Kansainvälinen naistenpäivä on pääosin sosialistien syytä.
Kevättalvella 1908 New Yorkissa tekstiilitehtaiden naistyöläiset osoittivat mieltään. Mielenosoittajat vaativat tasa-arvoista palkkaa, hikipajojen lakkauttamista ja lapsityövoiman käytön lopettamista, lapsille päivähoitopaikkoja sekä itselleen äänioikeutta. Mielenosoittajat halusivat myös osoittaa kunnioitustaan 51 vuotta aiemmin, vuonna 1857, samassa kaupungissa pidetylle tekstiilityöläisnaisten mielenosoitukselle, jossa oli vaadittu 10-tuntista työpäivää ja naisille tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa.
Metelin nostaminen kannatti, ainakin epäsuorasti. Saman vuoden toukokuussa pidettiin Chicagossa Yhdysvaltojen sosialistisen puoleen kokous, jossa naiskomitea sai läpi ehdotuksen siitä, että joka helmikuun viimeisenä sunnuntaina kampanjoitaisiin naisten äänioikeuden ja sosialismin puolesta.
Keski-Euroopassa keski- ja yläluokan niin sanotut porvarilliset naisasianaiset olivat alkaneet jo 1890-luvulla järjestää omia naistenpäiviään. Ne olivat keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista feministisistä kysymyksistä, joista äänioikeus oli yksi tärkeimpiä. Porvarillinen naisasialiike kuitenkin jakautui sen suhteen, kannatettiinko äänioikeuden laajentamista saman tien yleiseksi ja yhtäläiseksi. Toisena vaihtoehtona oli, että äänioikeus olisi ensin ulotettu vain omistavan luokan naisille.
Vuonna 1910 saksalainen Clara Zetkin ehdotti Kööpenhaminassa pidetyssä kansainvälisessä sosialistinaisten konferenssissa, että keväisin alettaisiin viettää kansainvälistä naistenpäivää. Ehdotus hyväksyttiin kokouksessa yksimielisesti. Naistenpäivän ideana ei ollut niinkään juhlia naiseutta sinänsä, vaan juhlinnan kautta tavoitella naisille miesten kanssa tasa-arvoisia taloudellisia ja poliittisia oikeuksia kansalaisina. Erityisenä fokuksena 1900-luvun alussa oli kampanjoida näkyvästi naisten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta.
Naistenpäivä syntyi siis osana työväenliikkeen taistelua parempien työolojen ja poliittisten oikeuksien puolesta. Siksi se muistuttaa historiallisesti vappua. Naistenpäivän päivämäärä 8. maaliskuuta taas perustuu kommunistisen naisliikkeen vuonna 1921 tekemään päätökseen. Neuvostoliitossa ja muissa sosialistimaissa naistenpäivä omaksuttiinkin viralliseksi juhlapäiväksi, vaikka nekään eivät kehittyneet tasa-arvon mallimaiksi. 1970-luvulta lähtien naistenpäivän idea omaksuttiin laajempaan käyttöön, ja siitä tuli vasemmistolaisen kevään juhlan sijaan yleisempi feministinen juhlapäivä.
Feminismillä tarkoitetaan yksinkertaisesti ajatusta sukupuolten välisestä tasa-arvoisuudesta ja pyrkimystä tämän asiaintilan saavuttamiseksi. Feminismi-sanaan liittyy nykyään valtavasti ennakkoluuloja ja stigmatisoivia tulkintoja, jotka valitettavan usein hautaavat naistenpäivän ydinsanoman alleen.
(Lähde: Hentilä, Marjaliisa & Lähteenmäki, Maria: Kansainvälinen naistenpäivä 1910–1990. Työväen arkiston julkaisu No. 2, 1990.)
Artikkelin kuva on 1912 tekstiilityöläisten kaksi kuukautta kestäneestä lakosta Lawrencessa, Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lakko tunnetaan ”Leipää ja ruusuja” -lakon nimellä.
Clara Zetkin, Feminismi, historia, naisasianaiset, naistenpäivä, Neuvostoliitto, sosialismi