Lotta-Liisa Joelsson: Vivika
Art House 2012
196 s.
Hämmentävä esikoinen.
Lotta-Liisa Joelssonin esikoisteos Vivika kuvaa kahden teini-ikäisen tytön kesälomaa. Tähän sekoittuu vuosia sitten tapahtuneiden murhien tutkiminen. Murhat tapahtuivat nimettömäksi jäävän kaupungin ala-asteella, eikä niitä koskaan selvitetty.
Vivika on kohtaaminen, joka jättää hämmentyneeksi. Teoksen nimen lisäksi Vivika on myös toinen päähenkilö, jonka tarinaa kertoo hänen nimettömäksi jäävä ystävänsä minäkertojan roolin kautta. Vivikan henkilöhahmo täyttää tarinan, joka alkaa tytön kuolinhetken kuvauksella. Tästä käynnistyy varsinainen kertomus, joka heittelehtii eri aikatasojen välillä.
Mitä teoksessa oikein tapahtuu? Tapahtumista on vaikea saada selvää, koska mennyt ja nykyisyys sekoittuvat toisiinsa tavalla, joka hämmentää lukijaa. Tarinan tapahtumat ovat sirpaleita, joita minäkertoja yrittää sovitella toisiinsa tarkoituksenaan murhamysteerin ratkaiseminen.
Ongelmaksi Vivikassa nousee se, että tarina ei vedä. Kirjoittajana Joelsson on napakka. Hän osaa luoda kauhun tunnelman, mutta silti varsinainen tarina jää repaleiseksi sekä hieman väsyneeksi. Rakenteella kikkailu sekoittaa pakkaa liikaa ja tekee kokonaisuudesta repaleisen. Väsyneen tarinasta tekee liika arkisten askareiden toistuva ja yksityiskohtainen kuvaus.
Tarinat tarinan sisällä, eli minäkertojan lukema Opettawaiset sadut lapsille rytmittävät kertomusta. Kauhuhenkiset kansansadut antavat vihjeitä, kuka murhaaja voisi olla. Lukija on kuitenkin omillaan tässä asiassa, ja saa tehdä omat johtopäätöksensä tapahtumista.
Vivika on luokiteltu aikuisten kirjaksi, mikä on sopivaa, vaikka se teini-ikäisten elämästä kertookin. Teoksen sävy ja tunnelma on niin tumma, että välillä sen epämääräisyys herättää jopa kauhua, joka hyvinkin saattaa pelottaa nuorempaa lukijaa.
Esikoisteoksen perusteella Lotta-Liisa Joelsson on astumaisillaan johonkin uuteen, joka vielä odottaa avautumistaan. Ideoita ja ennen kaikkea kirjoittamisen taito Joelssonilla on, nämä odottanevat vain terävöittämistä.