Ei kenenkään kylkiluusta | Sylvi

Pääkuvan käsittely: Emma Suominen

“Toisen kirjoittaman tekstin esittäminen on monimutkainen prosessi. Joutuu miettimään, mitä omaa tekstiin saa tuoda ja mihin suuntaan sitä voi viedä.”

Paula Vesala, sanoittaja, säveltäjä ja puolet PMMP:stä, on tänä syksynä ajankohtainen näyttelijänä. Hän on yhdessä pääosassa Teemu Nikin esikoispitkässä draamakomediassa 3Simoa, joka esitetään Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilla elokuussa. Varsinaisen elokuvateatteriensi-iltansa 3Simoa saa 14. syyskuuta.

Elokuva on aika uusi juttu Paulan Vesalan elämässä, mutta näytteleminen ja teatteri ei.

“Mä olen harrastanut teatteria oikeastaan aina”, toteaa Paula. “Nuorena näyttelin eri näyttämöillä ja tein musikkia Ylioppilasteatteriin Kuopiossa. Sibeliusakatemian myötä se kaikki sitten jäi. Tuli PMMP:t ja muut. Mutta sitten halu teatteriin iski uudestaan.”

Viime syksynä Paula aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa.

“Olen dramaturgilinjalla eli kouluttaudun kirjoittamaan tekstejä toisille. Mutta ollaan me myös kokeiltu näyttelemistä, esitetty toistemme tekstinpätkiä työpajoissa. Oli se aluksi aikamoista shokkihoitoa, joutua näyttelemään näyttelijäopiskelijoiden kanssa yhdessä.”

Elokuvassa, jossa henkilöhahmo ja tämän suhde kokonaisuuteen muotoutuu lopullisesti vasta leikkauspöydällä, näytteleminen ja roolin rakentaminen on erityisen tarkkaa puuhaa. Mutta:

“Roolihenkilön hahmottuminen ihmiseksi katsojan päässä on onneksi ohjaajan huoli. Mä pyrin vain olemaan hereillä kuvattavissa tilanteissa.“

Erilainen näyttämö jännittää

Muusikkona Paula Vesala on suurten lavojen valovoimainen tähti. Kameran edessäkään hän ei ole ensi kertaa. Hänet on nähty Arto Halosen elokuvassa Prinsessa ja Aku Louhimiehen Vuosaaressa. Aiempi kokemus ei kuitenkaan poistanut jännitystä.

“Jännityksen määrä yllätti minut. Onneksi 3Simon näyttelijäkaverit olivat tässä tilanteessa mainio apu. Erityisesti Pekka Strangin kanssa puhuttiin paljon siitä, miten löytäisin oman tapani keskittyä. Pekka on mahtava näyttelijä ja loistotyyppi, hän auttoi paljon.“

“Ystävystyimme myös ohjaaja Teemu Nikin kanssa. Voitiin niin sanotusti ‘puhua mokat pois’, ne omasta mielestäni tekemät. Minulla kun on tapana aina miettiä, mitä olisin voinut tehdä paremmin tai toisin.”

Näyttelijätovereiden tapaamisesta oli muutakin kuin tsemppiapua.

“Kävi tuuri, kun osa näyttelijöistä oli tulevia kurssikavereitani Teatterikorkeassa. Eli kun syksyllä alkoi koulu, jota myös jännitin, tunsin sieltä jo monta tyyppiä.“

Sattumalta Simoihin

Paulan mukaan hänet pyydettiin 3Simon koekuvauksiin pikaisesti ja vähän sattumalta.

“Kun menin paikalle, siellä oli välitön fiilis ja olin ohjaajan kanssa heti samalla levelillä. Tuntui hyvältä. Kun Teemu sitten soitti ja kysyi, että olisiko kalenterissani edes aikaa tähän, tajusin että saisin sen roolin.“

3Simoa voi luonnehtia indieleffaksi. Se on Paulalle tärkeää.

“Olemme kaikki sen rahoittajia, koska palkka saadaan provikkana, jos leffa saa katsojia. Rahaa ei ole paljon ja kuvauksissa oli kireä aikataulu. Mutta täytyy nostaa hattua, kun jollain on pokkaa kaikesta huolimatta yrittää. Suomessa voitaisiin muutenkin tehdä rohkeammin leffoja. Yrittää keksiä omia konsteja rahoitukseen. Riskeerata. Niin kuin nyt Teemu tai vaikka Maarit Lalli, jonka elokuva Kohta 18 on myös pienen budjetin leffa. “

Eeva on totta

Paula on elokuvassa särmikäs yksinhuoltajaäiti Eeva. Paljon muuta hänestä ei saada tietää, sillä elokuva tapahtuu ikään kuin nykyhetkessä, parin vuorokauden aikana.

Eevalla on lapsi yhden yön pysäkin seurauksena. Leffan alussa lapsen isä Simo (Olli Rahkonen) ja Eeva kohtaavat sattumalta kadulla. Siitä lähtee kehimään tarina, jossa tärkeässä roolissa on Simon kaveri Lasse (Rami Rusinen).

“Kun lähdin tekemään Eevaa, kyselin tarinasta ja sain tietää, että siinä on paljon totta. Eri tyypeille tapahtunutta, mutta kuitenkin. Päätin, että teen Eevasta itselleni totta, jotta voin samaistua häneen. Tunsin heti, että halusin varjella uutta elämää eli Eevan ja Simon lasta ja koko sitä Eevan kuviota.”

Erityisiä näyttelemistekniikoita Paulalla ei ole.

“En osaa teeskennellen näytellä: kun kaadun, niin kaadun oikeasti. Vastanäyttelijöille tämä asetti vaatimuksia, mutta olen elokuvassa sellaisissa fiiliksissä, joissa silloin oikeasti olin.”

paula-pc3a4c3a4kuva2-468x263-7003783

Elokuva muuttaa maailmaa

Elokuva on Paulalle tärkeä taiteenlaji, sillä hänestä se oikeasti muuttaa maailmaa.

“Katson paljon dokumentteja. Ostelen niitä itselleni, saan niistä voimaa ja ihailen niiden tekijöitä. Juuri nyt odotan sairaasti Halosen Arton seuraavaa dokumenttielokuvaa. Se kertoo urheilusta ja dopingista. Sinivalkoinen valhe on sen nimi. Suuri sinivalkoinen tabu.”

Näyttelijä on ehtinyt nähdä myös 3Simoa, kuten myös kaikki Teemu Nikin ohjaamat lyhytelokuvat.

“Pidän Teemun hiipivästä huumorista. Sen hiffaa, jos antaa sille aikaa. Minulle tulee Teemun töistä mieleen ruotsalaisen Josef Faresin leffat, esimerkiksi Jalla, jalla.“

Tekevälle rooleja riittää

Monia rooleja on Paula Vesalalla ollut ja on jatkossakin. Työnteko maittaa. Seuraavaksi Paula säveltää musiikin Vaasan kaupunginteatterin Viiruun ja Pesoseen sekä Kansallisteatterin esitykseen Neljäs tie. PMMP keikkailee ja opinnot Teatterikorkeassa jatkuvat.

“Suuret pelot tähän liittyy. Aina sitä miettii, että toimiko intuitio, oliko valittu suunta oikea. Onneksi ei ole liikaa aikaa miettiä, kun seuraava työ jo odottaa.”

Ai niin. Se naisen rooli. 3Simon Eevassa on jotain samaa kuin Paulassa. Ei kenenkään kylkiluusta muovailtuja tyttöjä, kumpikaan. Vaan tällaisia, joista Paula Vesala kirjoittaa biisissä Tytöt:

“Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta ei raudasta eikä puusta Miten tyttöjä tehdään No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu ne kasvaa ihanaksi ja pärjää pakon eessä

kun itsensä ne itse kasvattaa”