(La délicatesse, Ranska 2011)
Ohjaus: David ja Stéphane Foenkinos.
Pääosissa: Audrey Tautou, Francois Damiens, Bruno Todeschini.
Ensi-ilta 30.3.
Ranskalaiselokuvan suuri suru ja kömpelö romanssi eivät ihan istu yhteen.
Nathalie kokee ihmeellisen rakkauden komean miehen kanssa. Mutta mies kuolee. Sitten Nathalie kokee ihmeellisen rakkauden vähemmän komean miehen kanssa.
Hupsista, siinä tulikin summattua elokuvan Nainen, jonka nimi on Nathalie koko sisältö. Kovin suuri paljastus tämä ei kuitenkaan ole, sillä kuka tahansa näkee tarinan kehityskulun jo kaukaa. Varsinainen juju on siinä, kuinka rakkauden osapuolet ja ulkomaailma suhtautuvat uuteen romanssiin.
Elokuva pohjaa toisen ohjaajansa, David Foenkinosin romaaniin. Päähahmoa Nathalieta näyttelee tuttuun lapsinaistyyliinsä Audrey Tautou. Tautoun näyttelemänä suru on vaikea ottaa tosissaan, mutta murhe toimiikin vain johdantona kummalliselle romanttiselle komedialle.
Nathalie suuntaa leskeydyttyään kaiken tarmonsa töihin. Epähuomiossa hän tosin tulee lähestyneeksi yhtä alaisistaan, ruotsalaista Markusta (Francois Damiens), joka tulee ikionnelliseksi suloisen ranskattaren suomasta huomiosta. Ja pian ranskatar alkaa itsekin lämmetä hassunnäköiselle skandinaaville.
Tarinan jännite on parin epäsuhdassa: Nathalie on kaunis, Markus tavallisen näköinen. Nathalie on pomo, Markus alainen. Nathalie on sulokas, Markus kömpelö.
Pohjimmiltaan elokuva onkin ranskalainen aikuisväännös amerikkalaisesta teinikomediasta, jossa rillipääpoika tavoittelee koulun kauneinta tyttöä. Lukiomiljöössä kömpelö suloisuus saattaisikin toimia, mutta tässä sitä on vaivaannuttavaa katsoa. Aviomiehen kuolema kun tuo elokuvaan heti alkumetreillä kipeän realismin, jonka rinnalla kosijaehdokkaan hassut Pez-karkkilahjat tuntuvat ääliömäisiltä.