Voiko maltalainen tyttöpari kohta sanoa ”tahdon” – ja miksi kamppailla tämän puolesta?
Muutin lokakuussa väliaikaisesti talvea pakoon Maltalle, ja olenkin nyt aitiopaikalla seuraamassa Maltalla tässä kuussa alkanutta väittelyä rekisteröidystä parisuhteesta. Hallituksessa juuri käsittelyyn tullut laki antaisi parisuhteensa rekisteröiville hlbt-ihmisille kaikki samat oikeudet kuin on vastakkaista sukupuolta olevilla aviopareilla, toisin kuin siis edes Suomessa vielä on. Tällä hetkellä Maltalla samaa sukupuolta olevat parit eivät tosin voi vielä millään tavalla laillistaa suhdettaan.
Lailla on Maltalla kohtalaiset mahdollisuudet mennä läpi. Wikipedian artikkeli tietää kertoa, että MaltaToday verkkosivusto teki kesäkuussa 2012 kyselyn ihmisten asenteista, ja vastanneista 18–35 vuotiaista 60 prosenttia tukee rekisteröityä parisuhdetta. Kuitenkin yli 55-vuotiaista vastanneista vain 23 prosenttia kannattaa lakialoitetta. Sama sukupolvien välinen kuilu on havaittavissa Suomessakin, jossa nuorelle väestölle seksuaalivähemmistöt ovat tavallisempi ja vähemmän uhkaksi koettu asia kuin vanhemmille sukupolville.
Kuitenkin MaltaTodayn mielipidekyselyn mukaan 41 prosenttia kaikista vastanneista tuki rekisteröityä parisuhdetta ja 52 prosenttia oli sitä vastaan. Tämä voi kuulostaa suomalaisen näkökulmasta masentavalta, mutta artikkelin mukaan on kuitenkin tapahtunut jo iso muutos verrattuna vuoden 2006 kyselyyn, jolloin vastanneista vain 18 prosenttia tuki rekisteröityjä parisuhteita.
Asenteet muuttuvat, kun valtaväestön tiedon määrä vähemmistöistä median ansiosta kasvaa, ja kun ihmisillä on aikaa tottua ajatukseen rekisteröidystä parisuhteesta. Pääministeri Lawrence Gonzi ilmoitti jo vuonna 2010, että hallitus työskentelee avioliittolainsäädännön parissa, ja miettii myös rekisteröityä parisuhdetta.
Siltä varalta, ettei joku teistä lukijoista tiedä Maltasta ennestään paljon, niin voin kertoa tässä taustoitukseksi muutamia faktoja. Malta on eurooppalainen saari (tai oikeammin kahdeksan saarta) Välimeressä, yläpuolellaan Sisilia ja Italia, kauempana alapuolellaan Libya ja muu Afrikka. Malta on kooltaan kuin Helsinki ja puolikas Vantaata yhdessä.
Maltalla on yleisesti ottaen ihan avoin suhde homoihin. Homoseksuaalisuus poistui rikosluokituksesta Maltalla vuonna 1973, kaksi vuotta myöhemmin kuin Suomessa. Täällä on muutamia gay-baareja, jotka sijaitsevat näkyvillä paikoilla.
Malta – ennen kaikkea Pacevillen alue – on kansainvälisesti kuuluisa biletyspaikka, ja täällä käy paljon myös homoturisteja nauttimassa auringosta, merestä ja villistä yöelämästä. Kaupungilla ei kyllä näy ollenkaan käsi kädessä kulkevia mies- tai naispareja, tosin suurin lomasesonkikin on näin lokakuussa jo ohitse. Julkisesti pussailevia ja sylikkäin uivia heteropareja taas näkee valtavasti. En tiedä, onko huono vai hyvä asia, että matkaoppaissa on erikseen merkitty homoystävälliset uimarannat…
Suhdetta homoihin rasittaa se, että maltalaisista 98 prosenttia on roomalaiskatolilaisia. Kaikki kirkkoon kuuluvat eivät varmastikaan ole vanhoillisia tai edes uskossa, mutta silti Maltalla ei olla niin suurissa määrin maallistuneita riviuskovaisia kuin Suomessa.
Katolilaisuuden mukaan homoseksuaaleja ei saa syrjiä tai tuomita ihmisinä, mutta homo- tai biseksuaalin ihmisen on synti toteuttaa taipumuksiaan (”Rakasta syntistä, vihaa syntiä.”).
Täällä sanotaan olevan 356 kirkkoa, eli kirkko vuoden jokaiselle päivälle. Veikkaanpa, ettei niissä tulla vielä pitkiin aikoihin näkemään alttarilla kahta suutelevaa naista…
Vuonna 2001 Maltalla perustettiin homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten oikeuksia ajava yhdistys The Malta Gay Rights Movement (MGRM). Malta liittyi EU:hun vuonna 2004 ja pyrkii noudattamaan EU:n linjaa ihmisoikeusasioissa. Vuodesta 2008 lähtien laissa on kielletty syrjintä seksuaalisen suuntautumisen ja transsukupuolisuuden perusteella. Viime vuoden kesäkuusta lähtien lainsäädännössä on erikseen mainittu viharikokset seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisen identiteetin perusteella. Viharikokset ovat silti erittäin harvinaisia Maltalla.
Maltan entisen isäntämaan Iso-Britannian vaikutus näkyy vielä Maltalla, muun muassa brittiläisissä pubeissa, ruuissa ja kaupoissa. Valitettavasti Malta omaksui Isossa-Britanniassa aikanaan voimassa olleen lain miesten välisen seksin kriminalisoinnista (naisten välistä seksiä ei taidettu uskoa olevan olemassakaan…). Malta ei kuitenkaan ole enää tänä päivänä ottanut mallia Iso-Britanniasta ihmisoikeusasioissa, sillä Iso-Britanniassa samaa sukupuolta olevat parit saivat rekisteröidyn parisuhteen vuonna 2005. Englannissa ja Walesissa saavat ensi vuonna lain voiman samaa sukupuolta olevien avioliitot. Malta on seurannut enemmän naapurimaansa, paavin tukikohdan Italian esimerkkiä.
Vaikuttaa silti, että Maltan on katolilaisuudesta huolimatta helpompi omaksua uusia virtauksia kuin vaikka Italian. Kohtaamiensa monien valloittajien takia Maltalla ei taida olla samanlaista omaa vuosituhansista kulttuuria tiukasti suojeltavana. Malta on itsenäistynyt vasta vuonna 1964.
Meillä Suomessa rekisteröity parisuhde on ollut mahdollista solmia vuodesta 2002 lähtien, ennemmin kuin vaikka Isossa-Britanniassa. Tällä hetkellähän Suomessa kampanjoidaan samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta, mikä toisi oikeuden myös yhteiseen sukunimeen ja adoptiolapsen saamiseen. Tasa-arvoinen avioliitto mahdollistaisi siis myös entistä useammalle lasta haluavalle isyyden tai äitiyden.
Tosin jopa osa suomalaisista hlbt-aktivisteista vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, koska he kokevat koko avioliittoinstituution olevan vanhentunut ja sen historian synkkä. Jos on rakastunut, niin sitähän voi vain hempeillä ja elää yhdessä, eikä siihen tarvita mitään virallista juhlaa. Kuitenkin osa nais- ja miespareista haluaa jossain vaiheessa mennä naimisiin, eikä avioliittoa pitäisi vähätellä vain siksi, ettei se satu nimenomaan itseään kiinnostamaan tai olemaan itselle ajankohtaista. Häät ovat vahva, romanttinen instituutio meidän kulttuurissamme. En tiedä, haluanko koskaan itse mennä naimisiin tai onko se koskaan itselleni edes ajankohtainen kysymys, mutta oma tilanteeni ei ole vähentänyt intoani taistella tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Miksi toisaalta mennä mukaan sellaiseen perinteeseen, joka on aina epäreilusti sulkenut ulkopuolelleen osan aikuisista ihmisistä?
Koska sukupuolineutraali avioliittolaki olisi kuitenkin yksi askel eteenpäin. Avioliiton piiriin saataisiin mukaan jälleen uusi ihmisryhmä, joka on aina muodostanut pareja ja perheitä. Sen jälkeen taistoa voidaan jatkaa ja yrittää saada avioliittolaki kattamaan muutkin lain suojaa tarvitsevat suhteet kuten polyamoriset rakkaussuhteet tai kolmi- ja neliapilaperheet.
Avioliittolakia on kautta historian venytetty vähä vähältä kattavammaksi.
Jos lesbo tai homo pitää avioliittoa patavanhoillisena heteroiden juttuna ja hääjuhlia tylsinä, niin voi tuntua tympeältä tavoitella tasa-arvoista avioliittoa. Homot ovat erilaisia kuin heterot, joten miksi tavoitella samanlaista, heteroiden määrittelemää elämäntyyliä? Hyvä pointti.
Kuitenkin on niin, että meillä ei ole samanlaisia juridisia oikeuksia kuin heteropareilla. Se ei voi olla oikeudenmukaista. Lisäksi jokainen avioliitto ja mahdollinen hääjuhla on erilainen, kulloisenkin pariskunnan näköinen. Moni heteropareista myös menee naimisiin käytännön syiden takia, koska avioliitossa oikeusturva on parempi kuin avoliitossa.
Osa vastakkaista sukupuolta olevista pariskunnista voi vähätellä avioliittoa, mutta mennä naimisiin vaikka siksi, että ulkomaalainen seurustelukumppani voisi jäädä asumaan Suomeen. Samalla he saavat kaikki avioliittoon sisältyvät juridiset edut. Tämä mahdollisuus pitää sallia myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Nyt myös termi ”rekisteröity parisuhde” pakottaa vähemmistöön kuuluvat heti kaapista ulos kaikkia virallisia papereita täyttäessä tai vaikka töitä hakiessa. Ei sitä välttämättä halua jokaiselle tuntemattomalle huudella, että hei, satun elämään homosuhteessa.
Sukupuolineutraali avioliittolaki sisältäisi myös viestin, että olemme kaikki tasa-arvoisia ja meillä on mahdollisuus samoihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ei olisi olemassa mitään a- ja b-luokan avioliittoa. Tämä vaikuttaisi varmasti positiivisesti valtaväestön asenteisiin vähemmistöjä kohtaan. Tutkitusti myös heteroiden sukupuoliroolit yleensä samalla avautuvat enemmän monipuolisuudelle ja tasa-arvoistuvat, kun vähemmistöjen asema yhteiskunnassa kohenee.
It’s a win-win situation.