Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.
Lauantai 13.12.
Roller derby
Seison hikisenä kädet kahden joukkuetoverini ympärillä. Suomen roller derby -cupin 2014 pronssiottelu on juuri päättynyt. Me hävisimme. Me, Turun joukkue Dirty River Roller Grrrls, pelasimme vastaan rakasta arkkivihollistamme, Tampere Roller Derbyä. Viime vuonna veimme pronssimitalit kotiin. Tänä vuonna se on Tampere. Peli oli tiukka, johdimme aluksi, mutta Tampere kiri ja osat vaihtuivat. Itse lensin ulos pelistä, koska sain niin monta jäähyä. Niin ei ole käynyt koskaan ennen.
Seisomme pukuhuoneessa tiiviissä ringissä käsivarret toistemme harteilla.
”Vaikka me hävisimme, olen silti meistä hurjan ylpeä”, sanoo joukkueemme kapteeni ja derbyvaimoni* Kat Strator. ”Me taistelimme täysillä loppuun asti, emme luovuttaneet. Miettikää millainen vuosi tämä on meille ollut. Olemme menettäneet tärkeitä pelaajia ja saaneet uusia. Olemme hitsautuneet joukkueena entistä paremmin yhteen. Sitä tunnetta ei mikään vie pois. Meillä on yhteinen sydän, ja se sykkii tälle joukkueelle!”
Alkaa itkettää. Joukkueemme toinen kapteeni Matokisti tulee halaamaan minua.
”Siis ei mua itketä pelkästään se että hävittiin ja että sain liian monta rankkua, vaan eniten se, kuinka ihana joukkue meillä on”, soperran rään ja kyynelten läpi. Olen palanen palapelissä, pala jota ilman joukkue ei olisi kokonainen; minulla on tunne siitä että kuulun johonkin. Mikään muu harrastus ei ole saanut aikaan tätä tunnetta, sillä roller derby ei ole pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Pelikentällä joukkuetovereideni lämpimät kehot ovat aina kosketusetäisyyden päässä. Olen voimakas, koska he ovat siinä lähellä.
Yleinen käsitys mediassa roller derbystä: misut verkkosukkahousuissa taklaavat toisiaan. Minulle derby on kovaa adrenaliinipitoista urheilua sekä jotakin vielä paljon enemmän: yhteisö, joka ottaa avosylin vastaan. Voiton ja häviön hetkellä minulla on aina ympärilläni he, joita ilman en voisi pelata yhtäkään peliä: uskolliset joukkuetoverini.
Roller derby -kulttuurissa on taipumus tehdä asiat eri tavalla kuin urheilumaailmassa yleensä. Lajin emansipatorisen ja naiserityisen aspektin lisäksi minua herkistää se, että kaikenlaisille pelaajille on paikkansa. Sanomme ääneen vastustavamme homo- ja transfobiaa. Terveiset vaan Juhani Tammiselle täältä liehuvan sateenkaarilipun alta, homourheilijat eivät ole tarua.
Tee-se-itse -hengen ja organisatorisen anarkian ihanteen mukaisesti derby-yhdistysten hallituksissa ei istu kunnallispoliitikkoja ja suuryritysten pomoja vaan seuran pelaajia, tuomareita ja muita yhdistyksen jäseniä. Valta ei ole keskittynyt yksittäisille henkilöille, vaan ainakin Turun joukkueessa pyritään tasapuolisesti kuulemaan kaikkia ja keskustelemalla saavuttamaan konsensus päätösten suhteen. Vaikka joukkueemme on sisäisesti järjestäytynyt pienempiin yksikköihin, jotka päättävät vastuualueittain itsenäisesti eri asioista, on läsnä silti aina ripaus anarkiaa. Kukaan ulkopuolinen tai yksittäinen henkilö ei määrittele, millainen joukkueemme pitäisi olla tai miten yhdistyksemme kuuluisi hoitaa päätöksenteko. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
Tuskin on toista lajia, jota voisin pelata nimellä Revantuli. Nimeni ei tee minusta epäuskottavampaa pelaajaa, se on osa minua ja olen osa joukkuetta, jossa saan olla sen niminen kun olen. Voin pelata glittermeikit ja huulipunat naamassa, ja olla vakavasti otettava urheilija.
Pronssiottelun jälkeen minua itkettää kaksi päivää. Myös kiukuttaa, tunnen pettymystä. Mutta lopulta ne tunteet väistyvät, ja tajuan kuinka paljon rakastan joukkuettani, kaikesta huolimatta. Koska tämä joukkue on minun kotini. Yhdessä olemme enemmän, yhdessä olemme voimakkaita. Tämä tunne, tämä kollektiivinen voima kantaa meidät vielä pitkälle. Yo-yo-yo-zen!*
*derbyvaimo = Henkilö, jonka kanssa synkkaa radalla, joka puskee sinua tekemään täysillä ja kovempaa, käyttämään koko potentiaalisi; rakastaa sinua sekä häviön että voiton hetkellä. Luotat häneen kuin kiveen. Derbyvaimoja voi olla useita.
*yo-zen = Joukkueemme kollektiivinen voimaeläin ja maskotti on joutsen (Turun läpi virtaavaan likaisenruskeaan Aurajokeen on ankkuroitu Suomen Joutsen -laiva), joka on vääntynyt muotoon yo-zen, tarkoittaen henkisen nyrkin ja mielentyyneyden kanavointia. Toimii myös derbyn ulkopuolella.
Edellinen luukku: pe 12.12.
Seuraava luukku: su 14.12.
derbyvaimo, herkistyminen, joulukalenteri, roller derby, yhteisöllisyys