(Suomi 2012)
O: Rax Rinnekangas
N: Hannu-Pekka Björkman, Nacho Angulo, Kalle Holmberg, Seela Sella
K 12
Ensi-ilta 19.10.2012
Talvisen Venetsian ja Hannu-Pekka Björkmanin karu lumo vangitsevat Rax Rinnekankaan taide-elokuvassa.
Hienoa, että tällaista puhdasveristä vanhan liiton taide-elokuvaa vielä Suomessakin tehdään ja saadaan teattereihin. Tiedättehän, pitkiä otoksia, usvaista sielunmaisemaa ja tarkovskilaista mysteeritunnelmaa.
Kuvataiteilija-kirjailija-ohjaaja Rax Rinnekankaan uusin työ on Joseph Brodskyn samannimisestä teoksesta innoituksensa saanut, Venetsian talveen sijoittuva häpeämättömän subjektiivinen sielunmatka.
Hannu-Pekka Björkman on Venetsiaan kuvaamaan matkustanut taidevalokuvaaja, jonka reissusta tulee myös matka muistoihin, oman isän (Kalle Holmberg) hirmutekoihin. Viimeksimainittu ei koskaan ole katunut sitä, että auttoi Toisen maailmansodan aikana Hitlerin Saksaa antamalla ilmi piileskeleviä juutalaisia. Poika itse on puoliksi juutalainen, ja juutalainen oli Neuvosto-Venäjältä Yhdysvaltoihin karkoitettu Brodskykin.
Brodskylle Venetsia oli kanaaleinen ja kauniisti rappeutuvine kaupunkikuvineen kuin eteläisempi versio kotikaupunki Pietarista. Runoilija matkusti Italiaan haaveilemaan kodistaan, ja löysi hiljalleen uuden. Björkmanin valokuvaajalle Venetsia on paitsi hänen ihailemansa Brodskyn sielunmaisemaa, myös oman melankolisen olemuksen ja isään liittyvän tuskan peili. Jostain syystä juuri täällä henkistä tilintekoa ei voi paeta. Ei voinut kai Brodskykaan.
Ai kuulostaa löyhältä tämä elokuvan juoni vai? Sitä se totisesti on, mutta jotenkin kaikki tämä ja vielä Björkmanin seuraksi muuttava espanjalainen säveltäjäkin liittyy Rinnekankaan mietteliäässä elokuvansa yhteen. Osaset sulautuvat kokonaisuudeksi, jossa Brodskyn ja valokuvaajamme psyyken rajat hälventyvät talvisen idyllin kylmänkosteaan sumuun. Björkman on pääosassa fantastisen hyvä, niin läsnä, niin silminnähden rikki ja sitä kautta niin muualla.
Jos on melankoliaan taipuvainen, Veden peili saattaa aiheuttaa vakavan matkakuumeen.
