Elokuussa 2012 vaihdoin korkokengät purjehduskenkiin ja muutin purjeveneeseen toiselle puolelle maailmaa. Purjehtiminen Panamassa ja Kolumbiassa opetti minulle missä ovat maailman kauneimmat palmurannat – ja kuinka jutellaan rikollisten kanssa.
Upeita hiekkarantoja, ihanteellisia purjehduskelejä ja loputtomasti nähtävää. Purjehtiminen Tyynellä- ja Karibianmerellä voi olla yksi elämän hienoimmista kokemuksista.
Postikorttimaisen idyllin toinen puoli on kuitenkin epäkorrektia kerrottavaa. Satamissa tapaa huumekapteeneita, huimapäisiä elämäntapapurjehtijoita ja poliisia pakoilevia luikureita. Kaiken lisäksi purjehtijoita koettelevat vaihtelevat sääolosuhteet, mikä voi tehdä matkanteosta haastavaa.
Karibialla paistaa aina aurinko.
Tai niin voisi ainakin luulla. Kun sadetta on tullut yläilmoista viikkokaupalla, pilssipumppu ei toimi ja niistä mittareista, joista tällainen maakrapu ei tiedä tuon taivaallistakaan, toimii enää yksi, alkaa hymy hyytyä kovimmallakin reissaajalla.
Ja kun vene hajoaa keskellä kehitysmaata, on tyydyttävä siihen mitä tarjolla on. San Diegosta vuonna 2010 kolmen vuoden purjehdukselle lähteneelle Tapio Mäelle haveri tapahtui Nicaraguassa, jossa ankkuri lipsui ja vene ajautui rantaan tuhoisin seurauksin. Korjaustöissä vierähti puoli vuotta, mutta sitä ennen virkavalta päätti osallistua kunnostukseen omalla tavallaan.
”Poliisit takavarikoivat veneeni syyttäen minua huumeiden salakuljetuksesta. Istuin rannalla 12 tuntia, kun veneeni tuhoutui samaan aikaan aalloissa rannalla. Poliisit veivät veneestäni tietokoneen, taskulamppuja ja veitsiä. Virkavalta kyseli rahojeni perään ja antoi ymmärtää, että edessä olisi vankilareissu”, lopulta syyttömäksi todettu Mäki muistelee yli vuoden takaista epäonneaan.
Hurrikaanin kynsistä armeijan avulla
Korruptoitunut virkavalta ei ole purjehtijoiden ainoa murhe. Vaihtelevat sääolosuhteet, kuten kovat tuulet, nousuvesi ja jopa hurrikaanit voivat pahimmillaan upottaa aluksen kuin aluksen. Näin oli käydä hollantilaiselle Frederik Wustenhoffille, joka jäi hurrikaanin jalkoihin keskellä Meksikonlahtea.
”Tarkoitukseni oli purjehtia pois hurrikaanin jaloista Meksikon Isla Mujerekseen. Matkalla kuulin, että hurrikaanin reitti on muuttunut ja se on tulossa takaapäin venettäni kohti. Aallokko oli niin voimakas, etten uskaltanut olla ulkona, vaan naputtelin autopilottia sisältä käsin. Aaltojen kasvaessa minun oli pakko mennä ruoriin. Lopulta en edes tiennyt mitä tapahtui. Vettä oli kaikkialla”, Wustenhoff muistelee.
Kävi ilmi, että hurrikaani oli pyöräyttänyt Wustenhoffin veneen kokonaan ympäri. Lopputulos oli lohdutonta katseltavaa, sillä masto oli mennyt kolmeen osaan, eikä kannelle jäänyt mitään. Lopulta apuun tuli Meksikon armeija.
”Ihme kyllä moottorit kävivät haverin jälkeenkin”, Wustenhoff kertoo.
Koettelemus ei säikäyttänyt maailman vesiä jo vuodesta 2003 saakka kolunnutta kapteenia. Haastattelun aikoihin mies oli varustamassa venettään meriosuudelle Kolumbiasta Argentiinaan. Hurjapää oli lähdössä matkaan yksin – ilman pelastusliivejä tai toimivaa pilssipumppua.
Valitse kapteenisi huolella
Karibianmeri on elämäntapapurjehtijoiden valtakunta. Purjehtijoita on moneen lähtöön, mutta puuhastelun ohessa tutustuu helposti ihmisiin, joihin keskiluokkainen toimistorotta ei Suomessa törmää vapaa-ajallakaan. Karibialla olen istunut iltaa poliisia pakoilevan huumekuriirin kanssa, saanut apua Interpol-karkurilta ja käynyt illallisella miehen kanssa, joka joutui tapaamisemme jälkeen vankilaan – paljastui, että hän oli matkaillut kymmenen vuotta ilman passia.
Matkani aikana kuulin niin monta tarinaa hurjista merimiehistä, että purjehduskengissään tepastelevat suomalaiskapteenit alkoivat tuntua kaukaiselta sukulaiskansalta, joka muistuttaa sielunveljiään vain ulkomuodoltaan.
Purjehdusmatkaa suunnittelevan onkin syytä valita kapteeninsa huolella. Panaman ja Kolumbian välillä reissaa yhtä jos toista merimiestä, joilla ei aina ole puhtaat jauhot pussissa. Pahimmillaan unelmien merimatkasta voi muotoutua vähintäänkin epämiellyttävä.
”Varaa aikaa oikean veneen ja kapteenin valitsemiseen, kiinnitä huomiota paikallisten hostellien suosituksiin ja ota huomioon muiden matkailijoiden ja satamien havainnot kapteenista ja veneestä”, Mäki neuvoo.
Kirjoittaja purjehti koko viime syksyn Karibianmerellä Panamassa ja Kolumbiassa.