Kuvat: Alejandro Lorenzo
Suuresta tuntemattomuudesta Peter Greenawayn elokuvan Sergei Eisensteiniksi ponnahtaneelle Elmer Bäckille rooli jäi kiinni kroppaan, mutta ei päähän.
Elmer Bäck kävelee hotellin aulatilaan kuin näyttämölle, valmiina toimintaan. Olemus rentoutuu nopeasti sopivaa haastattelunurkkaa katsellessa, ja sen jälkeen se on menoa: juttua suomenruotsalaisella näyttelijällä riittäisi niin pitkään kuin ääni kestäisi. Aikaa on silti vain puoli tuntia, sitten pitää kiirehtiä takaisin omalle hotellille ja valmistautua Eisenstein in Guanajuato -elokuvan Suomen ensi-iltaan ohjaaja Peter Greenawayn kanssa.
Kun elokuva sai maailman ensiesityksensä Berlinalessa tämän vuoden helmikuussa, käytiin suomalaisten toimittajien keskuudessa useammin kuin kerran vaivihkaa tietojenkalasteludialogi: ”Mitä toi Elmer Bäck on tenhy aiemmin?” ”Emmä tiedä, tässä sanotaan, että Missä kuljimme kerran, mutta emmä kyllä muista…” ”Eiks se ole enemmän teatterinäyttelijä?” Ja niin edelleen.
Kysymys on hyvä ja aiheellinen edelleen. Miten kotimaassaan melko tuntematon, Berliinissä teatteriryhmä Nya Rampenissa vaikuttava Elmer Bäck oikein päätyi brittiläisen art house -legendan elokuvan pääosaan näyttelemään yhtä elokuvahistorian avainpersonaallisuutta?
”Greenawayn linjatuottajana työskenteli sama nainen, joka oli linjatuottajana myös The Spiralissa, tv-sarjassa, jossa näyttelin. Hän oli ihan vain kuvan perusteella sitä mieltä, että minut kannattaisi koekuvata”, Bäck kertoo.
Oikeastaan kyse oli siis tukastasi, jossa on samanlaista kiharaa kuin Sergei Eisensteinilla?
”Joo, tukasta!” Bäck nauraa, mutta vakavoituu sitten.
”Ensimmäinen koekuvaus oli tosi rauhallinen tilanne, siinä oli vain Greenaway ja minä. Sen jälkeen sain käsikirjoituksen. Muistan, että luin siitä viisi sivua ja sitten piti laittaa se pois, koska tiesin kaksi asiaa: että se käsikirjoitus on helvetin hyvä ja että voisin tehdä sen roolin. Se teki tilanteesta kamalan, koska ajattelin, että jos en saa tätä, niin se on hirveää.”
Bäckin onni kuitenkin oli, että kymmeniä vuosia elokuvia ohjannut Peter Greenaway tiesi Bäckin pystyvän näyttelemään Eisensteinia.
”Hän näki sen ennen minua, mistä olen kiitollinen. Olin Greenawayn aiemmat työt tuntien yllättynyt, kuinka lämmin käsikirjoitus oli. Luulen sen johtuvan siitä, että Greenawaylle Eisenstein on ollut aina tärkeä henkilö, kuin hyvä ystävä”, Bäck pohtii.
Bäck itse puhuu Greenawaysta aluksi sukunimellä, mutta pikkuhiljaa puheeseen hiipii tuttavallisempi Peteriksi puhuttelu. Kuinka Greenaway lopulta ohjasi Bäckin tulkintaa?
”Sanoista en ole improvisoinut mitään, kaikki sanat on Peterin sanoja. Mutta on vaikea lopulta sanoa, mikä on kenenkin, sillä kun luin käsikirjoituksen, hahmo oli heti niin elävä. Oli intuitiivisesti varma olo siitä, miten sen roolin tekisin. Luulen, että olin lähellä sitä, mitä Peter halusi, ja näinhän välillä tapahtuu: jos roolitus menee oikein, se vain toimii ja ideat menee yhteen.”
Vapaus tehdä mitä tahansa
Bäck tuntee Greenawaynsa. Jo Teatterikorkeakoulussa opiskelijoille näytettiin olennaisten elokuvien joukossa muun muassa Piirtäjän sopimus. Sen jälkeen kiinnostus vain jatkui.
”Sitä ennen olin todennäköisesti nähnyt Kokki, varas, vaimo ja rakastajan, ja se on edelleen lempparini, ihana elokuva! Se on hyvin lähellä berliiniläistä teatteriestetiikkaa, Volksbühne-teatterin näyttelijäntyön tapaa myöten. Mutta eipä kyllä käynyt silloin koulussa mielessä, että näyttelisin itse Greenawayn elokuvassa seitsemän vuotta myöhemmin.”
”Hän sanoi, että haluaa minun todellakin näyttelevän. Ei siis elokuvanäyttelemistä, mikä sopi tietysti minulle tosi hyvin. On totta, että teatterinäyttelijälle Greenawayn ohjaustyyli on helpompaa. Sekin, että kuvataan pitkiä ottoja, laajaa kuvakulmaa ja aika teatterimaisesti. Peter pystyy samaan, mihin kaikki suuret ohjaajat, en tiedä miten, mutta ne tekee setistä sellaisen, että siinä pystyy elämään. On sellainen olo, että voin tehdä ihan mitä vaan”, Bäck kertaa kokemustaan Greenawayn huomassa.
Eisenstein in Guanajuatoa katsoessa huomio kiinnittyy Eisensteinin paksuun venäläisaksenttiin, jossa on pieni suomi-vivahde. Bäck kertoo löytäneensä rooliin valmistautuessaan filmiklipin, jossa Eisenstein puhuu englantia.
”Elämäkertakirjoissa kerrotaan, että kahdeksaa, yhdeksää kieltä puhunut Eisenstein puhui niin hyvää englantia, ettei häntä erottanut amerikkalaisesta. Hänellä oli siis aksentti siksi, että hän halusi aksentin. Hän tykkäsi siitä ja tykkäsi korostaa sitä.”
Toinen asia, mihin huomio kiinittyy, on Eisensteinin juoksentelu ympäriinsä täysin alasti tai ainakin täysin ilman housuja. Elokuvassa on heiluvia ja jäykkiä peniksiä, runsaasti paljasta pintaa ja vihjailua, mutta myös syvästi pohdiskelevaa puhetta seksistä ja kuolemasta.
”Kun heti ekana päivänä kuvauksissa olin alasti neljä tuntia, niin sillä ei oikeastaan ollut enää mitään väliä. Luulen, että ne jotka Greenawayn elokuvia tuntevat, osaavat odottaa alastomuutta aika nopeasti. Elokuvan alussa Eisenstein ei ole millään tavalla seksuaalinen, eikä siinä vaatteiden riisumisessa ole mitään seksuaalista, se on vähän sama kuin lapset juoksee ympäriinsä alasti”, Bäck pohtii.
”Mutta sittenhän meillä on se seksikohtaus, joka oli niin paljon isompi, koska se oli yksi ja ainoa. Tottakai sitä taas jännitti tosi paljon. Oli hyvä, että se kuvattiin jo ekan viikon viimeisenä päivänä.”
Ehkä vielä kaksi Eisensteinia lisää
Tässä vaiheessa haastattelua suotaneen pieni hyppy Haastattelun anatomia ja metatasot -osastoon, kun anatomiasta muutenkin puhutaan. Jos tämä haastattelu olisi tehty ja julkaistu jossain toisessa naistenlehdessä kuin Sylvissä, olisi haastattelija ilman muuta jatkanut lööppiotsikon toivossa jankkaamista siitä seksikohtauksesta: miltä se tuntui, tapahtuiko oikeasti peppupenetraatiota ja onko vastanäyttelijälläsi Luis Albertilla oikeasti niin iso kuin elokuvassa selkeästi näkyy?
Mutta on sunnuntai, ja Bäckin valloittava ja huomaavainen persoonallisuus pökerryttää. Seksikohtausta kiinnostavampaa on Bäckin kokonaisvaltainen fyysisyys, niin haastateltavana kuin Eisensteininä elokuvassakin. Eikö sellainen fyysisyys ja rooli jää päälle?
”Olen miettinyt sitä paljon, roolin päälle jäämistä. Se ei mene niin, että menet kotiin kuvauspäivän jälkeen ja luulet olevasi se henkilö. Mutta jos laitat tuollaista energiaa peliin joka päivä, niin tottakai se jää kroppaan! Kun olet 12 tuntia maanisessa tilassa, niin rauhoittuminen on vaikeaa. Huomasin tämän kaiken siinä vaiheessa kun palasin Berliiniin, olin ihan poikki. Eihän kroppa tajua, että ne näytellyt tunteet ei ole oikeita, se reagoi niihin silti. Meni aika pitkään, ennenkuin palauduin”, Bäck kertoo.
Edessä on vielä mahdollisesti kaksikin Eisenstein-elokuvaa Greenawayn kanssa. Molempien tapahtumat sijoittuvat kronologisesti aikaan ennen Guanajuatoa, ja toisen käsikirjoituksen Greenaway laati tajuttuaan, miten hyvän tulkitsijan hän on löytänyt.
”Kyllä, olen heti valmis tekemään ne ja toivon, että ne todella tehdään. Mutta leffajutut on tämmöisiä, että ei uskalla sanoa mitään ennen kuin kuvaukset on päällä”, Bäck korostaa.
Eisenstein in Guanajuatoa on esitetty ympäri maailmaa isoilla festivaaleilla, mutta uusia töitä se ei ole vielä suoraan poikinut.
”Eron huomaa siinä, että nyt on enemmän koekuvauksia. Ja kyllä siinäkin, että ennen tätä kukaan ei Suomessa tiennyt, kuka olen, ja nyt kaikki on ihmeissään koko jutusta, mikä on vain hauskaa”, Bäck hörisee.
”Haluaisin tehdä enemmän elokuvia, ja valehtelisin, jos sanoisin, ettei yhtään kiinnostaisi tehdä niitä Hollywoodissa, mutta ei se ole mikään ehdoton juttu. Teatterissa olen saanut tehdä juuri sitä, mikä on omaa. Muutenkin on parempi niin, ettei halua jotain liian paljon, koska jos sitä ei saa, sitä vain pettyy ja tuntee olevansa epäonnistunut koko ajan. Mutta toisaalta, en koskaan uskonut olevani Peter Greenawayn elokuvassa, ja nyt olen ollut ja se oli mahtava kokemus. Sitä ei kukaan voi ottaa minulta pois.”
