Kuvat: Alejandro Lorenzo
Sylvi tasapainoilee, nauttii lonkusta ja opettelee hieman katu-uskottavuutta.
Sylvin toimittaja, urheilujournalisti, saamenkielen tutkija, uimari, uimahyppääjä, entinen hiihdonopettaja ja intohimoinen longboard-kruisailija Lena Salmi tarjosi kollegoilleen, Sylvin toimituskunnalle, tilaisuuden tutustua longboardingin eli lonkkuilun alkeisiin.
Lenasta tuli lonkkaaja noin kolme vuotta sitten, kun hän palasi pohjoisessa asuttujen vuosien jälkeen Helsinkiin tekemään väitöskirjaa saamenkielisestä urheilujournalismista. Entinen hiihdonopettaja jäi kaipaamaan lumilautailua ja hakeutui opettelemaan maalautailua eli kruisailua lonkkulaudalla. Kodin ja yliopiston välin ja muutkin liikkumiset kaupungilla Lena hoitaa mahdollisimman usein laudalla, jonka saa helposti napattua kainaloonsa sisätiloihin siirryttäessä.
Toukokuussa Lenasta oli juttu Helsingin Sanomissa, minkä jälkeen hänet on noteerattu ahkerasti eri medioissa.
Mitä longboarding on?
Longboard-skateboarding on sukua perinteiselle surffailulle, kuten skeittaaminen eli rullalautailu. Longboardilla ei ole yksiselitteistä virallista suomenkielistä vastinetta. Mäkirullalautailu kuvastaa lajia ehkä parhaiten. Mäkirullalauta on yleensä pidempi kuin tavallinen skeittilauta. Se on yleensä myös leveämpi ja pehmeärenkaisempi, jolloin sen kanssa on helpompi kulkea rosoistakin maantiematkaa. Mäkirullalaudalla ei myöskään tehdä nopeita ja huikeita temppuja, vaan enimmäkseen surffaillaan mäkiä alas ja kruisaillaan kaduilla. Hurjuutta ja kovaa vauhtia tässäkin lajissa löytyy, mutta Sylvin lonkkukoululaisia se ei vielä kosketa.
Lena kiteyttää lonkkuskenen syvimmän olemuksen sanoihin: kesä, frendit, sportti, luonto.
Tältä se voisi näyttää:
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=mXqmRAUsn9U?rel=0]
Eväitä ensimatkalle
Ennen ensimmäistä tuntia Lena evästää meitä ekaluokkalaisia tunnin sisällöstä: ”Opitte seisomaan laudalla, potkimaan ja kontrolloimaan vauhtia sekä kurvailemaan. Ja opitte muuten senkin, miten saa street creditiä. Se on yksi ihan pakollinen temppu heti eka kerran päätteeksi.”
Lenan etukäteisneuvoilla tiedämme myös varustautua oikein. Kypärä on pakollinen, mikä tahansa kypärä käy. Polvi- ja kyynärsuojat kuuluvat myös tyypilliseen suojavarustukseen. Parhaat jalkineet lonkkailuun ovat tennarit. Muutenkaan lonkkailu ei ole tekstiililaji. Jalkaansa kannattaa laittaa vaatekaapin huonoimmat housut. Sama koskee pusero-osastoa. ”Vaikka olisikin helle, pitkähihainen kevyt paita nokittaa topit. Aina voi laittaa topin alle ja sitten pitkähihaisen päälle.” Lena muistuttaa.
Koulu alkaa
Lonkkukoulun ensimmäinen tunti pidetään kauniina kesäkuisena arki-iltana Tähtitorninmäellä. Joukko sylviläisiä kokoontuu hieman ujosti hymyillen ennalta sovittuun paikkaan. Hiljaista jännitystä, mutta hyvää fiilistä on ilmassa. Lena ottaa heti alkuun napakat ohjat käsiinsä. Esittelemme kaikki vuorotellen nimemme, sillä joukossamme on myös pari entuudestaan toisilleen tuntematonta. Nimikertaus niittaa koko porukan samaan ryhmään, lonkkukoululaisiksi. Tunti on alkanut.
Henkilöesittelyn jälkeen Lena esittelee mukanaan tuomansa laudat. Sen jälkeen opimme alkuvaiheessa tarpeisiimme riittävän teknisen termistön. Dekki on lauta, jonka päällä kuljetaan. Dekin yläosassa on yleensä karkea pinta, grippi, joka antaa jaloille pitoa. Dekin alla ovat trukit, ja niihin kiinnittyvät rullat. Tarkemmin emme Sylvin lonkkukoulun ensimmäisellä tunnilla välinetekniikkaan vielä tutustu. Perehdymme siihen vasta myöhemmin kouluvaiheessa, kun menemme tutustumiskäynnille erikoisliikkeeseen, jossa selviää mistä kaikesta irtosälästä dekki (lauta) muuttuu kompliitiksi eli varsinaiseksi laudaksi.
Sen verran jo tässä vaiheessa on hyvä tietää, että jos haluaa itselleen oman laudan, kannattaa mukaan pyytää asiantunteva henkilö. Laudan valintaan vaikuttavat sekä sen käyttötarkoitus että monet yksilölliset tekijät, kuten laudan ostajan mieltymykset ja fyysiset ominaisuudet. Lautoja on moneen lähtöön.
Joko mennään?
Sitten käymme jo toimeen. Opettelemme aluksi seisomista liikkumattoman laudan päällä. Tässä vaiheessa teemme parityötä, sillä pelkkä laudan päällä seisominen vaatii kokemattomalta totuttelua. Tasapainon haku vie aikaa. Pari tukee kädestä pitäen kokeiluvuorossa olijaa, kunnes asento on sen verran vakaa, että seisomista uskaltaa kokeilla jo ihan ilman käsiä. Tämän kaiken teemme kypärät päässä. Mitkään suojavarusteet eivät tunnu liioitelluilta ensi kertaa laudan päällä seistessä.
Seuraavaksi pari pitää käsistä kiinni ja liikuttaa lautaa. Tasapainoilemme liikkuvan – tosin hitaasti liikkuvan laudan päällä. Tässä vaiheessa Lena huutelee ohjeita ja neuvoja vartalon asennosta, hallinnasta ja painopisteestä. Vaihtelemme lautoja keskenämme, jotta saisimme tuntumaa erityyppisiin välineisiin.
Lonkkukoulussa opittiin katuojan kautta
Pian jo opettelemme potkimaan vauhtia ja hahmottamaan tukijalkamme. Painopisteen kohdistaminen on yllättävän vaikeaa. Samoin jarruttaminen. Yrityksiä ja erehdyksiä on paljon. Siitä huolimatta kaikki nousevat laudalle uudelleen ja uudelleen, eikä kukaan keskittyneisyydessään nolostele puistossa retkellä olleiden ihmisten katseita.
Tunnin loppupuolella pääsemme kurvailun (carving) makuun. Kevyttä pujottelutyyppistä, aaltoilevaa etenemistä alamäessä yrittäessään moni liukuu vääjäämättä katuojaan, siis nurmikon reunaan. Vaikka lähes fysiikan lakien vastaisen hidas matka tyssähtää usein jo viiteen metriin, saavat koululaiset tuntumaa, mitä tuleman pitää. Tässä on vielä opeteltavaa. Paljon.
Ihan lopuksi Lena näyttää katu-uskottavuuskikkansa. Erimuotoisilla tyyleillä saamme lopulta kukin polkaistua lautamme maasta pystyasentoon käsiimme.
Lonkkuiluinto iski moniin. Onneksi Sylvin lonkkukoululle on luvassa jatkoa. Osa sylveistä ei päässyt lonkkukoulun ensimmäiseen osaan, joten me eka kerran konkarit toimimme heidän apuopettajinaan – ja opettelemme taas lisää.
Ensimmäiseltä tunnilta pois lähtiessämme Tähtitorninmäen puiden lehvistön läpi siilautuva ilta-aurinko iski kaiken nähnyttä silmäänsä: olimme jääneet lonkkukoukkuun.
Tältä se näyttää:
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=_JiGXlbV5qg?rel=0]
Sylviläisten jälkikommentteja:
”Aluksi jännitti astua laudan päälle kaverin tukemana, mutta tunnin päästä lasketeltiin jo mäkeä! Harvassa lajissa edistyy noin isosti noin lyhyessä ajassa – valtavan palkitsevaa! Kehonhallintakyvystä on hyötyä tässä lajissa, mutta samalla lonkkailu on mitä hauskin tapa kehittää sitä. Lena oli innostava ja selkeä opettaja, joka auttoi kiinnittämään huomiota juuri oikeisiin asioihin (kuten opettajan kai pitääkin). Minulle merkittävin ahaa-hetki oli, kun tajusin suunnata katseen eteenpäin asfaltin sijasta. Ja kyllä, kärpänen puraisi. Sain ihan uudenlaisen motivaation kuntouttaa viime vuonna leikattua (tukijalka)polveani. Iltoina, jolloin en pääse edes hetkeksi laudan päälle (niitä on paljon ihan säänkin takia) vahvistan jalkaani mm. tasapainolaudalla, joka on toki mitä parhain kehonhallintatreeniväline myös. En olisi uskonut!”
”Tasapainoilu oli yllättävän vaikeaa. Myös vartalon asennon löytäminen oli haasteellista. Yritin ilmeisesti liimautua lautaan kiinni, sillä jalkapohjani olivat aika pian alun jälkeen jo ihan krampissa, mikä voi johtua myös melko ohutpohjaisista tennareistani. Kropalle uusi laji tuntui myös takareisissä ja nivustaipeissa. Aika pian parin uskalsi jo päästää omille teilleen ja potkutella puistotien pätkää uudelleen ja uudelleen. Lena oli erinomainen, johdonmukainen sekä kannustava opettaja. Hänen opetuksessaan tuntee olevansa etuoikeutettu. Laji jäi kummittelemaan mieleen. Ensimmäisen tunnin jälkeen olen muun muassa hankkinut paksupohjaisemmat tennarit, osallistunut Longboardettesin järjestämään aloittelijoiden sessariin, lonkkutapahtumaan sekä iskenyt silmäni erääseen lautaan, josta vielä haaveilen. Odotan innokkaasti lonkkukoulun uutta tuntia ja kaikkia mahdollisia tilaisuuksia päästä lonkuttelemaan. Tunnustan: olen koukussa”
Informaatiota lonkkuilusta:
http://longboard.blogit.fi/longboard-suomiscene/
[youtube http://www.youtube.com/watch?v=_HO2pX_6HaI?rel=0]