Palstalla julkaistaan kolumneja lesbokulttuurista.
Hurmaavaa kansainvälistä naistenpäivää! Käykäähän ostamassa kukkia tai vaikka kaljatuoppi toiselle naiselle.
Niin, me seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat naiset olemme todella saaneet pohtia naiseuttamme ja suhdettamme toisiin naisiin.
Leikkisästi voisi sanoa, että elän naistenpäivää joka päivä. Olen nainen ja feministi, olen romanttisessa mielessä kiinnostunut naisista ja enemmistö ystävistäni on naisia.
Olen poikkeuksetta opiskellut ja tehnyt töitä naisvaltaisilla aloilla. En ole tietoisesti valinnut, että haluan nimenomaan paikkoihin, jotka ovat muidenkin naisten suosimia, vaan olen luonteestani ja lahjoistani johtuen ollut aidosti kiinnostunut niistä aloista. Sattumoisin tämän hetkisessä työpaikassani kaikki noin 15 työntekijää ovat naisia…
Harrastuksenikin ovat lähes aina olleet naisten suosimia, tällä hetkellä ehkä etenkin.Käyn uimassa Yrjönkadun uimahallissa naisten vuorolla ja harrastan tanssia vain naisille avoimessa tanssistudiossa. Tykkään käydä söpöissä kahviloissa, taidenäyttelyissä, museoissa, teatterissa ja baletissa, joiden kaikkien kävijöistä enemmistö on naisia. Juhlimassa käyn usein klubeilla, jotka on tarkoitettu vain… No, arvaattekin jo varmaan.
Mitä olen oppinut kaikesta tästä naisten kanssa viettämästäni ajasta?
Ainakin sen, ettei ole olemassa mitään yhtenäistä naiset-ryhmää, koska kaikki ovat ennen kaikkea monipuolisia yksilöitä, jotka identifioituvat yhtä aikaa useisiin sosiaalisiin ryhmiin. Sukupuoli ei kuitenkaan ole yhdentekevä asia, koska se usein vaikuttaa siihen miten muut meihin suhtautuvat ja millaisia odotuksia yhteiskunnalla on meitä kohtaan. Lisäksi osa meistä on seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä kiinnostunut vain vastakkaisesta tai samasta sukupuolesta, jolloin sukupuolella on väliä.
Naiset ovat toisilleen hyviä ystäviä, viehättäviä tyttöystäviä ja inspiroivia esikuvia. Jokaisella naisella on hyvä olla myös miespuolisia ystäviä, jotta asioihin saa vähän enemmän perspektiiviä ja koska ihmisen mukavuus ja mielenkiintoisuus eivät katso sukupuolta.
Naisten välinen kateus ja toisten naisten vähättely ovat tosiasioita, jotka jarruttavat naisten kehitystä. On olemassa toisia naisia sortavia naisia, joiden mielestä kaikkien naisten pitäisi heidän omaan tapaansa olla äitejä, kiinnostuneita miehistä, pitkähiuksia / lyhythiuksisia, naimisissa tai laihoja.
Olen huomannut, että kun naisvaltaisessa opinahjossa on miesopiskelijoita, niin he useimmiten käyttävät naisiin verrattuna paljon puheenvuoroja. Usein miehet myös etenevät alansa vaikuttajiksi, vaikka he olisivat taidoiltaan samantasoisia tai jopa heikompia kuin naispuoliset opiskelutoverinsa.
Naisvaltaisten työpaikkojen ainokaisen miehen löytää johtajan huoneesta. Tämä ei toimi molemmin suuntaisesti. Miesvaltaisilla aloilla naiset eivät yleensä ole pomoja.
Naistenpäivää tarvitaan, koska naisten asemassa ja itsetunnossa on yhä usein toivomisen varaa. Suomessa naistenpäivän viettäminen on aika vaatimatonta, mutta esimerkiksi naapurissa Venäjällä naistenpäivä on yleinen vapaapäivä, jota juhlitaan ravintoloissa ja yökerhoissa. Tämä tosin maassa, jonka yleinen ilmapiiri suhtautuu queer-naisiin hyvin kielteisesti.
Naistenpäivänä yhteiskunnallisessa keskustelussa käsitellään naissukupuolen kohtaamia epäoikeudenmukaisuuksia ja etsitään keinoja niiden poistamiseksi. Helsingissä järjestetään tänään kello kaksitoista lastenvaunumarssi sitä vastaan, että joka päivä maailmassa kuolee liki tuhat naista, koska heiltä puuttuu mahdollisuus ehkäisyyn, turvalliseen aborttiin ja seksuaaliterveyteen.
Yllä mainitut ongelmat koskettavat heteroseksuaalisia naisia. Marssia voisi naistenpäivänä jälleen myös lesbojen, bi-naisten ja transnaisten puolesta. Tässä muutamia syitä:
Lesbot ja bi-naiset ovat yhteiskunnassa usein näkymättömiä, vielä näkymättömämpiä kuin homomiehet.
Homofobia ja transfobia tappavat naisia kaikkialla maailmassa.
Etelä-Afrikassa heteromiehet yrittävät ”parantaa” lesboja heteroiksi raiskauksilla.
Jotkin perheet pahoinpitelevät ja heittävät kadulle kaapista ulos tulevia teini-ikäisiä ei-heteroita naisia ja transnaisia.
Koulukiusatuissa ja yksinäisissä koululaisissa on paljon tyttöjä, jotka eivät mahdu heteroseksuaalisen ja perinteisen naisellisen tytön muottiin.
Koulujen terveystiedon, psykologian ja biologian tunneilla lesboja, bi-naisia ja transnaisia käsitellään vain ohimennen tai aiheesta vaietaan.
Vanhemmat sekä päiväkotien ja koulujen opettajat kasvattavat lapsia yhä usein eri lailla sukupuolesta riippuen sekä olettavat lapsien kasvavan heteroiksi.
Monet lbt-naiset kärsivät stressistä, koska he ovat työpaikallaan kaapissa. He eivät voi avoimesti kertoa elämästään kuten muut työkaverinsa, koska pelkäävät ennakkoluuloja, ihmettelyjä ja syrjintää. Osa on kaapissa myös perheelleen ja kavereilleen.
Kaksi naista ei voi olla avioliitossa Suomessa, toisin kuin muissa Pohjoismaissa.
Kuitenkin naistenpäivä on myös jälleen yksi syy olla ylpeä ja iloinen siitä, että on nainen ja että pitää toisista naisista. Voi myös ajatella tuntemiaan vahvoja ja upeita naisia (ystäviä, työkavereita, äitiä, mummoa, opettajaa) sekä kuuluisia naisesikuvia: Kuningatar Kristiina, Simone de Beauvoir, Virginia Woolf, Frida Kahlo, Marlene Dietrich, Ellen DeGeneres, Madonna, Lady Gaga…
Lainaan alkua ja loppua nimettömästä runosta Merja Virolaisen runokirjasta Olen tyttö, ihanaa! (Tammi 2003).
Olen tyttö, ihanaa,
noussut maalle äskettäin
santaisin rantakaurapäin,
on navahtunut valkama
joka minua unelmoi, ( – -)
ilo pirskahtele, pistelee
joka naarmussa:
voi ei, tämä on kyllä
liikaa, ihanaa!