi miinus kemian kokeesta on se, jolloin kuvitteli saavansa täyden kympin. Ei siis kannata odottaa nappisuoritusta vaan laskea suosiolla rimaa.
Teoksen ehdottomiin helmiin kuuluu myös ajatus ”täydellinen on hyvän vihollinen”. Tätä valaistaan muun muassa esimerkillä siitä, kuinka kukaan ei halua rinnalleen perfektionistia nipottamaan – ei työpaikalla eikä kotona. Riittävän hyvä on parempi, kuin ärtynyt ja itsensä loppuun polttava täydellisyydentavoittelija.
Teos on ovelasti kirjoitettu. Alisuorittamisen voi nimittäin kätevästi aloittaa opuksen lukemisella – se kun on niin lyhyt. Tekstiä on sivuilla vain vähän, sivuja yhteensä vaille sata ja niistäkin osa tyhjiä (!). Kirjan lukeekin läpi puolessa tunnissa. Samaa ei voi sanoa kovin monesta muusta sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seikkoja käsittelevästä teoksesta.
Teoksen johtoajatus balanssiin pyrkimisestä on tuttu lukuisista elämäntaito-oppaista sekä uskonnollisista ja filosofisista teoksista. Alisuorittajan manifestin etu on verrokkeihinsa nähden juurikin sen koko. Kirja on jopa mitoiltaan pieni, kevyt ja ohut. Kun opuksen viimeisen sivun jälkeen sulkee, käy mielessä kutkuttava ajatus ”tätähän voisi kätevästi kuljettaa laukussa, niin kuningasajatukset olisivat aina käden ulottuvilla!”
Kirja tekee onneksi kuitenkin tehtävänsä. Viimeisen sivun jälkeen lukijana ymmärtää, että edellisen kaltaiset höpinät olisivat jo olleet pikkusormen antamista suorittamiselle. Bennett päättääkin kirjasensa buddhalaisissa teoksissa usein toistuvaan hienoon sananparteen. Vapaasti muokattuna se kuuluu näin: Kun olet lukenut tämän, unohda se.
Jaa:
