Tekijä: Renee Franklin

(The Angels´s Share. 2012)
O: Ken Loach
N: Paul Brannigan, John Henshaw, Gary Maitland, Jasmin Riggins, William Ruane
K 12
Ensi-ilta 7.12.2012

  

Voiko komedia olla sekä ruhjuisen elämänmakuinen että makean eskapistinen?

En ole aivan varma, onko Ken Loachin elokuvien Looking For Ericistä (2009) alkanut pehmentyminen ollut taiteelliselta kannalta pelkästään hyvä juttu. Toki on niin, että Loach on määränsä verran sosialistisesti sävyttynyttä brittirealismia jo ohjannut, mutta ihan täysin Enkelten siivunkaan elementit eivät hitsaudu yhteen.

Enkelten siivu alkaa aika raa´an realistisena inhimillisenä komediana. Pikkurikollinen mutta jotenkin nilkkiydessään hurmaava Robbie (Paul Branigan) välttää pahoinpitelyn jälkeen niukasti kiven sisään joutumisen, koska on kerran tulossa isäksikin. Maalaushommiin hän kuitenkin rangaistukseksi joutuu, porukkaan joka koostuu samanmoisista häviäjistä. Yhtä lailla hän joutuu morsiamensa suvun mustalle listalle. Vielä pahemmista rettelöitsijöistä koostuva suvun äijien porukka hakkaa Robbien pahanpäiväisesti. Viesti on selvä: Pysy kaukana. Kohtauksen väkivalta on graafista ja aidosti pelottavaa.

Enkelten siivun synkemmät hetket ovat kaukana leffan pääjuonen sävystä. Robbien työnohjaaja on läpeensä sympaattinen viskiharrastaja Harry (John Henshaw). Tasapainoisesta miekkosesta tulee koko ruhjuiselle maalausporukalle eräänlainen isähahmo ja hänen kodistaan Robbielle köyhän miehen turvatalo. Harry on yhteiskunnallinen solidaarisuus yhteen ihmiseen tiivistettynä.

Harryn opastuksella varsinkin juuri Robbie innostuu viskien maistelemisesta, hänen makuaistinsa paljastuu sangen hienostuneeksikin. Samaan aikaan nuorukaisen ongelmat syvenevät. Uuden perhe-elämän aloittamiseen ja kostonjanoisten vihamiesten välttelemiseen tarvitaan rahaa paljon. Menneisyyden haamuja pompahtelee esiin useammalta suunnalta.

Kuinka ollakaan, viskipiirejä kuohuttaa tieto ”maailman harvinaisimman ja parhaan” mallasviskin tulosta huutokaupattavaksi. Robbie kumppaneinen näkee mahdollisuuden ratkaista rahahuolensa.

Leffan loppupuoli onkin voittopuolisesti kepeää veijari- ja ryöstökomediaa. Kunnon huolettoman genrefilmin tavoin Enkelten siivu haaveilee fantasiaratkaisuista todellisiin ongelmiin. Robbien tilanne vain on maalattu niin vaikuttavan synkäksi, että absurdinhilpeään ryöstöjuoneen turvautuminen tuntuu ratkaisuna pikkaisen halvalta.

Samaan aikaan on todettava, että onhan Enkelten siivu komediana aika hurmaava. On olemassa mahdollisuus suhtautua sen monimuotoiseen aromiin aivan kuin todella laatuisaan skottiviskiin. Raakaa, mutta suloista.

(Rise Of The Guardians, USA 2012)
O: Peter Ramsey, William Joyce
N: Chris Pine / Jon-Jon Geitel, Alec Baldwin / Markus Bäckman, Hugh Jackman / Tuukka Leppänen, Isla Fisher / Saara Aalto, Jude Law / Joonas Saartamo
K7
Ensi-ilta 30.11.2012

  

Totaalisen unohdettavassa satuseikkailussa taistellaan ilottomasti pimeyden voimia vastaan.

Mitä yhteistä on Pakkasukolla, Joulupukilla, Pääsiäispupulla, Hammaskeijulla ja Nukku-Matilla? Aivan oikein, taruolentoja ovat kaikki paitsi pukki, mutta lisäksi universumi on langettanut tälle viisikolle tehtävän suojella maailman lapsia turmeltumisen ja pimeyden voimilta. Kun ilkeä pimeydenhenki Pitch ilmaantuu suunnitelmineen myrkyttää koko maailman lasten mielikuvitus silkalla pimeänpelolla, on siis vallattoman Pakkasukonkin aika ottaa paikkansa ”legendojen” eli ”suojelijoiden” rinnalla.

Ensiksi huonot uutiset. Rasavilliksi jokapojaksi kirjoitettu ja piirretty Pakkasukko on rasittava ja tavattoman tylsä, piirteetön möykkähahmo, johon on  vaikea kuvitella edes kohdeyleisön eli pikkupoikien ja -tyttöjen samaistuvan. Paljon enempää hauskaa ei irtoa muustakaan rymyviisikosta, vaikka lähes toimintasankariksi vedetyn joulupukin seuraamisessa sentään omat hassut hetkensä onkin. Leffan juoni on hyvän ja pahan sinne tänne viuhtomista erilaisissa satu- ja pikkukaupunkimiljöissä. Päähän sattuu jo puolivälissä. Eikö tämä koskaan lopu? Kenelle suomalaiselle joku pääsiäispupu edes merkitsee yhtään mitään? Pahisten ja hyvisten hahmojen motivointi on jäänyt hiekkalaatikkoleikkien tasolle: ”Tää ois niinku hyvä! Tää ois niinku paha! Joo!”

Nykyään tehdään niin paljon niin upeita, vauhdikkaan seikkailun oheen huumoria ja jopa sanomaakin ujuttavia lastenanimaatiota, että sekavaksi ja yhdentekeväksi jäävän Viiden legendan ainoa oikeudenmukainen kohtalo on unohdus.

Ai niin, sitten ne hyvät uutiset. Ne voi lukea tästä:

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.

”On elämän aliarviointia ja halveksuntaa, jos on liian varovainen.”

”Räpsyt saa pois ja mitä sitten, jos rotisee jossain vähän välillä.”

”Pääpariin rakastuu kuin omiin ystäviinsä.”

”Monenko naisen kanssa sä Riku olet muuten ollut sängyssä?”

(Suomi, 2012)
O: Inari Niemi
S
Ensi-ilta 5.12. 2012

  

 Dokumentti ei oikein kerro päähenkilöstään.

Inari Niemen vauhdikas Robin-dokumentti maalaa suurella huolella varhaisteinistä nimenomaan murrosikää lähestyvien tyttöjen idolia. Tottahan tuo on, mutta olisi elokuvassa voinut enemmän mainita myös poikien, varsinkin ala-asteikäisten tykkäävän Robinin musasta. Olin lehdistönäytöksessä 7-vuotiaan, varsinkin muutama kuukausi sitten Frontside Ollieta ja muita Robinin ensilevyn hittejä lähes maanisesti pyöritelleen poikani kanssa. Hänestä oman suosikin esitteleminen lähes pelkästään tyttöjen juttuna oli selvästi aika tylsää.

Dokumentin kerrontaan tytön ääntä on haluttu tuoda ohjaajan itsensä lukeman kertojanäänen avulla. Mukamas varhaisteini-ikäisen tyttönäkökulman alleviivaaminen ei tällä konstilla oikein toimi. Kertoja on äänessä niin vähän, että tulee mieleen tekijöidenkin huomanneen, ettei tämä oikein toimi.

Robinin toinen ja paljon isompi vika on elokuvan täysi mainosmaisuus. Karismansa menneille vuosikymmenille unohtaneet makikolehmaiset ja jimipääkallot saavat aivan liikaa aikaa sen hehkuttamiseen, miten poikkeuksellinen lahjakkuus nuori turkulainen Robin Packalen (s. 1998) on. Koko leffan kaari huipentuu Robinin toisen levyn valmistumiseen ja sen biisien ensimmäiseen live-esitykseen. Monesti mainitaan, miten poikkeuksellista kakkoslevyn pukkaaminen näin nopeasti debyytin jälkeen on. Kertaakaan ei mainita, että kyse on totta kai varhaisteinisensaation avulla tapahtuvasta voitonmaksimoinnista, ehkä siksi että elokuva on osa samaa projektia; rahat pois niin kauan kuin kysyntää (ennen sinänsä vahvasti esillä olevaa äänenmurrosta?) riittää.

Kolmanneksi Robinia, elokuvan päähenkilöä, ei opi tuntemaan niin hyvin kuin haluaisi. Poikahan on äärettömän sympaattisen tuntuinen, sellainen kiltti koheltaja, joka jätkäenergioissaan ei malta olla hyppimättä lavalla volttejaan, ja joka on ihan kaikille aivan todella kiltti. Mutta kai hänelläkin myös murheensa ja huolensa on? Leffan positiivinen vire on valintana ihan oikea, mutta onhan sillä kääntöpuolensakin oltava?

Robinin perhettä ei elokuvassa nähdä, mikä on pojan yksityisen sfäärin suojelemiseksi ihan ymmärrettävä veto, mutta elokuvassa sekin puristaa juttua ohkaisemmaksi. Joka tapauksessa nopeasti ja helposti katsottavan viihdedokkarin parasta antia on artisti itse. Mutkaton ja symppis kaveri.

(Suomi 2012)
O: Mikko Kuparinen
N: Mikko Nousiainen, Miina Maasola, Kristo Salminen, Johanna Kokko, Hanna Vahtikari
K12
Ensi-ilta 21.12.2012

  

Eukonkantoon huipentuva romanttinen komedia ei naurata eikä liikuta.

Suomessa tehdään romanttista komediaa harvoin, mutta kyllä täälläkin osataan. Esimerkiksi Johanna Vuoksenmaan taannoinen Klikkaa mua -tv-sarja piti tasonsa hyvin, onnistui sekä kertomaan nykyihmisestä että tarjoilemaan ihanan höttöistä eskapismia.

Esikoisohjaaja Mikko Kuparisen pitkä elokuva Rakkauden rasvaprosentti ei sen sijaan oikein osu maaliinsa, enkä ole varma onko maali ollut kovin hyvin tiedossakaan.

Hannamaija Matilan ja Laura Immosen kirjoittama leffa kertoo Mikko Nousiaisen esittämästä mainosmies Stigusta, joka on copywriterina eräänlainen oman elämänsä dondraper, työssään poikkeuslahjakkuus mutta myös hurjasti liikenteen seassa skeittaava ja silti palavereista myöhästelevä kvasiboheemi. Paitsi että Stigun ura saattaa olla lähdössä laskusuuntaan.

Stigulla käy kuitenkin sillä lailla flaksi, että hän törmää suorapuheiseen Ellaan (Miina Maasola), joka haluaa miehen seksisuhteeseen, ei muuta. Parin vimmaisiin keskiviikkoakteihin tulee pian totta kai lisäkierrettä. Väestöliiton kampanjaan hommiin päässyt Ella joutuu suunnittelemaan kestävän parisuhteen autuutta ylistävää mainosta juurikin Stigun kanssa.

Rakkauden rasvaprosentin keskeiset ongelmat ovat henkilöiden epäkiinnostavuus ja käsikirjoituksen konservatiivis-varovainen arvattavuus.

Varsinkaan Nousiaisen Stigusta ei saa oikein mitään otetta. Luovasti hulluksi copy-neroksi hän on vaisu ja innoton tapaus, rajuksi rakastajaksi hän taas on varsin vaisu ja innoton tapaus, elämänsä rakkauden löytäessään hän taas käyttäytyy kuin perin vaisu ja innoton tapaus. Ellaan ei oikein pääse tutustumaan, kun leffa pääasiassa kerrotaan Stigun kautta. Stigun nemesikseksi mainostoimistoon kirjoitettu ärsyttävä nousukas on, noh, klisheinen ärsyttävä nousukas. Ja niin edelleen. Missään vaiheessa ei oikein selviä, mitä näistä ihmisistä halutaan kertoa ja miksi.

Lajityypin juonikuvioita on oikeastikin vaikea punoa kovin yllättäviksi, mutta leffan juoni heittelee kyllä Stigua ja Ellaa likemmäs toisiaan ja etäämmäs toisistaan kuin jonkin mekaanisen romcom -laitteen viehkolla charmilla. Loppupuolen eukonkantojaksossa on puskafarssin makua ja sitä seuraavat selvittelyt kestävät yksinkertaisesti liian kauan. Tuntuu kaiken kaikkiaan siltä, että on ihastuttu liiaksi pikkunäppärään ideaan parisuhdetta vieroksuvan tytön voittamisesta ihan oikeaksi heilaksi.

Ihan ensimmäisissä Stigun ja hänen parhaan kaverinsa (Kristo Salminen) kohtauksissa on muuten ainakin tämän katsojan silmään kiinnostavaa homoeroottista värinää – harmi että tällainen feidaantuu heti juonen pyörähdettyä kunnolla käyntiin.

”Suklaa sulattaa sydämet maistuvassa komediahötössä.”

Sylvi-klubia ei pääse pakoon. Nyt tulemme kotiisi ja työpaikallesi.

”Musiikillisesti Petäjäveräjissä on ilahduttavinta sen epäraskaus”

(Intouchables, Ranska 2012)
O: Olivier Nakache, Eric Toledano
N: Francois Cluzet, Omar Sy, Anne Le Ny, Audrey Fleurot, Clotilde Mollet
K12
Ensi-ilta 30.11.2012

  

Lämminhenkinen ystävyyskomedia ei säästele sokerissa.

Driss (Omar Sy) on suht huoletonta elämää elelevä pariisilainen pikkurikollinen ja työnvälttelyn ammattilainen. Työvoimatoimiston määräyksestä nuorukainen joutuu työhaastatteluun neliraajahalvaantuneen miljonääri Philippen (Francois Cluzet) luo. Drissiä ei pyörätuoliin sidotun miehen henkilökohtaisen avustajan työ kiinnostaa sen enempää tai vähempää kuin muukaan duuni. Hän vetää työhaastattelun tahallisen läskiksi.

Vastuuttoman vapauden aika on kuitenkin ohi. Philippe haluaa nimenomaan tämän epäsovinnaisen rääväsuun hommiinsa. Kuten buddy-elokuvan kaavaan kuuluu, hienostuneesta mutta elämänhalunsa menettäneestä miljonääristä ja ruokkoattomattomasta mutta tanssinjanoisesta katujen kasvatista kasvaa pian ylimmät ystävykset.

Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama ja käsikirjoittama lämminhenkinen komedia nousi Ranskassa isoksi hitiksi, ennen kaikkea varmastikin pääosissa loistavien ja rooleistaan palkittujen Syn ja Cluzet´n ansiosta. Elokuvana tositarinaan perustuva Koskemattomat on kuitenkin yhtä löysä, ennalta-arvattava ja klisheinen kuin tämä arviotekstikin. Vika on ennen kaikkea käsikirjoituksen. Drissin sydän sulaa Philippen vuoksi liian helposti, ja vastaavasti Philippe kestää Drissiltä käytännössä mitä vain. Leffan idea on kertoa miten vaikeuksien kautta noustaan elämässä voittoon, mutta tässä se voitto vain tulee ilman kunnollisia vaikeuksia.

Mikäs siinä toisaalta, ehkä kummatkin omilla tavoillaan vammautuneet miehet ovat vain odottaneet pelastajaansa. Katujätkän ja epäsovinnaisen miljonäärin kohtaamiseksi elokuva vain on aika siirappinen male bonding -rakkaustarina, joka muuten pyrkii sulkeistamaan mahdolliset homoeroottiset luennat Drissin ihastuksella Philippen palvelijattareen. Ei ole isokaan yllätys, että Koskemattomista on tulossa myös amerikkalainen uudelleenfilmatisointi.

Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.

Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko

Koodi: Bubi Tuomala

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127

Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.