Kuvat: Jari B. Miettinen
Blackheart Ball: Dark Masquerade. Ravintola Kaisaniemi, 14.10.2017.
Dark Masquerade oli sekoitus onnistuneita ensiesityksiä, klassisia numeroita, kansainvälisiä vahvistuksia, taikuutta sekä teemaan sopivaksi muokattuja numeroita. Illan aloitti The Shangrilettes -ryhmä, jonka ”The Ghost”-esitys oli siirappinen sekoitus naivistisia ja nostalgisia kummitusleikkejä. The Shangri-La School of Showgirls -burleskikoulun kasvattiryhmä esiintyy vaihtelevalla miehistöllä, ja tämänkertaisten viiden shangrilettesin kemiat toimivat paremmin kuin koskaan.
Astetta rankempaan kauhuun johdatti Marnie Scarlet sekä Bent van der Bleu psykologisilla esityksillään, jotka käsittelivät ihmisen sielullista kahtiajakoisuutta Jekyllin ja Hyden henkeen. Bleun tuore numero ”Dead Unicorn” toimii paremmin, mikäli nimeä ei tiedä. Katsoja seuraa maskipäistä miestä, joka sahaa näkymätöntä kohdetta nautiskellen ja välillä nuolee sahaa. Groteski näky yhdistää mystisen otuksen globaaliin salametsästykseen, jossa eläimiä tapetaan yksinomaan syöksyhampaittensa vuoksi. Marnie Scarletin saarnaaja-aiheinen esitys liitti kristillisen kauhun kuvaston psykologiaan, kun viattomaan valkoiseen pukeutunut hengenmies muuttui pornonpunaiseksi piruksi. Halleluja
Samassa tematiikassa pysytteli myös Blue n’ Bizarren hyytävä ensiesitys ”Ventriloquist”, jossa vatsastapuhujan nukke herää eloon onnistuneen esityksen jälkeen. Kaksikon numerot eivät ole aiemmin tehneet suurta vaikutusta, mutta ”Ventriloquist” on täysi napakymppi. Aidosti kauhua herättävän keskikohdan jälkeen nukke ja hänen holhoojansa löytävät yhteisen sävelen ja alkavat tanssia charlestonia.
Eniten yhteiskunnallista tykitystä tuli illan ulkolaisilta vahvuuksilta. Ranskalaisen Miss Boteron lyyriset ja kiehtovan oudot esitykset suorastaan kutsuivat tulkitsemaan. ”Surgeon” sekä ”Human” kuvastivat kohtaamaamme jokapäiväistä kauhua, kun yksilö on konfliktissa yhteiskunnan ja sosiaalisten odotusten kanssa. Erityisen vaikuttava oli Boteron ”Human”-numeron sisääntulo kävelykeppien kanssa korottomissa korkokengissä.
Myös Marnie Scarletin toinen esitys ”Celebrity Junki” kertoo yhteiskunnan ihmiskuvan, tällä kertaan naiskuvan, yksipuolisuudesta. Lavalle astui roskalehdistöstä tehtyyn mekkoon pukeutunut karnevalistinen rääväsuu, joka ”kohensi” kehoaan ”niittamalla” tekorinnat ihoonsa sekä tekoruskettamalla vartalonsa oranssilla kastikkeella. Taustalla soi osuvasti vanha Keep Young And Beautiful -kappale.
Osa illan esityksistä oli saanut kauhuaiheisen mausteen, kuten Frank Doggensteinin cowboynumero ”Desperado”. Kaikki muokatut esitykset eivät kuitenkaan olleet loppuun asti pohdittuja. Esimerkiksi Hot Flash -ryhmän ”Fazerin parhaat”-karkkiesitys on jo ideatasolla niin toimiva, että kauhupiirteiden lisääminen tuntui ylimääräiseltä ja päälleliimatulta. Ihmetystä herätti myös Albert Cadabran taikuutta ja burleskia yhdistävä viimeinen numero ”Card Strip”. Usein taikatemput ovat välinumeroita, ja illan viimeinen esitys, huipennus, paljoine yleisökontakteineen ei tuntunut niin mahtipontiselta kuin mitä olisi odottanut.
Kokonaisuutena historian ensimmäinen Blackheart Ball oli pääosin onnistunut. Tapahtuma esitti monipuolisesti kauhun eri lajeja ja – sekä yksilöllisiä että kollektiivisia – ilmenemismuotoja. Kliseisemmät campkauhun muodot, vampyyrit sekä lapsuuden kummitusleikit, sekottuivat monikerroksisen, psykologisen kauhun kanssa kiehtovaksi keitokseksi.
Kirjoittaja on kriitikko, päätoimittaja ja burleskiin keskittyvän saTEASEfaction-sivuston ylläpitäjä.
Blackheart Ball: Dark Masquerade, Blue n’ Bizarre, burleski, kritiikki, MArissa Mehr, Marnie Scarlet, Miss Botero