Jasmin Gröhn ja Elisa Helenius kirjoittavat tällä palstalla kolumneja lesbokulttuurista.
Tämän kolumnin nimi on Lesboelämää, mutta itse huomaan koko ajan kirjoittavani artikkeleita, jotka liittyvät lesbouden lieveilmiöihin ja identiteettikysymyksiin. Mutta ehkä monista lukijoista on hauska kurkistaa lesbojen pään sisään. Koska siellä liikkuu aika lailla eri asioita kuin heteronaisten.
Minulta on monesti kysytty, miksi olen lesbo. Voisin vastata kysymykseen esittämällä teille teorian, joka selittää miten itse tarkastelen seksuaalista suuntautuneisuutta.
Teorian nimi on maskuliinis-feminiinen asteikko. Se hahmottelee ihmisen maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä ja sitä myötä luo periaatteessa kaikki mahdolliset ihmistyypit. Seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse vedosta tietyntyyppiseen energiaan, jolla on tietty maskuliinis-feminiininen tasapaino.
Kuvittele asteikon toisessa päässä naisellinen nainen ja toisessa päässä maskuliininen mies. Kyse on ääripäissä identiteetistä, joka on samansuuntainen sukupuolen kanssa. Sitten ala liukua asteikkoa pitkin niin, että nämä piirteet sekoittuvat. Taulukossa pääset kohtiin, joissa mies on feminiininen, nainen maskuliininen tai jotain näiden ja ääripäiden välillä.
Kuvittele sitten, että sinun pitäisi tehdä parituksia kahden asteikon kohdan kanssa. Teoriani mukaan voit parittaa mitkä tahansa kaksi pistettä toistensa kanssa. Voit tehdä näin teoriassa, koska voit tehdä näin oikeassakin elämässä. Tämä maailma todistaa sen, että rakkautta on monimuotoista.
Ja ääripäät voidaan pilkkoa nekin osiin.
Identiteetti voi olla maskuliinis-feminiininen ja voi tuntea vetoa samankaltaiseen henkilöön, tai sitten henkilöön jonka identiteetti on esim. vain feminiininen tai maskuliininen.
Asteen ääripää on heterosuhde, jossa naisellinen nainen tuntee vetoa maskuliiniseen mieheen. Mutta, toisin kuin vielä osa maailmasta tuntuu uskovan, tämä ei tietenkään ole koko totuus. Miksi edelleen osa maailmasta väittää, että naisen joka ilmaisee itseään naisellisesti on pakko tuntea vetoa miehen kehossa olevaan, maskuliinisesti itseään ilmaisevaan henkilöön? Eikö kuulosta aika mustavalkoiselta? Sama kuin väittäisi, että tässä on musta ja valkoinen, valitse kummasta pidät. Mikä harmaa? Ei ole mitään harmaata. Eikä varsinkaan värejä. Tai että sinun on pakko pitää appelsiineista, etkä saa pitää omenoista, vain noi toiset saa pitää omenoista. Järjetöntä!
Ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi, että seksuaalista suuntautumista voi verrata ihmisen makuun minkä tahansa asian suhteen. Se että synnymme tietynlaiseen kehoon joka sopii biologisesti yhteen vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole koko totuus. Se ei määritä ihmisen tunneperäistä kiinnostusta toiseen. Eikä kaikilla ole edes biologista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen.
On olemassa sateenkaari, jonka alla on monenlaista rakkautta. Usein sanotaan, että sateenkaaren alle kuuluvat kaikki ei-heterot. Mutta mikseivät heterotkin voi olla sateenkaaren alla? Heteroiden suhteet voivat olla vähintään yhtä värikkäitä kuin queerien tai homojen suhteet. Tunnen esimerkiksi naisia, jotka ovat kiinnostuneita feminiinisistä miehistä. Ja olen tavannut tosi miehekkään naisen, joka tapaili äärettömän feminiinistä miestä. Eikö tämä ole kaikkea muuta kuin mustavalkoista? Vain muutama esimerkki, mutta heterosuhteet voivat olla yhtä värikkäitä kuin kaikki muutkin suhteet.
Homosateenkaaren alla on myös hyvin monia tapoja rakastaa. Lesboilla voi olla klassinen butch ja femme -asetelma. Sitten ovat lipstick lesbot eli naiselliset naiset, jotka ovat kiinnostuneita toisista naisellisista naisista. Tai sitten ne butchit, jotka ovat kiinnostuneita toisista butcheista.
Homomiehet ovat vähintään yhtä kiehtovia. On olemassa maskuliininen/feminiininen -asetelmia ja mielenkiintoisia ääripäitä; vaikkapa karhuhomot ja Tom of Finlandin taiteessaan kuvaama muskelimiesten välinen rakkaus.
Queeriys ja homous ovat sateenkaaren huomioon ottamista.
Kun katsoo tältä kantilta, vaihtoehto että ollaan vain ja ainoastaan heteroita tuntuu hyvin rajoittavalta.
Joskus homomies ihastuu lesbonaiseen ja syntyy suhde. Joskus kaksi lesboa, jotka molemmat haluavat korjata itsensä mieheksi, rakastuvat toisiinsa ja menevät prosessiin yhdessä. Prosessin jälkeen he ovat miesten välisessä homosuhteessa keskenään. Ehkä prosessiin menevä transmies joka on lesbo, löytää itsensä ihastumasta sukupuolenkorjauksen jälkeen karhumieheen ja toteaa olevansa biseksuaali.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole aina myöskään pysyvä juttu. Se voi olla, tai sitten ei. Toiset kokevat seksuaalisia vaihteluita, toiset eivät. Tarkastelen itse asiaa niin, että seksuaalinen suuntautuminen on kehittyvä asia, niin kuin mikä tahansa muukin.
Voisin verrata sitä muidenkin asioiden löytämiseen elämässä. Tämä juttu, joka nyt tuntuu tyhmältä, voi olla siistein juttu viiden vuoden päästä. Mielestäni ihmisten jotka kokevat seksuaalisia vaihteluja pitäisi antaa itselleen tilaa hengittää; yhteiskunnan määrittelemä homo-, hetero-, bi-kolminaisuus ei ole koko totuus.
Bi- tai panseksuaalisuudessa on enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, mistä pitää. Ääri- homo- tai heteroseksuaalisuus taas kertoo spesifisestä mausta. Panseksuaalisuus on ajattelun vapautta, voi pitää ihan mistä tahansa yhdistelmästä, sukupuolesta ja suuntautumisesta.
Tosin, vaikka panseksuaalisuus on hyvin laajasti koettavaa rakkautta, kaikki eivät vain pidä asioista niin monipuolisesti. Se, että kokee rakkauden käsitteen laajasti ei tietenkään tee kenestäkään toista parempaa. Hyväksyn monipuolisuuden, mutta myös mustavalkoisuuden. Mustavalkoisuuden tosin vain silloin, kun se ei tarkoita homofobiaa, sitä että vihataan toista vain, koska hän ei koe asioita samalla tavalla kuin toinen.
Takaisin lesbouteeni. Ei voi esimerkiksi sanoa, että olen lesbo koska en pidä maskuliinisuudesta. Totuus on että pidän maskuliinisuudesta, naisella ja sopivassa määrin.
Jos nainen ylittää tietyn maskuliinisuuden rajan, kiinnostukseni lopahtaa saman tien. Siksi en usko, että voisin seurustella transmiehen kanssa, joka menee tuon prosessin läpi kokonaisuudessaan. Koska hänestä tulee mies ja en pidä miehistä.
Olen vähän kaavamainen, koska minulla on niin spesifinen maku. Mutta en kuitenkaan suhtaudu itseeni tuomitsevasti; on täysin mahdollista rakastua ihmiseen, johon ei koskaan olisi uskonut rakastuvansa.
Ehkä itsensä määrittely tarkasti sopii ihmisille, jotka etsivät jotain tosi tiettyä. Niin kuin esimerkiksi itse koen etsiväni. Mutta täytyy muistaa, että se mitä etsii ei ole kaikki mitä voi löytää.
Jos ajattelee maskuliinis-feminiinistä asteikkoa, ei tarvitse kysyä miksi olen lesbo. Koska kuka tahansa voi olla mitä tahansa ja tykätä aivan mistä tahansa.
Se jos mikä on sateenkaarta.