Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.
Perjantai 12.12.
Internet
Elettiin 1990-luvun puoliväliä pienessä pohjoissavolaisessa kylässä, kun kotiimme vihdoin tuli tietokone ja internet. Isäni oli ostanut uuden, silloisen käsityksen mukaan hienon, IBM-merkkisen pöytäkoneen, jossa pyöri Windows 3.1.
Modeemin laulu internetiin yhdistäessä on ehkä yksi rakkaimmista äänimuistoistani: tiduu-diduu-diiiii-iiiii-kohhhhhhhh-klik. Sen äänen myötä koko maailma oli yhtäkkiä muutaman klikkauksen päässä – joskaan ei samaan tapaan kuin nykypäivänä. Ei ollut Facebookia, ei YouTubea, ei edes IRC-Galleriaa. Ihmisten kanssa keskusteltiin chateissa ja keskusteluforumeilla.
Jyrki.comin sinapinkellervä sivusto ei sisältänyt oikeastaan mitään muuta kuin chatin. Chatiin mahtui kerralla rajattu määrä käyttäjiä, joten sisäänkirjautumisnappia sai klikata tiuhaan, mikäli mieli keskustelemaan ulkomaailmalaisten kanssa. Seuraava askel chatteihin tuli Kissin chat-huoneiden kautta ja kansainvälisestä chatista, jossa pääsin keskustelemaan ala-astelaisen englannin taidoillani.
Tuohon aikaan minulla ei oikein ollut muita ystäviä kuin internet. Alkuun äitini ja isäni paheksuivat kaikkea sitä aikaa, jonka tulin viettäneeksi katse tietokoneen näyttöön nauliutuneena. Isäni etenkin, sillä kone oli tarkoitettu hänen työkoneekseen.
Jossakin vaiheessa löysin IRCin, Internet Relay Chatin. mIRC-ohjelma tuli tutuksi, löysin uusia IRC-kanavia ja juttelin tuntikausia ihmisten kanssa, joilla oli samankaltaisia ajatusmaailmoja ja yhtä typeriä vitsejä kuin itsellänikin.
En tiedä, missä olisin ilman noita ihmisiä ja ilman internetiä. Peruskouluvuosinani olin ulkopuolinen, mutta internetissä minulla oli ystäviä. Noiden ihmisten kanssa käydyt keskustelut auttoivat selviämään kauhistuttavimmistakin koulupäivistä. Helpotti, kun tiesin päivän päätteeksi pääseväni keskustelemaan bittiavaruuden uumenissa piilevien ystävieni kanssa.
IRCissä tapasin ensirakkauteni ja tutustuin ihmisiin, joiden kanssa olemme edelleen ystäviä – yli kymmenen vuoden jälkeen. IRCissä minä olin hauska, vallaton ja kiinnostava persoona, kun koulun käytävillä sain kuulla olevani huono ja typerä. Koulussa en ollut kukaan, mutta IRCissä minä olin Tasku – hulvaton, sarkastinen ja vähän hullu. Kaikki se IRCitse rakentunut identiteetti muodostui tärkeäksi ilmaisukanavaksi ja tuki itsetuntoa, joka oli muualla poljettu olemattomiin.
Noista vuosista on jo aikaa, välissä tuli IRC-Galleria, Google, YouTube, Facebook, Twitter ja mitä vielä – mutta internetin merkitys elämässäni on säilynyt ennallaan. Se on vakiintuneempi, joskaan ei enää niin merkityksellinen omalle identiteetilleni. Nuoruusvuosinani internet oli minulle eräänlaista terapiaa, nykyisin se on vain kommunikoinnin väylä ja työväline.
Internetistä on tullut minulle myös ammatti. Olen toiminut verkkotoimittajana, verkkosisällöntuottajana ja sosiaalisen median managerina. Internet on minulle vanha ystävä, jonka kanssa olen kasvanut rinnatusten. Me tunnemme toisemme hyvin.
Ollessani nuori internetin syvät uumenet olivat minulle ainoa paikka, jossa saatoin olla minä. Ja siitä minä olen ikuisesti kiitollinen, sillä en tiedä lainkaan, missä minä ilman internetiä olisin.
Edellinen luukku: to 11.12.
Seuraava luukku: la 13.12.
herkistyminen, IBM, internet, IRC-Galleria, joulukalenteri, Jyrki