(Playing For Keeps, USA 2012) O: Gabriele Muccino N: Gerard Butler, Catherine Zeta-Jones, Uma Thurman, Jessica Biel, Dennis Quaid K7
Ensi-ilta 21.12.2012
Liian kiltti romanttinen komedia yrittää kertoa futistähden tuhosta ja noususta.
George Dryer (Gerard Butler) on ex-futari ja ex-supertähti, jolla voisi mennä paremminkin. Mies asuu vauraan kartanonomistajan talonmiehen asunnossa, välttelee vuokranmaksua, juo kaljaa, muistelee suuruutensa päiviä ja koittaa epätoivoisesti saada kasaan demonauhaa urheilukanava ESPN:lle, hän kun haluaisi television jalkapallokommentaattoriksi.
Toisaalta Georgella voisi mennä huonomminkin. Vaikka hän on eronnut elämänsä naisesta ja edelleen toivoton myöhästelijä ja sählä, suhde ex-vaimon (Jessica Biel) kanssa hankittuun poikaan on kunnossa. Pojan futisharrastuksen (kuinkas muuten) kautta George alkaakin ajautua oikemmille urille, aluksi pojan junnujoukkueen valmentajaksi, entisen kelvottoman nahjuksen tilalle.
Seuraa kaikenlaista ihmissuhdesäätöä ja suhteenpoikasta, sillä vaikka George on pikkaisen deekiksellä, hän on silti kaikkien futisäitien mielestä yhä tosi hottis (Gerard Butler), ja ehkä hän saattaisi vielä olla hottis (Gerard Butler) sen aikanaan pettämänsä elämänsä naisenkin mielestä, kuka tietää.
Jos italailaisen Gabriele Muccinon Amerikoissa ohjaaman romanttisen komedian olisi tavanomaisuuden suosta jokin pelastanut, se olisi voinut olla pureva ja virkistävä särmikkyys. Rakkauden pelikentälle tekee yksinomaan huonoa elokuvan pumpulinpehmeä kiltteys. Georgella on menevinään huonosti, hän on olevinaan huonosti käyttäytyvä renttu, hän on olevinaan vaikeuksissa naistensa kanssa. Muttei hänellä mene, eikä hän ole. Rakkauden pelikenttä pitää varsinkin alkupuolellaan isoa meteliä kerrontansa keskeisestä konfliktista (rappio-Georgen pyrkimyksestä kaidalle tielle), mutta kaikki on alusta loppuun itsestään selvää, liian moneen kertaan nähtyä ja keinotekoisen tuntuista.
Lisäksi on pakko ihmetellä Rakkauden pelikentän naiskuvaa. Exästä ei juonipaljastusten välttämiseksi enempää, mutta Georgen futisäidit ovat järjestään kevytkenkäisiä, omistuksenhaluisia, hyväksikäyttöön taipuvaisia tai ainakin hyväksikäytettäväksi taipuvaisia. George taas esitetään hiukan liian kilttinä reppanana, oikeastaan uhrina, joka ei vain osaa sanoa ei. Millekään tai kellekään.
Pisteet sentään Georgen futisuran huippuhetkien uskottavasta, viihdyttävästä ja taidokkaasta esittämisestä.