3.2.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Yliopistovuosilta jääneet vegaaniruokamuistot ovat pääosin vastenmielisiä. Suosikki-inhokki oli pahamaineinen ”limakastike” eli maissijauholla suurustettua kasvislientä, jossa hyllyi joukossa mauttomia pakastevihanneksia. Jossain vaiheessa tarjolle tulivat ensimmäiset vegaaniset ateriapyörykät, jotka tuntuivat alkuun taivaan lahjalta. Ne olivat suunnilleen samanlaisia kuin klassiset ”Kesäpöytä kasvispyörykät”, joita sai vähän aikaa myös tavallisista kaupoista – mutta ylipistolla pyöryköitä oli tarjolla vielä vuosia sen jälkeen kun tuo tuote hävisi pakastealtaista. Herkullisiin pyöryköihin pääsi kuitenkin leipääntymään, sillä niitä oli tarjolla aivan liian usein. Yhden kesäharjoittelun aikana söin niitä pari kolme viikkoa joka päivä, minkä jälkeen ajatuskin sai aikaan puistatuksia ja kuvotusta.
Sitten päätalolle perustettiin Salaattibaari, jossa vegaaniruokaa oli tarjolla hieman useammin. Lisämaksusta sai myös ”proteiinilisän” eli aika mauttomasti marinoituja soijasuikaleita, joskus tofua tai kikherneitä sekä aina pähkinöitä tai vastaavaa. Oli tuuripeliä, kuinka monipuolisen valikoiman sai kerättyä, mutta parhaimmillaan Salaattibaarista lähti jopa aika tyytyväisenä. Ja alkoi muistakin ruokaloista saada silloin tällöin kelvollista vegaaniruokaa. Kesäpöydän pyörykät korvautuivat ”falafeleilla”, joita saikin puputtaa sitten melkein yhtä väsyksiin asti.
Kun tohtoroiduin ja tutkijaura vaihtui tiedetoimittamiseen ja tietokirjailijan työhön, en jäänyt kaipaamaan yliopiston ruokaloita. Yliopistolla työskentelevä ystäväni kertoi kuitenkin taannoin, että Salaattibaarin tilalle oli perustettu VegeBar, kokonaan vegaaninen ravintola! Pakkohan sitä oli mennä kokeilemaan.
Tarjolla on keittolounas ruokaisalla salaatilla tai lämmin kastike ja lisuke, sekä kumpaankin kuuluva perussalaattipöytä (mikäli ymmärsin systeemin oikein). Halusin testata kaikkia, mikä aiheutti henkilökunnassa hieman hämmennystä, koska ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ei suoraan ollut hinnastossa. Lopulta hinnaksi tuli muistaakseni 7,55 €, mikä oli vallan kohtuullinen summa tarjottimellisesta ruokaa. Opiskelijalle kaikki olisi tietysti reippaasti edullisempaa – minä kun maksoin ulkopuolisena kalliimmalla hinnalla.
Keittoa kutsuttiin linssikeitoksi, mutta enemmän se oli tomaattikeittoa, jossa oli hieman linssejä, papuja ja vihanneksia. Maku oli hyvin yliopistoruokalamainen aina tuttua vanhaa provencale-tyylistä mausteseosta myöten. Salaattipuolelta löytyi kaali- ja porkkanaraasteen lisäksi mustapapuja ja oliiveja. Ruokaisammista salaateista kokeilin korianterilla maustettua maissisalaattia sekä sieni-perunasalaattia. Kaikkiin salaatteihin löytyi myös kolmea vegaanista kastiketta, muun muassa yrttistä jogurttia! Maissisalaatti oli oikein hyvää itsessään, ja kastikkeiden kanssa muutkin salaatit toimivat ihan hyvin. Ruokajuomaksi oli veden lisäksi jääteetä.
Pääruoka yllätti iloisesti. Tofucurryssa oli paksu ja yllättävästi kunnolla tulinen kookoskastike ja reippaasti tofua. Ahnaana opiskelijana olisin saanut varmasti kahmittua lautaselleni litran tai kaksi tofukuutioita. Joukossa oli vihanneksia, jotka olivat munakoisoa lukuun ottamatta (se ei ole ollut koskaan yliopistolla hyvää) hyvän makuisia.
Ei tämä tietenkään Gopalien tasoa ole, mutta ruoka ei ole hinnalla pilattu etenkään opiskelijalle, sitä saa kahmittua lautaselle halutessaan kauheat määrät, ravintoaineita saa varsin kattavasti, ja on tämä huomattavasti parempaa ruokaa kuin silloin aikoinaan.
Poispilattuja ovat silti varmasti nykyajan opiskelijat. Limakastiketraumatta kasvaneet eivät kuitenkaan osaa arvostaa.
VegeBar Tampereen yliopisto Kalevantie 4 Päätalo ma–to 11–14.30
pe 11–14