Baltic Circle -teatterifestivaaleilla vieraileva Dries Verhoeven provosoi katsojaa joskus ärsyyntymiseen saakka.
Performanssitaide voi olla hämmentävää. Näin kerran esityksen, jossa alaston esiintyjä spruittasi päähänsä tuubin suihkugeeliä ja ripotteli purkillisen nonparelleja päälle. En oikein ymmärtänyt. Sitten taas on performansseja, joista on sanottavaa.
Hollantilainen taiteilija Dries Verhoeven tuo Helsingin Baltic Circle -nykyteatterifestivaaleille teoksensa Ceci n’est pas… (”Tämä ei ole…”). Lasipalatsin aukiolle tuodaan vitriini, jonka sisällä istuu kahdeksan päivän ajan enemmän tai vähemmän shokeeraavia ihmisyksilöitä. Friikkisirkusta vai poliittista taidetta?
”Se, mitä ihmiset sanovat teoksesta, ei ole minulle tärkeää. Se, että he reagoivat jollain tavalla, on”, Verhoeven kertoo puhelimitse. ”95 prosenttia julkisesta tilasta on markkinavoimien luomia kuvia täydellisestä elämästä ja täydellisistä tuotteista. Haluan työlläni kysyä, sallimmeko julkisuudessa kuvia jostain epätäydellisestä, joka tuo meidät lähemmäs pelkojamme.”
Verhoeven uskoo, että taiteen pitää häiritä ja provosoida. Buddhalaisen perinteen mukaan ihmisen tulisi aina nähdä myös epätäydellisiä asioita: osittain romahtaneita taloja, säröileviä teekuppeja. Mikään ei ole pysyvää.
Provosoinnissa Verhoeven onnistuikin lokakuussa Berliinissä heijastettuaan julkisesti henkilökohtaisia Grindr-keskustelujaan osana performanssiaan Wanna Play?. ”Homotinderin” kautta paikalle houkuteltu mies raivostui nähdessään viestinsä kissankokoisin kirjaimin kontin seinässä ja vetäisi taiteilijaa nekkuun. Ainakin teos herätti keskustelua anonymiteetistä, kaapin tarpeellisuudesta ja tietosuojasta.
Verhoeven ei halua paljastaa etukäteen turhan paljon Ceci nes’t pas’n sisällöstä, sillä ihmisille pitää antaa mahdollisuus omaan tulkintaan. Häntä kiinnostaa eritoten se, miten erilaiset mielipiteet törmäävät, kun katselijat keskustelevat keskenään. Yksi saattaa suuttua, toinen taas kyseenalaistaa tämän tulkinnan. ”En tiedä miksi, mutta arvelen, että suomalaiset ihmiset keskustelevat teoksesta vasta kotona tai kommentoivat teokseen liittyvää blogia.”
Ceci n’est pas… käsittelee muun muassa seksuaalisuutta. ”Olemme kaikki seksuaalisia olentoja”, Verhoeven naurahtaa. ”Mutta silloin kun seksi yhdistetään poikkeuksellisilta näyttäviin ihmisiin, emme hyväksy sitä. Vain tavanomaisten tai täydellisten ihmisten seksuaalisuus on sallittua julkisessa tilassa.” Jos ihmiset keskustelevat näistä normien poikkeamista, he saattavat tulla keskustelleeksi myös normeista. Näin taiteilija toivoo.
Verhoeven väittää, että hänen teoksissaan on pikemmin seksuaalisia subjekteja kuin objekteja, kun kysyn, voiko näyteikkunassa seisova nainen olla omaehtoinen toimija eikä vain katseen kohde. Hänen mukaansa kriittinen ero hänen teoksensa ja friikkisirkuksen välillä on se, että vitriinissä olevat ihmiset haluavat olla mukana, herättää keskustelua ja olla näkyvillä. He eivät halua ihmisten katsovan pois, eivät tulla vaietuiksi.
Mieleen tulee ystäväni, joka erään sukulaisvierailun jälkeen kertoi tuohtuneena siitä vaivaantuneesta hiljaisuudesta, jonka lesbopari kohtaa. Kun ei oikein uskalleta kysyä, että ’milloin niitä häitä ja lastenlapsia ja mitenkäs te niitä’, niin ei kysytä sitten mitään.
”Making something invisible doesn’t mean that it’s not there”, Verhoeven toteaa loppukaneettimaiseen sävyyn. Minä kiitän haastattelusta, suljen puhelimen ja jään odottamaan, mitä aukiolle tuodaan. Minulla on aavistus, mutta tarkkaan en tiedä. Saattaa olla, että suututtaa tai sitten ei. En ole suuttunut dildoista ja tekoverestä näyttämöllä, vaikka kaksi kolmasosaa yleisöstä lähti ovet paukkuen. Toisaalta olen joskus ärsyyntynyt julkisista tisseistä. Kuka tietää, mikä milloinkin ärsyttää, mikä provosoi – tai mikä ihastuttaa.
Ainakin käsillä on kätevä tilaisuus harrastaa taidetta työmatkalla, jos kaipaa uutta keskustelunaihetta kahvitauolle.
Dries Verhoeven: Ceci Nes’t Pas… (osana Baltic Circle -festivaalia)
9.–16.11.
Lasipalatsin aukio
Ilmainen
Esitysten kesto on n. 15 minuuttia ja niitä toistetaan useita kertoja päivässä.
http://cecinestpashelsinki.tumblr.com