Katariina Saxton on lifestyle-blogi Katz & the City-Life is Sweet in NYC kirjoittaja, kasvissyöjä (90% vegaani), terveysintoilija ja maaseudun rauhasta haaveileva joogi, joka asuu suurkaupungin kupeessa miehensä ja kahden kissansa kanssa ja toivoo joku päivä olevansa täydellinen ekologinen ja eettinen kodin hengetär.
Kaatuneita puita teiden varsilla, keltaisella poliisiteipillä suljettuja bensa-asemia, kilometrien pituisia autojonoja niille bensa-asemille, joilta polttoainetta löytyy, ihmisiä seisomassa jonoissa kyllästyneen näköisinä kanistereidensa kanssa ja poliiseja ylläpitämässä järjestystä. Hieman apokalyptinen tunnelma.
Sandy pyyhkäisi ylitsemme tavalla, johon tämä alue ei ollut valmistautunut. Seurauksena tulvaveden täyttämiä metro- ja autotunneleita, räjähteleviä muuntajia, kymmeniätuhansia kotinsa menettäneitä ja vielä viikko myrskyn jälkeen 1,4 miljoonaa kotia ja yritystä vailla sähköä.
Itse asun Manhattanin ulkopuolella, ja onneksemme selvisimme myrskystä ilman tulvia tai sähkökatkoa, vaikka suurimmalla osalla ihmisistä ympärillämme sähköt menivät viikoksi ja ylikin. Itse en päässyt töihin koko myrskyviikkona, koska junaraiteille sattui paljon vahinkoa, eivätkä junat näin ollen kulje edelleenkään. Arvioidusta korjausaikataulusta ei vieläkään ole tiedotettu. Onnekseni, kunhan vain saan kyydin Manhattanille, ykkösmetro jolla normaalisti menen töihin West Villageen kulkee nyt melkein koko matkan alakaupungille, lukuunottamatta eteläisintä pysäkkiä South Ferryä, josta lautat Staten Islandille ja Vapaudenpatsaalle lähtevät.
Työpaikkani sai sähköt vihdoin lauantaina. Yksi puhelinlinjakin toimii. Urhoollisina paikan omistajat pyörittivät toimintaa kynttilänvalossa kokaten ja ainoastaan käteismaksuja hyväksyen. Paikka oli suljettuna vain hurrikaanin jälkeisen päivän. Pienyrittäjillä kun ei ole varaa pitää paussia, laskut täytyy maksaa, oli hurrikaani tai ei. Monet naapuruston asukkaista tulivatkin piipahtamaan drinkillä ja illallisella tukemaan lähiyritystään.
Kaiken kaaoksen keskellä on ollut ihana kuulla tarinoita ihmisten hyvyydestä ja siitä, kuinka naapurit auttavat toisiaan sekä tuntemattomia. Oman kylämme Facebook-yhteisössä (jossa on 531 jäsentä) kymmenet ihmiset tarjoavat väliaikaismajoitusta kodeissaan ja mahdollisuutta käyttää suihkua. Tarjolla on myös lämmintä illallista niille, joilla ei ole sähköä. On mahtava nähdä, kuinka ihmisten auttamishalu on tallella näinä taloudellisesti epävaikaina aikoina. Monet Manhattanilla ja New Jerseyssa asuvista ystävistäni ovat punkanneet tuttujen sohvilla.
Kälyni, joka asuu miehensä, kolmen pienen lapsen ja anopin kanssa puolisen kilometriä meiltä, ei edelleenkään ole saanut sähköjä takaisin. Energiayritys arvioi, että tilanne saadaan korjattua vasta 9. päivä marraskuuta. Siinä alkaa pinna olemaan kireällä, kun yrität järjestellä suurperheen arkea jääkylmässä talossa.
Kaiken lisäksi nyt luvassa on vielä toinen lumimyrsky, joka pahentaa jo ennestään huonoa tilannetta. Ihmiset ovat väsyneitä, ärsyyntyneitä ja haluavat normaalin päiväjärjestyksen takaisin. Valitettavasti kotinsa tai läheisensä menettäneille arkeen palaaminen ei tule olemaan yhtä helppoa kuin sähkönsä väliaikaisesti menettäneille.
Tämä tapahtuma sai minut miettimään tulevaisuuttamme tässä kaupungissa. Itse uskon siihen, että ilmastonmuutos tulee saamaan aikaan aina vain pahempia sääilmiöita. Näin tiheään asutussa paikassa elokuvista tutut post-apokalyptiset kauhukuvat saattavat helposti toteutua. Suunnitelmissamme onkin seuraavan kahden vuoden aikana luoda edellytykset itseriittoisen talon ja kasvimaan rakentamiselle kauas pois miljoonakaupunkien läheisyydestä. Liioittelua? Olenko katsonut turhan monta maailmanlopusta kertovaa elokuvaa? Ehkä niin. Mutta parempi olla varautunut.
”Life’s challenges are not supposed to paralyze you, they’re supposed to help you discover who you are.” Bernice Johnson Reagon
