1.12.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Olin käynyt i Marusekissa viimeksi arviolta vuosikymmen sitten. Kun ravintola oli aikanaan vielä Hämeenkadulla, kävimme siellä useasti, ja se pysyi suosikkinamme Hämeenkadulle muutettuaankin. Alkujaan Maruseki tarjosi Suomessa vieläkin harvinaisia herkkuja kuten soba-nuudeleita tai nattoa, ihanaa liimamaista töhnää hapatetuista soijapavuista. Sittemmin nämä erikoisuudet hävisivät listalta, mutta pitkään ravintola onnistui pitämään silti omaleimaista ja vaihtuvaa valikoimaa. Kasvisruoilla oli iso osuus listalla, ja Maruseki taisi olla ensimmäisiä ”sekaruokaravintoloita” Tampereella, joka merkitsi annosten vegaanisuuden ruokalistaansa.
Kasvisruoan osuus kuitenkin väheni pian – vegaaniruoan suuri suosio tulisi vasta vuosia myöhemmin – ja ruoan taso heikkeni muutenkin huomattavasti. Kävimme sitkeästi vielä monta kertaa toivoen, että meininki paranisi, kunnes viimein luovutimme.
Vuoden parin sisään kuitenkin kuulin parilta ystävältä, että Marusekista saisi ihan kelpo lounasta. Päätimme vaimon kanssa antaa paikalle uuden mahdollisuuden, ja olihan aikaakin ehtinyt kulua.
Lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä sekä keitto, joka ei kuitenkaan ole koskaan vegaanista (todella harvassa paikassa Suomessa saa vegaanista misokeittoa). Salaattipöydästä löytyi kaikenlaista etenkin proteiinipitoista syötävää: edamameja, maissia, pensaspapuja, tofua ja ruusukaalia eksyi lautaselleni eri kastikkeiden kera. Oikein mukavia selkeitä ja yksinkertaisia makuja ja sopivan täyttävää lounasruokaa. Ruusukaalit olivat oikein hyviä.
Tilasin lounasruuaksi paistettua tofua ja vihanneksia sekä pienellä lisämaksulla kolmen sushin valikoiman. Tofuannos oli nätin näköinen mutta kovin yksinkertainen – enemmän sellainen izakaya-paikan napostelulautanen. Paistettuun paprikaan ja munakoisoon oli saatu hyviä makuja, mutta tofussa oli sellainen etikkainen juoksutteen sivumaku, joka ei sovi tällaiseen keittiöön yhtään, kun tofu tarjotaan usein ilman marinointia tai vahvaa paistopintaa. Varsinainen ongelma oli kuitenkin lisäkeriisi, joka oli täysin mautonta ja seisoneen tuntuista.
Susheissa oli nähty vaivaa, ja ne olivat pääosin hyviä. Avokadoa tuki jonkinlainen mahdollisesti luumuinen kastike. Wakame ja retiisi loivat hauskan kontrastin. Inarikin oli hyvin tehty. Riisi oli näissäkin keskimääräistä sushiriisiä heikompaa, mutta pahin ongelma oli wakame-gunkanissa oleva merilevä. Se oli uskomattoman sitkeää, melkein purukumimaista. Vaimon sushilajitelmassa oli aivan sama ongelma. En ole koskaan törmännyt noin sitkeään levään – joko raaka-aineessa tai valmistustavassa oli jotain pahasti pielessä.
Tuskin palaan tänne enää. Lähellä on kaupungin (ja varmaankin Suomen) paras sushiravintola ja toisiksi paraskin. Jos haluan muuta japanilaista, voin mennä nautiskelemaan Nomuun. Iltalistalla mainitaan vegaanisuus hupaisasti vain kahdessa ”ei vegaaninen” -kohdassa, eikä sieltä löydy mitään kiinnostavaa. Kasvissushien valikoima on tosi pieni. Nattoa näkyy löytyvän taas, mutta en minä pelkästään sen vuoksi tuonne mene.
Maruseki
Hämeenkatu 31
Tampere
ma 11–15, 16–21
ti–to 11–22
pe 11–23
la 12–23
su 13–17