(Ruotsi, 2012) O: Kristina Lindström K7
Ensi-ilta 9.11.2012
Pätevä henkilökuva kertaa poliittisen ikonin nousut ja laskut.
Siinä missä meillä on Kekkonen, on ruotsalaisilla Palme. Vauraaseen perheeseen syntyneestä Olof Palmesta (1927-1986) tuli kaksine pääministerikausineen ruotsalaisen modernin hyvinvointiyhteiskunnan symboli ja sosialidemokraattisen työväenliikkeen esitaistelija. Palmen murhaa moni vastaavasti pitää kuoliniskuna samaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle tai ainakin länsinaapurin kansankodin turvallisuudentunteelle.
Kristina LIndströmin ja Maud Nycanderin dokumenttielokuva ei piirrä merkittävästä rauhanmiehestä ja ihmisoikeustaistelijasta pyhimyskuvaa, eikä se oikein olisi mahdollistakaan. Pääministeri ja puoluejohtaja oli jo 1970-luvulla hyvinkin kiistelty ja poliittisissa skandaaleissa marinoitunut hahmo. Palmessa ääneen pääsevät niin aatetoverit kuin poliittiset vastustajatkin, aikaa annetaan niin pääministerin hyville kuin vähemmän hohdokkaillekin hetkille. Kaipaamaan dokumentilta jää ennen kaikkea lopullista näkemystä Palmen merkityksestä. Nyt lopputuloksessa on kiusallista ”toisaalta-mutta taas toisaalta” -fiilistä.
Samaa pinnallisuuden tuntua on myös Palmen perheen yksityiselämän kuvauksessa. Varsinkaan Lisbet Palmesta ei saada haastatteluissa irti paljonkaan, pojat Mattias ja Mårten sentään avaavat jonkin verran maailmankuuluisuuden lapsena elämisen erityislaatua. Kiinnostavaa suomalaisesta näkövinkkelistä on Palmen lapsuus ja kehitys kohti maltillista vasemmistoa. Ruotsalaisessa, edelleen sangen luokkatietoisessa yhteiskunnassa ”sosialistin” yläluokkainen tausta koettiin pitkään jonkinlaiseksi uskottavuusongelmaksi, ja pientä aatteen aitouden todistelun tarvetta on aistittavissa vielä tästä dokumentistakin.
Palmen murhaa dokumentissa käsitellään dramaattisen alkujakson jälkeen vain vähän, mikä on ihan ymmärrettävä ja hyvä ratkaisu. Vaikka ratkaisematon rikos on arvoituksena kiehtova, sitä on parempi käsitellä toisaalla, varsinkin kun tuntuu että Olof Palmen elämäntyöstä nykyisin puhutaan paljon vähemmän kuin hänen kuolemastaan.
Niistä Palmeen liittyvistä skandaaleista on viime aikoina muuten Ruotsissa ollut tapetilla Dagens Nyheterin vuonna 1976 paljastama prostituutiorinki, johon ainakin ulkoministeri Lennart Geijer oli väitteiden mukaan vakioasiakkaana sotkeutunut. Palmea syytettiin Geijerin tekemisten peittelystä. Selvää kantaa tähänkään selkkaukseen ei dokumentista löydy – päinvastoin kuin pääministerin perilliset suututtaneesta, meillä 23.11. ensi-iltaan saatavasta Mikael Marcimainin näytelmäelokuvasta Call Girl, jossa kovasti Palmen oloinen pääministeri on mieltynyt maksulliseen ja alaikäiseen seuraan.
