Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.
Sunnuntai 21.12.
Pölkupyöriä ja risaisia kirjekuoria
Koko joulukuun olen kaivellut herkistymiskokemuksia arjen keskeltä ja lapsuusmuistojen syövereistä. Herkisty nyt saakeli, olen piiskannut itseäni.
Turhaan.
Lopetin yrittämisen, ja eilen se sitten tapahtui. Herkistyin. Kokemuksen aiheutti kerrostalomme viereisessä rapussa asuva naapuri – ja sen kruunasi isännöintitoimisto.
Eilen illalla asuntomme postiluukusta tungettiin sisään repaleinen kirjekuori, johon oli kirjoitettu lyijykynällä ja tikkukirjaimin viesti. Viestissä meille tuntematon naapuri tiedusteli, voisiko hän käyttää lauantaisen saunavuoromme, jollemme itse sitä tarvitse.
Lisäherkistymisen aiheutti toinen viesti, joka oli teipattu taloyhtiön ilmoitustaulun viereen.
Pölkupyörä. En kestä.
Miksi herkistyn tällaisista viesteistä?
Olen töissä viestintäalalla. Kanavia piisaa, on sähköpostia ja uutiskirjettä, blogeja ja somea. Kaikki ovat jo ainakin Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Kannattaisi olla myös Linkedin:ssä, Google+:ssa ja Pinterestissä ja ties missä Ellossa. Puhumme päivät pitkät somepäivityksistä, sisältömarkkinoinnista ja tarinallisuudesta.
Yhdyssanavirhe olisi maailmanloppu. Ainakin moka päätyisi sekunneissa moisille virheille omistetun Facebook-ryhmän ilkkumisen kohteeksi.
Olipa taho tai teema kuinka pikkuruinen tahansa, niin sen viestinnästä vastaavat alan ammattilaiset.
Kaiken tämän strategisen ajattelun ja monikanavaisuuden keskellä taloyhtiömme sisäinen viestintä on villi länsi, jossa viestit putoilevat naapureiden postiluukuista ilman mitään kontrollia.
On lohduttavaa ja ihanan kapinallista, että Suomen taloyhtiöiden ilmoitustaulut täyttyvät printatuista A4-arkeista, jotka vilisevät kirjoitusvirheitä ja yhdys sana mokia. Yllä kuvattu pölkupyöräesimerkki on ”parhaasta päästä”.
Herkistyn myös siitä, että taloyhtiön viestintä suosii perinteisiä kanavia ja tuo tuulahduksen menneestä maailmasta.
Viestin voi raapustaa mille tahansa paperinpalalle, joka tiputetaan naapurin postiluukusta ja jäädään odottamaan vastausta. Ei mitään hashtag-säätöjä tai liitetiedostoja.
Nykyaikaisin käytössä oleva väline taitaa olla kopiokone.
Siinä missä toimistotyöläisen kohtaama viestintä vilisee termejä, joilla voi pelata hevonpaskabingoa (tyyliin toimintaympäristö, tiimityötila, strategian jalkauttaminen ja mitä näitä nyt on), niin naapuriviestinnässä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Hyvässä ja pahassa.
Kiitos teille, rakkaat tuntemattomat naapurit! Iloitsen ja herkistyn viesteistänne.
Erityiskiitos naapurin rouvalle, joka tiputti sydäntäsärkevän pahoittelukirjeen postiluukustamme mentyään vahingossa saunaan meidän vuorollamme.
Yritimme vastata yhtä korusanaisella viestillä, jonka pudotimme rouvan postiluukusta niin, ettei hän huomaisi sitä. Emme me nyt kuitenkaan mitään fyysistä kontaktia naapureihimme halua.