Osa 4: Takaisin Roomaan
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Kuten edellisellä reissulla vuonna 2014, asuimme Trionfalen alueella Vatikaanin pohjoispuolella. Melkein asuntomme naapurissa oli Trionfalen kaupppahalli, kiistaton suosikkimme kaupungin hallien joukossa. Odotin innolla tuoreiden aamupalaleipien hakemista, pystykahveja kulmakuppilassa ja rauhallisia lukuhetkiä terassilla. Asunnossamme oli myös keittiö, jossa voisimme kokkailla halutessamme – mitä suosittelen Italian kävijälle, sillä tarjolla on monenlaisia meillä harvinaisia tai tuntemattomia vihanneksia.
Ensimmäisenä iltana illastimme läheisessä Cantina 26 -ravintolassa, jonka listalla oli merkitty erikseen vegaaniset ruokalajit! Tämä on sen verran harvinaista, että kokeiltava oli. Tilasin ensimmäiseksi ruokalajiksi (primo) kurpitsarisoton, joka oli herkullista – siinä oli jännittävä kanelinen maku, selvää eteläisen Italian yleistä arabivaikutetta. Pääruoaksi (secondo) tein riskivalinnan ja tilasin seitania appelsiinireduktiolla. Kastike oli oivallista, mutta seitan oli valitettavasti huonoa: tiivistä ja mautonta, kuten se aivan liian usein on.
En voi valitettavasti muutenkaan suositella ravintolaa tämän kokemuksen perusteella. Ruoka oli epäilyttävän hintavaa – etenkin viinipullomme tuli maksamaan todella paljon, minkä huomasin vasta asunnolla kuittia tutkaillessani. Palvelussa oli myös paniikinsekaista rasittavuutta. Kun kysyimme kiinnostuneena vaimon annoksesta, se synnytti pitkällisen ja hätääntyneen vakuuttelun siitä, että se oli kunnossa ja että raaka-aine oli hyvää, vaikka kyselimme nimenomaan herkullisuuden perään.
Tästä kauempana ei voisi olla vanha rakkaamme, Antonio al Pantheon, klassinen roomalainen ravintola parhaimmillaan. Turisteja täynnä olevalla kadulla se on ainoa paikka, jonka ovella ei partioi ”pastapizzapastapizza” -mantraa hokeva sisäänheittäjä. Sen sijaan ulospäin vaatimattoman näköinen paikka houkuttelee väkeä laadukkaalla ruoanlaitolla ja perinteikkäällä maineellaan. Ihastuttava vanha Antonio ei ollut enää paikalla, mutta hänen tyttärensä toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi, kuten kaikki asiakkaat.
En ollut päässyt syömään roomalaisia artisokkia vuosiin, sillä emme olleet vierailleet kaupungissa satoaikaan eli keväällä pitkään aikaan. Siispä tilasin artisokkaa juutalaiseen tapaan (carciofi giuda) eli uppopaistettuna. Lehdet ovat rapeita ja sisus ihanan pehmeää. Päätimme palata ravintolaan uudestaankin.
Meidän alueemme ruokakaupoissa ei yllättäen ollut niin hyvä vegaanituotteiden valikoima kuin Barissa, mutta löysin esimerkiksi herkullista riisistä tehtyä fermentoitua Chicca-mozzarellaa. Saman tuottajan toista mozzarellaa on nykyään myynnissä S-marketeissa, mutta tämä happamampi nestehauteessa säilytetty oli selvästi maukkaampaa. Muuten löysimme kyllä kaikenlaista kiinnostavaa: etenkin pieni PAM-market historiallisen keskustan Corso Vittorio Emmanuele II:lla yllätti monipuolisella leikkelevalikoimallaan, ja sieltäkin olisi saanut puffetteja halvassa kahdeksan kappaleen paketissa. Kolmenkymmenen asteen helteessä niitä ei kuitenkaan saanut kuskattua kämpille. Koska niitä tulee Suomeen?
Piazza Farnesen laidalle perustetussa luomumarketissa oli vielä reilummin erilaisia tuotteita – osa tuttuja Suomen kaupoista, mutta jälleen carpaccio-, bresaola- ja paahtopaistiviipaleet olivat reippaasti parempia kuin mitkään vastaavat täällä myydyt. Kun saimme Trionfalen kauppahallista mahtavaa tuoretta leipää ja täyteläisen makuisia vihanneksia, mikä sen mukavampaa kuin syödä asunnolla aamupalaksi tuoretta ”solmusämpylää”, jonka päällä oli mozzarellaa, suolaa, pippuria, häränsydäntomaattia ja vegaanista bresaolaa?
Vierailimme myös viiden vuoden jälkeen uudestaan Testaccion alueella. Vietimme pitkän tovin ihanalla ei-katolisella hautuumaalla, joka toimii myös kissojen turvakotina. Sen jälkeen suuntasimme Testaccion kauppahallille. Se oli hauska paikka, jonka lukuisista ruokapisteistä olisi varmasti saanut vegaaniruokaakin. Huomiomme vei kuitenkin Vegan Store. Kaupan pitäjä oli kuin aikamatka 90-luvun eläinoikeusaktivismiaikoihin: innokas asiastaan, peittelemättömän vihamielinen hallin lihakauppiaille (Testaccio on perinteistä teurastamoaluetta), eikä muutenkaan kovin innostunut syleilemään uutta asiakaskuntaa.
Tästä sisäänlämpiävyydestä huolimatta vierailu oli oikein mukava, ja saimme maistella lukuisia äimistyttävän hyviä vegaanijuustoja. Ostimme mukaan useaa eri juustoa ja siivutettua itse tehtyä salamia iltahetkiä varten. Silti täytyy sanoa, että minun tuli ikävä sipsikaljavegaaneita, Vegfestiä ja ylipäätään suomalaisen vegaanisuuden maailmalle avautuvaa ja humoristista otetta.
Matkallamme maailman romanttisimpaan paikkaan, Ninfan puutarhaan, pysähdyimme jäätelölle Terminin asemalle perustetussa Venchi-ketjun jäätelö- ja suklaakaupassa. Olen käynyt ketjun Pantheonin läheisellä pisteellä, mutta siellä jonottaminen on tuskaa turistiruuhkassa. Täyteläinen ja vahva suklaajäätelö oli unelmaista. Huomasimme myös, että aseman kahvilaan oli ilmestynyt monenlaista vegaanista syötävää.
Palattuamme Ninfasta menimme Gabriele Boncin perustamaan Pizzariumiin, joka nousi maailmanmaineeseen viimeistään Anthony Bourdainin ohjelman myötä. Olen kehunut paikkaa ennenkin, ja se oli pysynyt entisellään tilojen laajentamista lukuun ottamatta. Kun kysyin italiaksi vegaanista ruokaa, myyjä vaihtoi kielen englantiin, mutta hoidin asiani sitkeästi italiaksi, sillä ympärillä oli tungeksivia ja huonosti käyttäytyviä jenkkejä. Sain elämäni parhaan perunapizzan sekä herkullista cicoriaa salsalla, joka kuitenkaan ei sopinut kotiin vietäväksi, sillä salsa kostutti pizzan liian nopeasti.
Illalla keskityimme nautiskelemaan Testaccion Vegan Storen herkuista chiantin kanssa. Nautinnosta huokaillen maistelin viinejä ja salamia, joka oli paras vegaaninen makkara koskaan, valovuosia edellä mitään muuta. Vaikka italialaisten kauppojen vegaanileikkeleet olivat hyviä, etenkin aiemmin mainitsemani Barista ostamani carpaccio, ne eivät pärjänneet tälle alkuunkaan.
Näiden nautintojen jälkeen edessä olisi vielä melkein viikko Roomassa. Siitä lisää sarjan viimeisessä osassa.
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 1
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 2
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 3
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 5
Hyvä kurkku, Hyvä kurkku Italia, Hyvä kurkku Italiassa, Hyvä kurkku Rooma, Italia, Rooma