Omalaatuinen isoäiti ja epävireinen piano tekivät Maria Laurette Friisistä yhden Tanskan nykymusiikin lahjakkaimmista ja omaperäisimmistä lauluntekijöistä.
Kuvat: Kajsa Gullberg
Kun kuuntelee Maria Laurette Friisin improvisoitua ja salaperäistä äänimaailmaa, mielen valtaa levottomuus ja ajatukset alkavat lipua oudoille poluille. Se on tarkoituskin.
”Yritän kertoa musiikin keinoin erilaisia tarinoita”, Friis kertoo kotoaan Kööpenhaminasta.
”Toivon, että yleisö kokee laajan tunneskaalan, jota en yritä hallita. Jos musiikkini saa yhdenkin kuulijan tunnistamaan tai muistamaan jotakin tai avaamaan kauan suljettuna olleen oven, niin olen onnistunut.”
Friis alkoi kulkea omia musiikillisia polkujaan jo pienenä, kiitos isoäidin ja kotoa löytyneen risan pianon.
”Isoäitini hoiti minua ja veljeäni päivisin, kun vanhemmat olivat töissä. Isoäiti soitti viululla kansanmusiikkia. Tärkeää oli, ettei hän esiintynyt meille vaan meidän kanssamme. Mummo ei välittänyt, teimmekö musiikkia paistinpannuilla, kulhoilla, pianolla tai laulamalla”, Friis muistelee.
Kolmikko suhtautui musiikkiin vakavasti.
”Nauhoitin pitkiä improvisaatiojaksoja keittiön kasettinauhurilla. Minulla on tallessa nauhoitus, jossa isoäiti toruu meitä siitä, ettemme keskity soittamiseen. Hän oli herkkä ja levoton ihminen mutta myös hyvin rakastava ja tosissaan musiikin suhteen.”
Ensimmäiset sävellyksensä Friis näppäili perheen risalla, epävireisellä pianolla.
”Helmenvalkoinen piano näytti taikasoittimelta. Piano sijaitsi koleassa ja pimeässä varastohuoneessa, jossa kukaan muu ei käynyt. Paikka ei ollut mukava, mutta minulle se oli taivas, koska sain istua itsekseni ja säveltää pikku kappaleitani.”
Friisin isoäidin unelma ammattimuusikon urasta ei toteutunut. Nyt ajat ovat toiset, ja aikuinen Maria vapaa tekemään mieleistään musiikkia.
Miten määrittelisit musiikkiasi?
”En koe, että tämä on minun musiikkiani. Voisin yrittää jotenkin määritellä näkökulmiani tai ääniä, jotka koen kiinnostaviksi, mutta totuus on että yritän edelleen tutkia tätä kaikkea. Olen utelias näkemään, mitä löydän.”
Musiikinteon prosessia on helpompi kuvailla.
”Se on kuin kutoisi erilaisia osia yhteen. Etsin tunnelmia ja kuvioita, joita en ole ennen kokenut. Joskus vierailen paikoissa, jotka olen nähnyt miljoona kertaa, mutta etsin silloinkin uusia ja syvempiä kerroksia. Yritän nähdä paikan lapsen silmin. Musiikin luominen on aina tasapainottelua parhaansa tekemisen ja perfektionismin välttämisen välillä”, Friis pohtii.
Friis on julkaissut kolme palkittua levyä entisen yhtyeensä Tys Tysin kanssa, jolle hän myös sävelsi ja sanoitti kaiken musiikin. Nykyään Friis keskittyy sooloteoksiin.
”Tällä hetkellä levytän saksankielisiä lauluja ja äänikollaasia. Olen viettänyt pitkiä aikoja yksin studiossa, kokeillut uusia ääniä ja instrumentteja”, Friis selvittää.
”Olen myös tehnyt paljon improvisoituja keikkoja samanhenkisten ihmisten, kuten Tys Tysin hienojen muusikoiden kanssa. Kun soitamme yhdessä, kaikki on täysin improvisoitua.”
Maria Laurette Friis on yksi harvoista Tampere Jazz Happeningiin saapuvista naisartisteista. Jazzin maailma on yhä miehinen. Friss on silti luottavainen, kun puhutaan naisjazzmuusikoiden tulevaisuudesta: ”Oh, we ain´t seen nothing yet!”
Tampere Jazz Happeningin avaa kolmen tanskalaiskeikan kokonaisuus, joka on toteutettu yhdessä Copenhagen Jazz Festivalin kanssa.
Copenhagen Jazz Festival Presents, torstaina 31.10. klo 20.00, Klubi, vapaa pääsy
