4.11.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Vaikka vegaaniruoan tarjonta paranee Tampereella koko ajan, perinteistä monen ruokalajin illallista ei pääse monessa paikassa kokeilemaan ainakaan ilman ennakkotilausta. Berthassa on vegaanimenu, mutta se onkin hintavampaa fine diningia ja vaatii ennakkoilmoituksen. Kattila tarjoaa lounaiden lisäksi iltalistallaan kolmen ruokalajin vegaanisen kokonaisuuden, jota en ole pentele vieläkään päässyt kokeilemaan. Siksi innostuimmekin vaimon kanssa kuullessamme vanhan kotimme naapuriin avatusta Muusasta, jossa vegaaniruoka näkyy hyvin listalla.
Varasimme pöydän, koska oli perjantai-ilta. Aivan umpitäyteen paikka ei tullut, mutta väkeä oli joka tapauksessa paljon, joten varaus selvästi kannattaa. Meitä palveli liki koko illan ajan mukava tarjoilija, joka ei jättänyt meitä odottamaan liian pitkäksi aikaa missään vaiheessa, vaikka paikalla olikin varmasti työläs suuri juhlaseurue. Myöhään illalla Muusassa soitetaan muuten näköjään usein musiikkia, joten ruokaravintolatunnelmaa etsivän kannattaa tarkistaa ohjelma. Meidän melko aikaisen vierailumme aikana ei ollut musisointia.
Ruokalistalla on melkoinen määrä vaihtoehtoja, sillä kaikki kolme alkupalaa saa pyytämällä vegaanisina! Valitsimme tempura-annoksen sekä pitaa ja chorizoa -annoksen. Porkkanakeitto ei innostanut, sillä olimme syöneet sitä viime aikoina väsyksiin asti oman puutarhan antimista.
Tempurakasvikset oli leikattu minun makuuni turhan paksuiksi, mutta muuten ne olivat onnistuneet aika hyvin. Japanilaistyylisen ilmavan tempurataikinan sijaan näissä oli käytetty karkeampaa seosta, joka muistutti leivänmuruja ja oli ottanut hyvän paahteisen maun. Lisukkeena oli hauska uusi tuttavuus, lanttuhummus, sekä vegaanimajoneesi, joka ei ihan toiminut tähän. Normaaliannoksessa on piparjuuriaiolia, ja annos kaipasikin ”yläpäätä” ystäväni sanoin, eli jotain kirpeämpää tai purevampaa makua täydentämään. Vegaaniversioon varmasti saisi tehtyä piparjuurimajoneesin helposti (ja saahan aiolia tai alliolia tehtyä myös oivallisesti vegaaniversiona). Mutta silti tämä oli selvästi parempi kasvistempura kuin useimmat, sillä se on vaikea ruokalaji saada maistumaan hyvältä.
Pitaa ja chorizoa -annoksessa ei ollutkaan vegaanista seitanchorizoa, kuten odotin, vaan marinoitua tofua. Se oli ihan hyvää, mutta määrä oli niin pieni, että annos keskittyi pitaleipään, tomaattisalaattiin ja levitteisiin. Vaikka annos oli lievä pettymys, se kannatti ottaa pelkästään tomaattien takia. Erittäin harvoin jos koskaan olen saanut Suomessa näin hyvin laitettuja tomaatteja – ja tomaatinviljelijöiden tyttären naineena olen melko kranttu tuon kasvin suhteen. Tomaatteja oli maustettu hyvällä öljyllä, korianterilla ja manteleilla. Levitteinä oli edellisestä tuttua lanttuhummusta, joskin hieman eri tyylisenä ainakin väristä päätellen, sekä herkullista vihertävää paksua salsaa.
Listalla oli myös falafelpita selvästi jonkinlaisena baariruokavaihtoehtona, mutta suuntasimme pääruokaosastolle. Sielläkin oli kolme vaihtoehtoa, joista kaksi on suoraan vegaanisia! Minä otin falafelannoksen ja vaimo Super Vegan Bowlin. Kolmas vaihtoehto olisi ollut riisuttu versio toisesta kulhoruoka-annoksesta.
Emme olleet vielä kokeilleet kulhoruokia korealaistyylistä bibimpapia lukuun ottamatta niin Suomessa kuin jenkeissä, mutta ne ovat ihan eri juttu kuin tämä trendiruoka, joka lie saanut innoituksensa havaijilaisesta poke-kulhosta. Nämä täysin tai voittopuolisesti kylmät ateriat perustuvat ainesten pikkelöintiin ja muuhun raakakäsittelyyn sekä asetteluun niin, että maut ovat toisistaan erillään. Näin aterioija voi sekä valikoida että yhdistellä. Olin nähnyt kulhoruokia kokkiohjelmissa ja lukenut niistä, mutta en ollut innostunut.
Muutinkin sitten mielipidettäni saman tien, kun näin vaimon annoksen. Siinä oli vaikka mitä herkullista: misolla glaseerattua tofua (Vihdoin! Meidän oli pitänyt kokeilla misoglaseerausta jo pitkään), ihanasti pikkelöityä kurkkua, hillottua punasipulia, tulisen inkivääristä porkkanaa, mahtavaa avokadoa ja pohjalla hyvä tabbouleh. Suosittelen tätä annosta mitä lämpimimmin. Kauhean isoon nälkään sitä ei ehkä kannata yksinään tilata, sillä se ei ole suuren suuri. Mutta alkuruuan kanssa se oli aivan tarpeeksi runsas.
Oma falafelannokseni oli aseteltu kauniiksi ”hienoksi ravintola-annokseksi”, mikä oli mukava vaihtelu perinteisiin falafelmättöihin (jotka ovat tietysti ihania nekin). Annoksessa oli kahta erilaista falafelia, ja kummatkin poikkesivat rakenteeltaan sellaisista, joita yleensä teemme ja joista pidämme. Mielimme rakeisia rouskuvia palleroita, mutta nämä olivat suorastaan pehmeän sulavia. Tämä ei kuitenkaan ollut huono asia, ja se osoitti jälleen, miten monipuolinen ruoka falafel voi olla. Hernefalafeleista tuli mieleen intialainen raikas hernekofta, mustapapufalafeleissa taas oli tummia maanläheisiä arabialaisia makuja. Kastike oli tehty tummasta täysjyvätahinista, ja vastapainona oli hyvin raikas kvinoa. Jotain raikastavaa ja kostuttavaa kastiketta annos olisi ehdottomasti vielä kaivannut, mutta muuten se oli erinomainen.
Kummassakin annoksessa oli mukana juureslastuja, jotka olivat onnistuneet minun mielestäni loistavasti: ne toivat syvän paahteista makua ja rapsakkuutta.
Jälkiruokaakin oli saatava. Vegaanisena vaihtoehtona on omenaraakakakku, mikä hieman arvelutti, mutta rohkaisin itseni. Onneksi, sillä tämä oli varsin onnistunut annos. Ei ehkä ihan minun juttuni, mutta olen silti onnellinen, että kokeilin, sillä kakku ja lisukkeet oli valmistettu taiten. Kakku ei maistunut liian terveelliseltä, ja se tuntui koostumukseltaan samalta kuin vahva cashewkreemi. Karamellisoosi oli mukava lisä: sitä olisi voinut olla enemmän ja ehkä hieman juoksevampana.
Muusa on hieno lisä tamperelaiseen vegaanitarjontaan, ja tänne palaamme ehdottomasti.
Muusa
Olympia-kortteli
Satakunnankatu 10
Tampere
ma-to 16–00 (keittiö sulkeutuu 22)
pe 16–03 (keittiö sulkeutuu 23)
la 14–03 (keittiö sulkeutuu 23)
su 14–00 (keittiö sulkeutuu 22)