Kuplettia Selkien kylällä – Uusi Sylvi

Maakinen Mysteeri Trio teki kylätapahtumasta juhlat.

Kuvat: Ilkka Uimonen

Kavala maailma tuntui hetkisen kaukaiselta, kun Maakinen Mysteeri Trio esiintyi pohjoiskarjalaisessa Selkien kylässä perjantaina 18. heinäkuuta. Olin edeltävänä sunnuntaina missannut Portisheadin ylistetyn Ilosaarirock-keikan rahattomuuden vuoksi. Nyt oli tarjolla elävää musiikkia ilmaiseksi.

Selkien vaarakylä on vanha asutuskeskittymä vaaran laella kolmisenkymmentä kilometriä Joensuusta itään. Kylän hiekkapäällysteiseltä raitilta avautuvat käsittämättömän huikeat näkymät toisten, hyvällä säällä sinisinä siintävien vaarojen kumpuilevaan siluettiin.

Aknestik-yhtyeestä ja sooloprojekteistaan tutun Jukka Takalon orkesteri Maakinen Mysteeri Trio soitti Selkien kesätapahtumassa kyläkoulun pihalla. Koulu on iso kivirakennus, jossa on nykyään 30 oppilasta. Lapsia temmelsi pihalla ja jalkapallokentällä sillä aikaa, kun neli-viisikymmenpäisen muun väen huomio keskittyi soitantaan, laulantaan ja Takalon juonnoissa hohkaavaan vahvaan presenssiin.

Huppareihin ja mustaan pukeutunut nuorisoryhmä ilmaantui jossain vaiheessa eturiviin, istumapenkeistä toiselle. Keikan jälkeen Takalo jakoi nimmareita bändin postikortteihin.

takalo-293x450-1943415

Maakinen Mysteeri Trio on kuplettiorkesteri. Siihen liittyen Takalon sanoitukset ovat bändin annissa keskeisellä sijalla, mikä ei tarkoita, että musiikillinen anti olisi vähäisempää. Trion kaksi muuta jäsentä ovat taitavia nuoria muusikoita. Selkien keikalla Matti Manninen hoiteli syntetisaattorin lisäksi haitarin ja basson (jota myös Takalo välillä soitti, laulamisen lisäksi), ja Jesse Heikkinen akustisen nylonkielikitaran, josta virisi tuon tuosta hienoja sooloja klassiseen tyyliin, välillä flamencoisin sävelkuluin.

Navigaattorisekoilun vuoksi saavuimme paikalle viisi minuuttia myöhässä. Meille ensimmäisenä kappaleena kajahti viime syksynä ilmestyneen Maakinen Mysteeri Trio -levyn aloittava Me olemme vain töissä täällä. Humpahtava kappale askelsi sydämeeni selkein kuvioin. En sille mitään voinut.

”Me olemme vain töissä täällä // Kirkkain silmin hymyt päällä // Annamme kaikkemme // Katsomme se mihin riittää…”

Huumoria, anarkiaa ja tanssia

Keikalla kuultiin myös Jokainen on vähän homo. Aluksi en ollut lämmennyt tälle Takalon soolotuotantoa edustavalle biisille, jonka tiimoilta hän myös esiintyi Helsinki Pride -puistojuhlassa vuonna 2010. Parahultaisen kuuntelun perusteella en ollut oikein ymmärtänyt jujua. Biisi oli tuntunut, no, hieman heteronäkökulmaiselta tyyliin ’kaikissa meissä on vähän poikkeavuutta’.

Muutin kuitenkin myöhemmin mieltäni. Kuplettimainen kappale valloittikin minut yksinkertaisilla pop-koukuillaan ja sanoituksen humoristisuudella. Toisto huumoria luovana keinona oli myös läsnä. Takalo sai yleisön mukaan huutamaan ja lallattamaan kertosäkeiden jälkeen ikään kuin ylimääräisenä ja liiallisena toistettua homosanaa. ”Homo!” Ja rallatusta ”Homohomohomohomohomo” x 2, ja kerta vielä. Tällaisen toiston kautta syntyi hauskuutta, anarkistisuutta ja tietenkin aimo annos provokatorisuutta.orkka-468x304-3663983

Keikalla soitettiin pääosin uuden levyn kappaleita. Niistä osa oli rockia, Takalon juonnon mukaan boogierockia. Oma rockmakuni on toisaalla, ja pidinkin itse enemmän keikan iskelmätyyppisestä annista, kappaleista, joissa iskelmäperinteeseen löyhästi liittyvät rytmit ja sävelkulut fuusioituivat omanlaisekseen popiksi.

Tanssijalat yleisössä herätti iskelmäksi muokattu Aknestikin Suomirokkia.

Aknestik, Jukka Takalo, kupletti, Maakinen Mysteeri Trio, Selkien kylä