(USA 2013)
O: Lee Daniels
N: Forest Whitaker, Oprah Winfrey, John Cusack, Cuba Gooding Jr., Lenny Kravitz
K12
Ensi-ilta 25.10.2013
The Butler on afrikkalais-amerikkalainen versio Forrest Gumpista.
The Butler kertoo mustan miehen tarinan 1920-luvun Syvästä Etelästä 2000-luvulle Valkoiseen taloon. Cecil Gaines (Forest Whitaker) saa elokuvan alussa nähdä, kun hänen isänsä ammutaan puuvillapellolle ilman syytä. Neuvokkuutensa ja sisukkuutensa avulla, mutta osittain myös sattumasta hän pääsee töihin hotelliin ja etenee työssään lopulta Valkoisen talon tarjoilijaksi.
Tai ”house niggeriksi”, kuten elokuvassa taajaan toisteltu fraasi kertoo.
Lee Daniels (s. 1959) on kuvannut aiemmissa elokuvissaankin mustien kokemaa syrjintää. Precious (2009) kertoi koulukiusatusta ylipainoisesta teiniäidistä ja tämän vähättelevästä äidistä. Alkuvuodesta Suomeenkin ensi-iltaan tullut The Paperboy (2012) taas kertoi 1960-luvun kiehuvista vuosista, keskiössä räkäinen eroottinen draama.
On itse asiassa vähän hämmentävää, että rajun The Paperboyn ohjaaja on tehnyt näinkin kiltin ja säyseän elokuvan.
The Butlerissa on samaa maireutta kuin Forrest Gumpissa. Huumorikin on paikoitellen samantyyppistä – valitettavasti, sillä esimerkiksi Lyndon B. Johnson saadaan näyttämään idiootilta, joka jakelee sekavia käskyjään paskalla istuen. Maansa Vietnamin sotaan upottanut Johnson kuitenkin rakensi eurooppalaistyyppistä hyvinvointivaltiota monia muita Yhdysvaltain presidenttejä johdonmukaisemmin.
Muutkin presidentit ovat karikatyyrejä. Toisaalta karikatyyrin avulla voidaan synnyttää nopeita katsauksia aikakauteen, sen sisältöön ja tunnelmaan. Parhaimmillaan The Butler luokin juoruilevaa synteesiä Yhdysvaltain historiasta.
Tässä on kuitenkin selkeä ero Forrest Gumpiin nähden. Robert Zemeckisin elokuva (Winston Groomin romaanin pohjalta) pyrki vähättelemään ja silottelemaan kaikki Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeisen historian ristiriidat ja konfliktit. Ne olivat vain hassuja sattumuksia, ihmiset voivat edelleen elää elämäänsä rauhassa, piste. The Butler sen sijaan osoittaa, mistä konfliktit nousivat ja mitä niille tehtiin (poliisin väkivalta 1960-luvun mielenosoituksissa, kansalaisoikeusliikkeen militarisoituminen).
Koskettavassa loppukohtauksessa Cecil Gaines käy vaimoineen katsomassa vanhaa Etelän puuvillatilaa, jolla Gainesin isä ammuttiin härskisti. Gaines pohdiskelee ääniraidalla, miksi kaikki kauhistelevat Saksan keskitysleirejä, kun oman maan kamaralla oli 200 vuoden ajan laaja keskitysleirien verkosto.
Forest Whitaker tekee pääosassa uskottavan suorituksen; nuorta Ceciliä esittää Aml Ameen. Tv-juontaja Oprah Winfrey, joka tuotti Preciousin, on Cecilin vaimo. Sivuosissa on paljon hauskoja nimiä. Mariah Carey näyttäytyy alussa lyhyesti päähenkilön äitinä. Vaihtuvina presidentteinä nähdään Robin Williams, John Cusack, Liev Schreiber ja Alan Rickman.
Viimeksi mainittu on Ronald Reagan – Nancy Reagania esittää parissa kohtauksessa tunnettu 60-luvun radikaali Jane Fonda!