Isompi ei ole aina parempi, tietää rintojen pienennysleikkauksessa käynyt Heidi Walli.
On säärimiehiä, peppumiehiä, tissimiehiä. Revi siitä sitten, kun halajat lääketieteellisin perustein rintojen pienennysleikkaukseen ja lääkäriksesi osuu tissimies. Ja itse satut olemaan urheilija, joka kaipaa parempaa liikkuvuutta.
Heidi Walli, 50, halusi rintansa pienemmiksi. Ja kohtasi yhteiskunnan vallitsevan normi-ilmaston. Ensimmäinen lääkäri reilut viisi vuotta sitten päivitteli ääneen hänen munkkejaan, totesi ne miesnäkökulmaista täydellisiksi ja ihmetteli, kuinka kukaan haluaa luopua noin sensuelleista rinnoista.
”Isorintaisuus on suvussani geeneissä, ja kyllä minä viimeistään 13-vuotiaana sain huomata miesten heikkouden…”
Kyse ei kuitenkaan ollut mistään hetken oikusta, pikkuviasta, vaan liian isoista rinnoista. Liian isoista urheilijan hoikkaan vartaloon, laitetaan nyt vielä toisen kerran. Walli, elämäntapaurheilija, terveydenhuoltoalan yrittäjä ja etikettikouluttaja, on koko aikuisikänsä ollut kompakti vartaloltaan, mutta suuret rinnat ovat paitsi haitanneet liikkumista myös vaikeuttaneet esimerkiksi työntekoa.
”Teinityttönä 1970-luvulla olin D-kuppikokoa, lasten syntymän jälkeen 1980-luvulta eteenpäin ensin DD-kokoa, ja siitä vähitellen kohti kuppikokoa G. Koska olen kuitenkin sutjakka vartaloltani, ongelmaksi kehkeytyi sekin, että jouduin ostamaan DD-rintaliivit 95-senttisellä ympärysmitalla, kun oma ympärysmittani on reilu 70 senttiä. Juuri suurempaa kuppikokoa kun ei kaupoista löytynyt.”
Vihdoin tänä vuonna Walli pääsi rintojen pienennysleikkaukseen, ja ylimääräistä massaa lähti reilun kilon verran. Walli laittaa ylleen entiset rintaliivinsä ja täyttää tyhjäksi jääneen tilan kilolla mandariineja. Voi tätä elämän kevättä!
”Nyt rankakin todella liikkuu. Ja voin hankkia sopivan kokoisia urheiluvarusteita”, nykyaikaista viisiottelussa tosissaan kilpaileva Walli iloitsee.
Vaikka ei niin, etteivätkö isot rinnat olisi tarpeeseenkin olleet.
”Mies isketty, lapset tehty, ja talonmiehen lapsetkin imetetty”, Walli heittää reippaaseen tyyliinsä.
Painava rintaosasto aiheutti ajan myötä kuitenkin sen, että hartiat olivat jatkuvasti jumissa, ryhti muuttui, rintaliivit kiristivät ja vartalo alkoi tuntua joustamattomalta. Urheilijalle rintavuus aiheutti vieläkin enemmän haittaa.
”Enkä nyt puhu siitä, kuinka ampumaradalla joku nimitti minua silikoniblondiksi, vaan siitä, kuinka jo nuorena urheilijana jouduin harjoituksia varten aina pukemaan vähintään kahdet rintsikat ylleni ja silti piti vielä ilmastointiteipillä fiksata loput. Aiemmin ei urheiluvaateteollisuus ollut vielä huomioinut meitä runsaspovisia.”
Wallin urheilulajissa ammutaan, uidaan, ratsastetaan, miekkaillaan ja juostaan. Näistä lajeista kaikissa olisi ollut helpompaa ns. normirintaisempana.
”Urheilu ei totisesti ole suunniteltu isorintaisille! Kunpa pienirintaiset tajuaisivat, kuinka etuoikeutettuja he urheilijoina ovat. Onnekseni olen löytänyt sellaisen liivivalmistajan, joka on erikoistunut nimenomaan tukea antaviin tarkoituksenmukaisiin urheiluliiveihin. Nykyään myös huomattavan rintaville löytyy tukea antava ratkaisu poven ’urheilullisiin ongelmiin’”.
Nyt Wallilla on siis helpompaa. Ja tulosta syntyi heti. Lokakuussa nykyaikaisen viisiottelun Masters MM-kisoissa Hollannin Vughtissa, hän sijoittui +50-sarjassa hopealle. Ensimmäinen MM-osanotto merkitsi vasta alkua kansainväliselle uralle.
”Kävin haistelemassa kansainvälistä ilmapiiriä ja sitä, missä Mastersissa naisten puolella mennään. Rakastan urheilua, ja nyt minun on entistä helpompi harjoitella.”
MM-kisoissa Walli, Helsingin nykyaikaisten 5-ottelijoiden puheenjohtaja sekä Suomen miekkailuliiton ja Suomen nykyaikaisen 5-ottelun liiton hallituksen jäsen, saavutti toisenkin meriitin, vähintään MM-hopean tasoa. Hänet valittiin nykyaikaisen viisiottelun kansainvälisen liiton masters-komitean kolmihenkiseen johtoryhmään, sen ensimmäisenä naisena. Saivatpa naisen, joka paitsi tekee, myös uskaltaa.
