Anne Hämäläinen on vuonna 2001 Taikista valmistunut valokuvaaja. Vuodesta 2010 asti Ylellä kokopäiväisenä kuvatoimittaja-valokuvaajana toimiva Hämäläinen keskittyy tällä hetkellä omissa projekteissaan pienempiin kokonaisuuksiin, jotka voivat syntyä lyhyessäkin ajassa. Kuten Harlem Hallelujah -sarja, joka syntyi kahden sunnuntain aikana. Hämäläisen aikaisempia töitä ovat mm. Off Season ja Anna Ahmatova Fontankan talossa, joista molemmista on työstetty näyttely sekä kirja. Näin Hämäläinen kertoo itse Harlem Hallelujah -sarjasta:
Kuvaaminen on luontainen tapani havainnoida ympäröivää maailmaa. Enimmäkseen työskentelen matkoilla, uusissa paikoissa. Näen kiinnostavia kasvoja, värejä, tilanteita, tunnetiloja, ja mielessäni jo rakennan näistä kuvista sarjoja. Editointivaihe – sarjojen värimaailmojen ja rytmin luominen ja mielleyhtymät, jotka syntyvät, kun kuvia asettaa vierekkäin – on minulle tyydyttävämpi kuin itse kuvaaminen. Kuvaan sarjoja myös pöytälaatikkoon, ihan vain leikkimisen ilosta. Lähtökohtani kuvaamiseen on dokumentaarinen, mutta kuvistani peilautuu paljon omaa tunnetta ja mielenmaisemaa.
Anne Hämäläinen, sarjasta Harlem hallelujah
Harlem Hallelujah syntyi tänä kesänä New Yorkissa, jossa vietin kuukauden Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin residenssitaiteilijana. Kiertelin Harlemin kaduilla kamerani kanssa perinteisen katuvalokuvauksen merkeissä, mikä oli hyvä tapa tutustua uuteen elinympäristööni. Panin merkille Harlemin lukuisat kirkot, ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni päästä katsomaan gospel-messua. Osallistuin heti ensimmäisenä sunnuntaina Mother Zion -nimisen kirkon messuun, jossa seremonian voima yllätti minut. Tämän jälkeen istuinkin joka sunnuntai messuissa gospel-laulusta haltioituneena.
Anne Hämäläinen, sarjasta Harlem hallelujah
Seurakuntalaiset ottivat eurooppalaiset vieraat vastaan lämpimästi
Kontaktoiminen kirkossa kävi kuin itsestään. Kun ensimmäisenä sunnuntaina olin katsomassa messua muutaman suomalaisen ystäväni kanssa, minulla ei ollut kameraa mukanani, mikä harmitti myöhemmin, sillä kyseessä oli poikkeuksellisen juhlava Naistenpäivän messu. Seurakunnan mahtavat mustat naiset olivat upea näky laittautuneina ja parhaimpiinsa pukeutuneina. Heti messun alussa eurooppalaiset vieraat käteltiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Seurakunnan naiset lauloivat, marssivat ja tanssivat kirkon käytävillä. Naisten päivän kunniaksi meidät pyydettiin messun jälkeen alakerran seurakuntasaliin perinteiselle soul food -lounaalle. Lounastimme seurakuntalaisten kanssa, ja tämän tutustumiskerran jälkeen olikin helppo palata samaan kirkkoon kameran kanssa ja pyytää kuvauslupaa. Seuraavana sunnuntaina tutustuin uusiin seurakuntalaisiin ja otin muutamia henkilökuvia. Keskustelin myös karismaattisen pastori Richard Curtis Chapple Jr.:n kanssa, ja hän oli erittäin innostunut siitä ajatuksesta, että kuviani esitetään jossain yhteydessä Suomessa asti.
Katsaus näkymättömään
Itse en ole uskonnollinen, en kuulu kirkkoon eikä tässäkään projektissa Jumalan sana ollut se, mikä minua veti puoleensa. Aluksi minua viehätti seurakuntalaisten välinen energia sekä laulun voima, joka oli ehkä vaikuttavampi kuin mikään näkemäni rock-konsertti. Kiinnostavaa oli myös seurakuntatilojen karuus ja yksinkertaisuus. Niihin pääsy oli kiehtova matka ulkopuolisille tavallisesti näkymättömään paikkaan. Juuri tämän tunnelman halusin tallentaa kuviini.
Halusin kunnioittaa seremoniaan osallistuvia ihmisiä pitämällä kamerani laukussa messun ajan, onhan se pyhä toimitus ja monissa kirkoissa kuvaaminen messun aikana kiellettyä. Kaikki kuvani on otettu ennen messua tai sen jälkeen.
Anne Hämäläinen, Harlem Hallelujah
Harlem hallelujah 
anne hämäläinen, dokumenttikuva, kuvanumero, New York, usa, valokuva, valokuvaus