Osa 5: Rooma, viimeinen viikko
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Vietimme pitkän vaelluspäivän Caffarellan luonnonpuistossa Via Appia Antican laidalla. Alue on kaunis ja maisemiltaan vaihteleva, ja omalla tavallaan ihanasti rempallaan. Hoidetummat alueet vaihtelevat vieraslajien valtaamiin ryteikköihin, piknikpellot lammaslaitumiin ja historiallisiin raunioihin. Monta tuntia kestäneen kävelyn jälkeen meillä oli kova nälkä, ja kuljimme metrolla Cipron asemalle asti, ihan Pizzariumin viereen ja ostimme syötävää kämpille. Sipulipizza oli täydellistä, mutta herkkusienipizza ei ollut niin hyvää, sillä paksut viipaleet olivat jääneet hieman vetisiksi. Valitettavasti tämä käynti jäi reissun viimeiseksi, mutta se ei harmittanut, sillä palaamme varmasti. Mukavinta oli, että myyjä muisti meidät välittömästi eikä enää yrittänyt pakottaa keskustelua englannin kielelle. Opiskeluni kantoivat hedelmää!
Kuten Hyvän kurkun vakiolukijat tietävät, vierailin vuonna 2015 luku- ja kirjoitusretriitissä rakkaan opettajani, työtoverini ja ystäväni luona Yhdysvalloissa. Sattumalta hänen vaimonsa ja tämän sisko, jotka olimme tavanneet Roomassa aikaisemminkin, olivat tulossa kaupunkiin samaan aikaan. Toivotimme aikaisemmin saapuvan siskon tervetulleeksi kaupunkiin ja veimme hänet lounaalle Campo de’ Fiorin laidalla olevaan Antica Hostaria Romanescaan, josta ystävällämme oli rakkaita muistoja vuosikymmenten takaa.
Olemme itse käyneet Campo de’ Fiorilla ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten, ja silloin jäljellä oli vielä jonkinlaista kunnon toritunnelmaa. Nykyään aukiosta on tullut niin paha turistirysä, että yleensä vain käväisemme siellä tervehtimässä Giordano Brunon patsasta. Romanesca ei kuitenkaan ollut ihan täysin turistien valtaama. Söin klassisen penne all’arrabiatan, joka ei ollut mikään suurin taidonnäyte mutta ihan kelpo ja ennen kaikkea kunnolla tulinen. Alkupalaksi jaoimme annoksen artisokkaa roomalaiseen tapaan eli yrttien kanssa keitettynä. Se ei ollut kovin onnistunutta, mutta onneksi saisimme parempaa myöhemmin.
Tuona iltana teimme ruokaa asunnollamme Trionfalen kauppahallista ostetusta käsin tehdystä pastasta. Vaimo teki täydellisen kastikkeen tuoreista tomaateista ja yrteistä. Kuten totesin edellisessä osassa, kauppahalli on todellinen aarreaitta kotikokille.
Kauppahallin viereisessä kulmakahvilassa, joka oli samassa talossa kuin asuntomme, kävin monta kertaa pystykahvilla. Yllätyin huomatessani, että tarjolla oli vegaanisia cornettoja (croissant). Itse asiassa niitä löytyi yllättävistä paikoista, jopa Barin paikallisjuna-aseman viereisestä kuppilasta – vegaanisuus on tunkeutunut arkipäivään tälläkin tavalla Italiassa.
Matkan aikana sain Hyvän kurkun facebook-sivun lukijalta vinkin Noumentanon alueella olevasta Ops!-kasvisravintolasta, ja koska olimme vierailemassa taidemuseossa sillä suunnalla joka tapauksessa, päätimme käydä kokeilemassa. Tämä oli tuttua aluetta, sillä olemme asuneet ensimmäisillä reissuillamme läheisellä Castro Pretorion alueella ja vierailleet likeisessä kauppahallissa monta kertaa.
Ops! oli aivan mahtava paikka. Linjastolla oli käsittämättömän monipuolinen valikoima toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokia, ja kaikki oli vegaanista. Olisin voinut syödä itseni kuoliaaksi. Varsinkin seitan oli erinomaista, samoin risotto: en ymmärrä, miten se voi pysyä niin täyteläisenä linjalla! Kasvispyörykät olivat ihmeellisen hyviä, samoin gnocchit hernekastikkeessa. Tämä oli paras vegaaninen buffetateria koskaan. Jälkiruoaksi söin ihanaa suklaamoussea.
Tuliaisostoksia tehdessämme pistäydyimme hakemassa voileivät tutusta Fa-Biosta. Ne olivat jälleen herkullisia, monipuolisen makuisia ja ennen kaikkea jotain ihan muuta kuin tavallisemmat roomalaiset voileivät. Kauppaa pitävät hyvät ihmiset. Haimme myös jäätelöä läheisestä Lemongrassista. Suklaa oli tymäkkää, ja persikka oli sille oivallinen vastapaino. (Jäätelöistä harmillinen tieto: toisin kuin luulin, Piazza Navonan klassisesta Ai Tre Tartufista ei saakaan mitään vegaanista jäätelöä tai sorbettia.)
Käytyämme parissa hienossa taidenäyttelyssä menimme vielä kerran syömään Antonio al Pantheoniin, josta kerroin tämän sarjan edellisessä osassa. Vaikka paikan tarjonta on lihaisaa, voi sitä silti suositella vegaanille etenkin artisokka-aikaan. Söimme nimittäin täydellisen annoksen artisokkaa roomalaiseen tapaan, ja nyt ymmärrän tuon ruokalajin idean täysin – aiemmin olen suosinut uppopaistettua laatua. Yrttien monisyinen maku oli tunkeutunut artisokkien sydämeen asti.
Pääruoaksi otin todellisen roomalaisen klassikon pasta e fagioli, eli papu-makaronisopan tomaattiliemessä. Muhevat pavut maku ja pehmeäksi keitettyjen makaronien tärkkelys olivat muodostaneet taianomaisen seoksen tomaatin kanssa. Annos on valtava, ja minulla oli vaikeuksia jaksaa nukahtamatta kotiin saakka. Siinä auttoi kyllä caffè corretto eli plörökahvit, jotka tarjottiin minulle konstailemattomaan tyyliin: espressokupin viereen tömäytettiin grappapullo, josta sain kaataa omantunnon mukaan.
Pasta e fagioli ei ole varmasti kaikkien juttu, mutta minulle se edustaa italialaista keittiötä parhaimmillaan, aivan kuin fave e cicoria. Kumpikin on tehty halvimmista mahdollisista raaka-aineista, konstailematta ja perinteitä kunnioittaen. Vaikka Italian matka osoitti hyvin, miten monin tavoin vegaaniruoka on murtautumassa valtavirtaan, tällaiset jo alkujaan vegaaniset klassikot ovat italialaisen keittiön korvaamattomia aarteita. Lähdin pavuista, palasin papupadan ääreen. Ympyrä oli sulkeutunut, ja oli aika palata kotiin haikeana ja turpeana.
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 1
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 2
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 3
Hyvä kurkku Italiassa 2017, osa 4
Hyvä kurkku, Hyvä kurkku Italia, Hyvä kurkku Italiassa, Hyvä kurkku Rooma, Italia, Rooma