Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Minun oli pitkään pitänyt käydä tässä Hämeenkadun aasialaisia ruokia fuusioivassa ravintolassa, sillä listasta päätellen tarjolla saattaisi olla jotain vegaanistakin. Varmistin asian kuitenkin etukäteen sähköpostilla, sillä paikan keittiössä on paljon japanilaisia ja korealaisia vaikutteita, ja nämä nojaavat pitkälti kalapohjaisten lienten ja mausteiden käyttöön. Olinkin käynyt jokunen viikko aiemmin läheisessä Nomu Izakayassa kyselemässä, ja siellä tarjoilija vastasi rehellisesti, että vegaanista ruokaa ei vain kannattaisi tulla hakemaan, koska tarjolla olisi väistämättä kovin riisuttuja versioita.
(Päivitys: Sittemmin sain kuulla, että Nomusta on saatavilla jopa hyvää vegaaniruokaa.
Kiva kuulla, että asenne on muuttunut -VL)
Masusta kuitenkin kerrottiin, että listalta löytyy vegaanistakin syötävää.
Masun melko korkea hintataso oli myös viivästyttänyt ensivierailua – useimmiten kun pääruoat ovat järjestään reilusti yli kahdenkympin hintaisia, vegaaniset ruoat tahtovat tuottaa pettymyksen hinta–laatu-suhteessa. Mutta tällä kertaa tarjosimme vaimon kanssa rakkaalle veljentyttärelleni syntymäpäivälahjaksi ravintolareissun, joten oli oikein hyvä syy mennä syömään ”hienommin”.
Tarjoilija kertoi, että listalla olevista alkupaloista kaksi on vegaanisia tai sellaisiksi muunnettavissa: parsakaalia ja cashewpähkinää ”umamiliemessä” sekä merileväinen salaatti, jossa on myös parsakaalia. (Suloinen yksityiskohta: listassa toisessa annoksessa puhutaan parsakaalista, toisessa broccolista.) Päätin kokeilla ensimmäistä. Sain eteeni kulhollisen parsakaalin kukintoja, jotka oli paistettu ja tarjottiin herkullisessa liemessä. Annos oli alkuruuaksi iso muttei liian iso, ja maku oli niin hyvä, että ynisin tyytyväisyydestä. Lientä oli kokonaisuudessa ehkä hieman liikaa. Se oli sen verran suolaista, että sitä ei ollut ilmeisesti tarkoitettukaan syötäväksi vaan lähinnä pitämään parsakaalit marinoituina. Idea toimi, mutta viimeisiä suupaloja oli hieman hankala saada syvästä liemestä esiin. Erittäin onnistunut alkuruoka joka tapauksessa. Vaimon kokeilema wakame-merileväinen salaatti vaikutti myös erinomaiselta.
Pääruuaksi otin ainoan vaihtoehdon eli nuudeliannoksen. Se oli todella iso. Heti alkuun nappasin suuhuni pari tajuttoman hyvänmakuista sientä, jotka saattoivat olla pitkään haudutettuja ja marinoituja isoja kantarelleja. Valitettavasti kokonaisuutena annos ei toiminut. Lientä oli tässäkin annoksessa tosi paljon, keittoannoksen verran, ottaen huomioon, että senkin päätehtävä oli maustaminen. Pienempi määrä sakeampaa ja tärkkelyspitoisempaa lientä olisi maustanut muut ainekset paremmin, nyt alun jälkeen niitä piti metsästellä soijapohjaisen liemen sopukoista, mikä teki aterian jälkipuolesta turhan suolaisen. Liemi oli hyvin samanlaista kuin alkuruuassa, mutta se oli etikkaista, jopa liikaakin. Vahvan etikan maun rinnalle annos olisi kaivannut tasapainoa. Veljentyttären ramen-annoksen savuinen chiliöljy onneksi auttoi.
Sieniä lukuun ottamatta raaka-ainevalinnat olivat pääosin pettymys. Edellisestä annoksesta muistutti liemen lisäksi suuri määrä cashewpähkinöitä. Kun kasvissyöjälle pienestä valikoimasta kaksi annosta muistuttaa näin paljon toisiaan, kokonaisuus alkaa väistämättä tympiä. Suuret täysin raa’aksi jätetyt porkkanan- ja sellerinpalat olivat kömpelö kumppani nuudeleille, etenkin kun niitä oli suhteessa nuudeleihin niin paljon, että syöminen oli hankalaa. Pienempi määrä ja koko sekä ehkä kevyt kypsennys olisi auttanut. Freesatut paprikan ja kurkun palaset sen sijaan toimivat.
Pääruoka-annos ei ollut täysin epäonnistunut: siinä oli paljon hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus ei toiminut. Annoksesta olisi helposti muokattavissa parempi. Esimerkiksi hieman tahmeammalla liemellä kostutettu kasa nuudeleita ja noita herkullisia sieniä pienemmällä vihannesmäärällä olisi toiminut erinomaisesti. Muiden pääruoka-annokset olivat kuulemma hyviä, mutta kaikkien alkuruuat olivat kuitenkin selvästi parempia.
Juhlan kunniaksi päätimme tilata jälkiruuatkin. Suoraan vegaanista listalta ei löytynyt, mutta tarjoilijan mukaan paistetut banaanit -annoksesta olisi muokattavissa sellainen. Suhtauduin epäilyksellä, sillä en ole suuri banaanien ystävä, mutta kokeilin kuitenkin – onneksi. Jäätelö oli korvattu ananassorbetilla, joka maistui hyvin kandeerattujen suolapähkinöiden kanssa. Uppopaistettu banaanikin oli onnistunut ihan hyvin. Tämä korvasi pääruuan pettymystä mukavasti.
Pääruuan ongelmista johtuen paikkaa ei voi suositella nykyisellä ruokalistalla vegaanille, vaikka alkuruoka ja jälkiruoka olivatkin jopa erinomaisia. Kannattaa kuitenkin kokeilla, mikäli pääruokalistalle tulee jokin uusi vaihtoehto. Joka tapauksessa on mukavaa, että tässäkin ravintolassa on listalla vegaanisia annoksia.
Masu Asian Bistro Hämeenkatu 3
Tampere