Kategoria: Elämäntapa

Sylvi testasi kolmen eri valmistajan superfoodit. Osasta hullaannuttiin, osa maistui puulta.

SUOMEN VOIMARUOKA

Raakakaakaojauhe

  

Kaakaopavussa on poikkeuksellisen paljon magnesiumia ja flavonoideja. Raakakaakao eroaa tavallisesta kaakaosta valmistusmenetelmällään, jonka avulla ravintoaineet säilyvät paremmin.

Koska magnesiumin pitäisi parantaa unen laatua, nautin kaakaoni illalla sekoittamalla sen lämpimään mantelimaitoon ja makeuttamalla ruokosokerilla. Raakakaakaon maku on tavallista kaakaota vahvempi ja rasvaisempi. Jos ei ole tottunut ”kuivaan” makuun, kannattaa lisätä runsaasti makeutusta.

Ravintorikkaudestaan huolimatta kaakao ei valitettavasti sovi kaikille sellaisenaan. Oma vatsani ei kestänyt ensimmäistäkään kokeilua, joten testaus loppui lyhyeen.

Suosittelen: vahvoista mauista pitäville ja niille, joiden vatsa ei reagoi herkästi.
Sopii: kaakaojuomaan, smoothieisiin, raakakakkuihin ja suklaamakeisiin.

Maca-jauhe

  

Maca sisältää erityisen paljon C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Sen uskotaan lisäävän energisyyttä ja parantavan muistia.

Jauheen voi nauttia kaura- tai soijajogurtin lisukkeena. Suositeltu 2–4 ruokalusikallisen päiväannos on niin suuri, että jogurttia on oltava riittävästi, jotta jauhe ei muuta sitä tahmaiseksi massaksi. Puuro taas ei peitä jauheen makua, ainakaan ilman marjoja. Macan maku ei silti ole paha, lähinnä puinen.

Kahden viikon epäsäännöllisellä käytöllä en havainnut vaikutuksia. Koin käytön hankalaksi, koska jauhetta olisi nautittava päivittäin kohtuullisen suuri määrä.

Suosittelen: superfood-friikeille, jotka jaksavat tinkiä arjen helppoudesta.
Sopii: tarpeeksi suureen määrään jogurttia tai puuroon marjojen kanssa.

Ginseng-jauhe

  

Ginsengin sanotaan vahvistavan vastustuskykyä ja suojaavan rasituksilta. Piristävän vaikutuksen vuoksi sitä suositellaan nautittavan aamuisin ja vain 1/4 teelusikallista, joten 60 gramman pussi on riittoisa.

Jauheen maku on voimakas, mutta päiväannos niin pieni, ettei sitä huomaa kaura- tai soijajogurtin seassa. Teessä maku pistää liikaa esille. Pakkauksen sulkija on kätevä, mutta voimakasta jauhetta pöllähti kasvoille joka kerta, kun avasin pussin.

Noin kuukauden käytöllä tulin siihen päätelmään, että ginseng on hyvä kahvin korvike. Kuten kahvikaan, se ei poista todellista väsymystä, mutta piristää sopivasti niin, että silmät pysyvät auki aamupalavereissa.

Suosittelen: superfood-friikeille.
Sopii: jogurttiin, puuroon ja smootheisiin.

Eira Heinämies

PUHDISTAMO

Luomu Super C-Vitamiini

  

Puhdistamon Super C-Vitamiini on uutettu harvinaisen C-vitamiinipitoisesta Amlamarjasta. Teelusikallisessa tätä jauhetta on C-vitamiinia noin 2500 mg ja päivän annostukseen (joka on noin 500mg) riittääkin pelkkä lusikan kärjellinen. C-vitamiini edistää hermoston, energiantuotannon ja immuunijärjestelmän toimintaa ja saattaa vaikuttaa yleismielialaan piristävästi ja energisoivasti.

Super C-Vitamiinin tuoksu on aika voimakas mutta maku ei niinkään häirinnyt minua. Pyrin syömään joka päivä C-vitamiinipitoisia hedelmiä joten tuotteen käytöllä ei sinänsä ollut minuun voimakasta vaikutusta. Jonain päivinä sitä oli kuitenkin kiva lisätä esim. mehun joukkoon ja varmistaa näin riittävä C-vitamiinin saanti, etenkin jos vastustuskyky oli syystä tai toisesta koetuksella. Muutaman pienen flunssanpoikasen uskon voittaneenI tällä tuotteella, joten aion kyllä jatkaa sen käyttöä satunnaisesti.

Suosittelen: Ihmisille joiden vastustuskyky kaipaa boostausta.
Sopii: Mehuun, smoothiehen tai vaikka jogurttiin. Maku ei ole voimakas joten voi sekoittaa oikeastaan lähes mihin vain, vaikka teehen.

Luomu Viherjauhe

  

Viherjauheessa kohtaavat luonnon ihmeaineet; spirulina, chlorella, ohraoras, vehnäoras, lehtikaali ja sinimailasenjauhe. Näistä osa on minulle tuttuja mutta mitään en ole aiemmin kokeillut, vain lehtikaalia olen nauttinut esim. smoothien aineksena. Olen kuitenkin kuullut hyvää etenkin spirulinan ja chlorellan vaikutuksista joten kokeilen tuotetta varsin uteliaana.

Viherjauhe haisee tyrmäävältä, lähinnä kalanruoalta ja maku puskee helposti läpi esim. mehusta. Käytännössä jauhe siis tarvitseekin jotain napakampaa kuten smoothien kaverikseen. Olen lukenut, että spirulina puhdistaa elimistöä voimakkaasti ja voi näin ollen jopa pistää mahan sekaisi,n mutta itselläni siitä ei tullut sen erityisempiä oireita. Tämän jauheen annostelu kannattaa kuitenkin aloittaa rauhallisesti kokeillen lisäten määrää pikkuhiljaa.

Viherjauhe on voimakasta matskua ja noin kuukauden käytön jälkeen ihoni on jossain määrin kirkkaampi ja olo on yleensä ottaen energisempi ja pirteämpi!

Suosittelen: Superfood-hifisteilijöille, uteliaille kokeilijoille. Tarvitsee voimakkaan makunsa ja tuoksunsa vuoksi jo tietynlaista asennetta tai viitseliäisyyttä valmistaa jotain mikä onnistuu peittämään jauheen varsin persoonallisen maun alleen.
Sopii: Parhaiten smoothieihin.

Ruusujuuriuute

  

Ruusujuurella ei ole nimestään huolimatta tekemistä itse ruusun kanssa vaan se on uutettu Suomen lapin ruusujuuresta. Ruusujuurta on käytetty jo yli 3000 vuoden ajan muun muassa masennuksen ja väsymyksen hoitoon. Tuotteella mainostetaan olevan myös stressiä lieventävä vaikutus.

Tuote on pullossa, josta sitä voi pipetillä säännöstellä 25 tippaa kahdesti päivässä. Aivan näin tarkkaa annostelua en itse noudattanut mutta aloitin tuotteen käytön lisäämällä sitä teemukilliseen ja sille tielle jäin. Uute antaa teen maulle jännän, suhteellisen miellyttävän vivahduksen joten sen päivittäinen käyttö on varsin helppoa. Itse en huomannut sen käytöllä olleen juurikaan vaikutusta mutta toisaalta yleinen vireystilani on jo valmiiksi varsin hyvä, joten aion kokeilla sitä uudelleen jos väsymys yllättää.

Suosittelen: Kokeilunhaluisille, jotka kaipaavat luonnonmukaista apua esim. kevätväsymykseen.
Sopii: Mehuun, teehen, smoothiehen, jogurttiin

Instant-Pakuri

  

Instant-Pakuri voitti vuoden 2013 superruoka-palkinnon joten ihan turhaasta tuotteesta ei ole kyse! Pakuri on eräs kehutuimmista ja hypetetyimmistä superfoodeista. Sillä on monia terveysvaikutuksia joista tunnetuin on sen immuunijärjestelmää vahvistava vaikutus.

Jostain syystä ihastuin toden teolla tähän tuotteeseen ja olen jatkanut sen käyttöä kokeilujakson jälkeenkin. Pakurijauhepurkista riittää ytyä noin 65:n kupilliseen valmista teetä, se on siis ilahduttavan riittoisaa. Jauhetta voisi varmasti käyttää muutenkin mutta itse olen käyttänyt sitä kuin teetä, lisäten siis 1/3 teelusikallista lasiin kuumaa vettä. Maku on miellyttävä ja vivahteikas, hieman puinen. Monet ovat kysyneet, olenko jälleen alkanut juoda kahvia sillä pakurijuoma näyttää erehdyttävästi kahvilta tumman värinsä vuoksi. Uteliaat ovat saaneet myös itse maistaa ja olleet positiivisesti yllättyneitä!

Uskoisin, että pakuri on boostannut vastustuskykyäni. Plussaa myös siitä, että tuote on todella helppokäyttöinen. Olen jäänyt sen metsäiseen makuun jopa jossain määrin koukkuun.

Suosittelen: Ihmisille, jotka kaipaavat piristävän ja helpon vaihtoehdon teelle tai kahville.
Sopii: Parhaiten kuumaan veteen, mutta miksei myös valmiiseen teehen.

Eija Maria

FOUR SIGMA FOODS

Olen sienifanaatikko. Rakastan syysmetsiä ja lopun vuotta nörtteilen Suomen sieniseuran FB-sivulla. Four Sigma Foodsin brändi on kaikkea muuta kuin mullantuoksuinen kotisienestäjä. Suomalainen firma on lähtenyt kehittämään erikoista konseptiaan alusta asti kansainvälisille markkinoille. Sienet kasvatetaan Siperiassa, mutta tuote näyttää sopivan parhaiten New Yorkin Villageen. Pakkaukset ovat svengaavia ja yleisfiilis trendikäs. Mutta miten sienet toimivat paketissa?

Instant Reishi

  

Reishi -sientä tituleerataan FSF:n sivuilla sienten kuningattareksi sen mieltä tasapainottavine ainesosien takia. Instant Reishi sekoitetaan kuumaan veteen ja juodaan teenä. Sitä suositellaan nautittavaksi iltaisin.

Instant Reishin maku on herkullisen lakritsinen, mikä on kylläkin juomaan lisätyn lakritsijuuren ansiota. Sienten juomisessa on jotain jännää. Vähän niinkuin nauttisi shamaanilääkettä. Reishitee on herkullista – koukkuunnun siihen hyvin pian. Minulla on ollut aina vaikeuksia rauhoittua ennen nukkumaanmenoa ja nollata aivot uneen. Kupillisesta reishiä tulee ikäänkuin nukkumaanmenorituaali, lakritsin lämpimään makuun on kiva nukahtaa. Tykkään.

On vaikea sanoa, kuinka todellisia vaikutukset ovat ja kuinka paljon nukuttelen itseäni uneen. Hinta-laatusuhde on ehkä hieman yläkanttiin, Instant Reishi ei ainakaan minulla kolahda jokakuukautiseen ostoskoriin, mutta kausiluonteisena luksustuotteena suosittelen lämpimästi.

Suosittelen: Herkkäunisille ja iltavälkyille.
Sopii: Ehdottomasti teeksi. Parhaimmillaan nautittuna sängyssä, villasukat jalassa ja ehkä Girlsin uusin jakso nenän edessä.

Mind herbs

  

Adaptogeeniset yrtit auttavat nimensä mukaan kehoa mukautumaan olosuhteisiin. Mind herbs on tarkoitettu ajatustyötä tekeville tai muuten vain aivoihin rasvausta tarvitseville. Pikakahviputkea muistuttava annos nautitaan päivän aluksi tai päivän aikana. Maku on vähän liiankin kanssa yrttinen, hieman tunkkainen. Teen tai muun juoman joukkoon jauhe ei oikein taivu, sen sulautuminen kestää pitkään – lounaan tai aamiaisen sekaan sujautettuna maku ei ole kuitenkaan missään nimessä liian hallitseva.

Napsuttelin yrttiä aamusmoothieeni kuuliaisesti kolmen viikon ajan, mutta suoraan sanoen aivoni eivät kyllä toimineet paremmin – keskittymiskykyni on sen verran huono, että tarvitsisin varmaankin ämpärillisen päivässä. Kaiken kaikkiaan Mind herbs ei tehnyt vaikutusta, jos ei nyt haitannutkaan. Itse en sen auttamana viimeistellyt vuosikymmenen suurromaania.

Suosittelen: Työhuoneelle lounasjugurttiin ripoteltavaksi.
Sopii: Smoothieihin, jugurttiin tai puuroon sekoitettuna.

Paula Ojanen

Jaa:

Aiju Salminen tahtoo ystävänsä Saara Konttisen kanssa esitellä maailmalle pelkistetyn skandinaavisen designin sijaan rajumpaa Suomi-kuvaa niin perinteisen kuvataiteen kuin sarjakuvien ja tatuointitaiteen kautta. 

Ilmassa on havaittavissa jännitystä ja pientä häsellystä. Kutsuvierastilaisuus on alkanut, mutta kuohuviinit ovat vielä kaatamatta, koska edellinen tilassa järjestetty tapahtuma, Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin elokuvanäytös, on ollut myöhässä aikataulusta. Sohvapöydän maljassa kiiltävät Jelly Beansit. Vieraat saavat lopulta kuplivat, ja Aiju Salminen ja Saara Konttinen kiipeävät lavalle.

Ystävykset Salminen ja Konttinen avasivat syyskuun lopussa pop- ja alakulttuurivaikutteisen nykytaiteen verkkogallerian. Normaalista taidetta myyvästä verkkokaupasta Tabulaland Art Store erottuu vaihtuvilla, teemoitetuilla yhteisnäyttelyillä sekä verkkogallerian ympärille rakentuvalla oheistoiminnalla.

Saara Salmi: Paulan ilmestys

”Linjana on alakulttuurimeininki ja vähän raisumpi taide. Työt rajoittuvat kaksiulotteisiin, mutta korostamme toisaalta monipuolisuutta: tarjolla on niin öljymaalausta, grafiikkaa, valokuvaa, tatutointitaiteilijoiden töitä kuin sarjakuvataiteilijoiden originaalejakin”, kertoo verkkopalvelun galleristina ja kuratoijana toimiva Salminen.

Sisällöt Tabulalandiin koostetaan vahvasti henkilökohtaisella otteella.

”Olemme valinneet verkkogalleriaamme teoksia, joista itse pidämme ja taiteilijoita, joista itse olemme innoissamme. Kaikkia teoksia ei ole mahdollista hankkia omaan kotiin, mutta tätä kautta voimme kerätä omasta mielestämme upeita taideteoksia myös muiden nähtäväksi. Jos näemme jotain hienoa, jonka tahdomme muidenkin näkevän, voimme jakaa kokemuksen eteenpäin Tabulalandissa”, Salminen sanoo.

Kaija Papu: Nuolu

Verkkogallerian Tabula-O-Rama-avajaisnäyttelyssä on esillä töitä muun muassa Mikko Ijäkseltä, Anssi Kasitonnilta ja Saara Salmelta. Gallerian kaupasta löytyy tällä hetkellä teoksia reilulta 30 taiteilijalta. Joukossa on esimerkiksi toimittajana tunnetun Valtteri Väkevän sekä muusikoina tutumpien Nicole Willisin ja Jimi Tenorin teoksia. Kiinnostusta galleriaa kohtaan on, ja moni taiteilija onkin itse ottanut yhteyttä Salmiseen ja Konttiseen ja tarjonnut töitään Tabulalandiin.

Naisten tavoitteena on suunnata samantien myös ulkomaille ja esitellä suomalaista vaihtoehtoista nykytaidetta myös kansainvälisesti. Verkkopalvelun englanninkieliset sivut julkaistaan pian.

”Kielialueemme on pieni, mutta kuvataide ei ole kieleen sidottua. Verkossa saamme teokset oikeasti näkyville myös ulkomailla, ja voimme esitellä suomalaista taidetta sekä tarjota hieman erilaista Suomi-kuvaa, joka ei rajoitu pelkistettyyn skandinaaviseen designiin.”

Noora Isoeskeli: sarjasta ”100 yritystä piirtää David Lynch”

Tabulaland ei myöskään rajoitu vain gallerian pitämiseen, vaan sen rinnalle on tarkoitus luoda muita sisältöjä sekä tapahtumia. Tavoitteena on esitellä taiteilijoita eri tavoin ja kertoa taiteen tekemisestä.

Tabulaland Art Storen avajaisten yhteydessä julkaistiin Tabulaland Art Zine -lehti, jossa esitellään galleriassa esillä olevia taiteilijoita. Salminen ja Konttinen päätoimittavat myös blogia, jossa julkaistaan taustoittavia juttuja taiteilijoista sekä käsitellään ajankohtaisia taidemaailman aiheita. Lokakuussa parivaljakko avaa Lasipalatsissa kahden viikon mittaisen pop up -näyttelyn, johon on tarkoitus saada esille mahdollisimman monen Tabulalandin taiteilijan töitä. Pop up -näyttelyn yhteydessä on tarkoitus järjestää myös Día de los Muertos -askartelupaja, keikkoja, Kotibileet-dj-ilta, tatuointitapahtuma ja muuta taiteentekoa.

Kati Närhi: Herra

Salminen toimii Tabulalandin galleristina ja kuraattorina ja Konttinen projektin tuottajana. Salmisella on taustalla freelancer-kuvittajan ammatti, Konttinen taas on toiminut tuottajana ja verkkotoimittajana.

Idea Tabulalandiin syntyi, kun Salminen pyöritti kivijalkagalleriaa Kalliossa. Hän alkoi haaveilla galleriasta, joka tavoittaisi laajemman yleisön ja olisi helposti lähestyttävä. Verkossa on myös helppo tarjota teoksia kaikissa hintaluokissa.

”En halunnut, että galleria tarkoittaa valkoista pyhättöä, jossa pitää olla hiljaa ja jonne kaikki eivät välttämättä edes uskalla astua sisään. Haluamme tuoda lisää taidetta tavallisen ihmisen elämään ja samalla antaa mahdollisuuden tutustua taiteeseen juuri silloin, kun itsellä on sopiva hetki ja aikaa katsella teoksia.”

Salminen puhui ideastaan ystävälleen Saara Konttiselle, joka hetken asiaa haudottuaan oli valmis ryhtymään toimeen. Meni vuosi, ja verkkogalleria oli pystyssä.

Tabulaland toimii osoitteessa www.tabulaland.com ja on aina auki.
Tabulalandin pop up -näyttely on auki Lasipalatsilla 22.10.–1.11.2014.

Aijun kuva: Leena Jääskeläinen Taidekuvat: Tabulaland

Jaa:

Puuro on täysin aliarvostettu ruoka. Sylvi kehitti puuroja!

Puuroa voi syödä aamiaiseksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Puuroa voi keittää lukuisista eri viljoista ja kasveista ja lisätä mausteeksi marjoja, hedelmiä, pähkinöitä tai siemeniä – loistavaa pikaruokaa!

Sylvi kehitti kolme maukasta puuroa vaihtoehdoiksi iänikuiselle, vedessä keitetylle kaurapuurolle.

Tuorehirssipuuro

1 dl hirssiä

0,5 dl pellavansiemeniä

1 päärynä

ripaus jauhettua kanelia ja kardemummaa

ripaus suolaa

1 dl cashewmaitoa (kts. resepti)

Huuhtele hirssit huolellisesti kiehuvalla vedellä. Laita hirssit ja pellavansiemenet yöksi likoamaan runsaaseen veteen. Valmista myös cashewmaito edellisenä iltana. Huuhtele aamulla suurimot vielä kertaalleen, laita blenderiin mausteiden, pilkotun päärynän ja cashewmaidon kanssa, sekoita ja nauti. Halutessasi voit lisätä päälle vielä marjoja

Cashewmaito (1 dl)

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl vettä

Laita pähkinät yöksi veteen likoamaan. Sekoita ne aamulla tehosekoittimessa ja siivilöi maito pähkinöistä. Voit lisätä pähkinämäskin tuorepuuron sekaan, tai vaikka smoothieen tai leivontaan.

Mantelinen tattaripuuro

3 dl mantelimaitoa

1 dl tattaria

1 rkl soijakastiketta

kourallinen paahdettuja manteleita

hunajaa

Valmista mantelimaito cashewmaidon tapaan, samoilla mittasuhteilla, edellisenä iltana. Huuhtele tattarisuurimot hyvin ja lisää ne kiehuvaan mantelimaitoon. Lisää soijakastike ja anna keittyä miedolla lämmöllä kannen alla 20-30 minuuttia välillä sekoittaen.

Paahda sillä välin mantelit kuivalla paistinpannulla ja mausta ripauksella suolaa. Pilko pähkinöitä hieman veitsellä tai huhmareessa. Ripottele paahdetut pähkinät valmiin puuron päälle ja lisää haluamasi määrä hunajaa tai agavesiirappia.

Kvinoapuuro kookosmaidolla ja mustikoilla

1 dl kotimaista kvinoaa (suomalainen kvinoa puuroutuu paremmin kuin ulkomainen)

1 dl vettä

2 dl kookosmaitoa

1 dl mustikoita

suolaa

Huuhtele kvinoa erityisen hyvin. Kiehauta vesi ja kookosmaito, lisää kvinoa, suola ja mustikat. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Tarkista maku ja nauti. Voit lisätä puuron sekaan paahdettuja pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.

Reseptit mahdollisti Sylville Ruohonjuuri.

Jaa:

Teksti ja kuva: Kirsi Kissmyassinger

Youth Lagoon (US) ja Cats of Transnistria (FIN) veivät Kirsi Kissmyassingerin kosiohorinoita karkuun ihanaan indietunnelmaan.

  

Luen Facebookia silmät surusta soikeina. “…There is nothing left to say through Youth Lagoon. It will exist no more…”  Pistetäänkö pillit pussiin juuri ennen karkauspäivän keikkaa Tavastialla? Olin väärässä. Ilmeisesti viimeiseksi jäävä kiertue vedetään kunnialla loppuun ja näin ollen Youth Lagoon nähdään Suomessa ainakin tämän kerran verran.

Helsingin Tavastialle oli kerääntynyt juuri sopivan kokoinen kourallinen indiemusiikin ystäviä. Kuulijoita lämmitteli suomalainen Cats of Transnistria. Laulaja kuulosti etäisesti Julee Cruiselta. Esityksestä säteili hennon twinpeaksmäistä tunnelmaa. Mystistä, mutta myös hivenen unettavaa.

Unet karisivat silmistä, kun Youth Lagoonin keikka posahti käyntiin. Youth Lagoon on amerikkalaismuusikko Trevor Powersin projekti. Musiikki on psykedeelistä, rujon kaunista indie unelmapoppia. Youth Lagoon on julkaissut kolme täysipitkää albumia, The Year of Hibernation (2011), Wondrous Bughouse (2013) ja Savage Hills Ballroom (2015).

Tuoreimmalla levyllään Trevor Powers käy läpi syviä tuntojaan ystävänsä kuoleman jälkeen. Näitä tunnelmia tulvi myös Tavastia lattiasta kattoon. Täydellinen soundtrack maanantaimasikseen! Indiekeijut vavahtelivat hitaasti musiikin tahtiin. Powersin laulutyyli muistutti kaikessa kauniissa raastavuudessaan Mercury Revin laulajan David Bakerin vaikerointia. Livesovituksissa hiljaiset melodiset hetket leikkautuivat aika ajoin, kuin seinää päin juosten, rajuun pauhuun ja sähinään. Itketti. Teki mieli moshailla. Taas itketti. Hämmentävää aaltoilua. Kappaleiden Rotten Human, Sleep Paralysis ja Again sanoitukset vihlaisivat. Hetkellisesti viha ihmisiä, arkea ja ylipäätään elämää kohtaan pulppusi veressäni. Teki mieli karjua. En karjunut. Teki mieli tarjota laukussani ollutta tamponia Trevorille nokkansa tukkeeksi hänen kysellessään nenäliinaa. En tarjonnut. Biisit tekivät minulle hulluttavia tepposiaan!

Powersin taustabändi oli vertaansa vailla. Trevor ei kuitenkaan soittajien jalkoihin jäänyt. Hänen lavapresenssinsä oli kuin villisti lepatteleva tulilieska. Suurimman osan keikasta hän taiteili syntikkaviritelmänsä äärellä, mutta syöksyi aika ajoin, täysin varoittamatta, karjumaan ja tanssimaan mikrofoninsa viuhuen. Jään kaipaamaan eksentrisen energistä Youth Lagoonia, mutta myös odottamaan Trevor Powersin tulevia tuotoksia. Tuolla nuorehkolla artistilla on varmasti vielä paljon ihanuuksia tarjottavanaan.

Pötköttelin keikkaillan jälkeen sängyssäni. Puhelimeni pärähti. Italialainen aikuisviihdetaiteilija Cicciolina kirjoitti minulle Instagramissa. Minulle! Typerä hymy levisi naamalleni. Nukahdin neidon hittibiisi Baby Love korviani hivellen. Luksusluokan karkauspäivä.

Youth Lagoon – Rotten Human from Fat Possum Records on Vimeo.

This embedded video will include a text link.

Jaa:

Kuvat: Eira Heinämies

Chisun ihana ääni ja supertähtimäinen olemus hurmasi yleisön yhteislauluun.

  

Mikäli yhden Suomen sujuvimman popparin olemassaolo oli unohtunut tämän muutaman vuoden keikka- ja levytauon myötä ja jos myös viime syksyn uuden levyn julkistus meni vahingossa ohi, niin viimeistään Chisu sai ansaitsemansa huomion Uuden Musiikin Kilpailussa helmikuussa madonnamaisella Tipi-tii-väliaikanumerollaan. Tällä hetkellä artisti jo keikkaileekin täyttä vauhtia kaupungista toiseen, ja kesällä kiertue-elämä jatkuu festivaaleilla pitkin maata.

Chisun tarttuvilla levyillä vuorottelevat ihastuttavasti ilo, uho, kyynisyys ja melankolia. Sanoitukset kertovat parisuhdekokemuksista tai joskus keijukaisista. Tähden lokakuussa julkaistu neljäs albumi Polaris on otettu kriitikkojen keskuudessa aivan harvinaisen hyvin vastaan. Suureellista ja yhtä aikaa hauskaa levyä pidetään muusikon tähän asti parhaimpana ja eheimpänä kokonaisuutena, lähes täydellisenä poplevynä. Myös 80-luvulta lainattuja elementtejä kiitellään kuten myös yllättävää valintaa liittää Ylioppilaskunnan laulajien mieskuoro mukaan usealle levyn kappaleelle.

Loppuunmyydyllä The Circus -keikalla lavalla seisoo kouliintunut ammattimuusikko. Christel Sundberg on kasvanut täysiin mittoihinsa. Lavaesiintymisestä hohkaa varmuus, tietty rutinoituminenkin. Silti artisti on onnistunut säilyttämään olemuksessaan myös suurimpien tunteiden heräämiseksi vaaditun herkkyyden.

Chisun kirkkaaseen, vahvaan ääneen on helppo uppoutua. Niin helppo, että laulajaa kuunnellessani ja kameran zoomia säätäessäni en noteeraa sormusta, joka laulajan kädenheilautuksesta lennähtää suoraan jalkoihini. Takana heiluva fani koputtelee selkääni ja herättää minutkin tähän merkitykselliseen tapahtumaan. Poimin sormuksen, kohotan sen kysyvästi artistia kohden ja jätän lavan reunalle odottamaan paluuta omistajalleen.

Chisu vaikuttaa tasaisesti kehittyvältä muusikolta, joka on saanut jo aikoja sitten koko kansan suosion. Tässä yhteydessä täytyy tietenkin vielä muistuttaa, että lahjakas nainen myös säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa kappaleensa itse. Ja välillä tuottaa sivussa musiikkia muillekin kuten vaikka Antti Tuiskulle.

Circuksen keikalla yleisö on hurmaantunut. Uudet kappaleet Tähdet ja Ihana ovat täydellisiä bilehittejä, joita on kiva laulaa yhdessä. Myös vanhemmasta tuotannosta päästään nauttimaan, kun kuullaan muun muassa Sabotage, Kohtalon oma ja Mun koti ei oo täällä. Ja tietenkin pakollinen rallatus Baden-Baden, jonka voi leikkiä tuntuvan tuoreelta edes tuon pienen livenä esitetyn hetken verran.

Jaa:

Girls, 5. tuotantokausi, jaksot 1–4

Girlsin uutta kautta ei voi katsoa miettimättä, että kohta se loppuu. Sarjan luoja Lena Dunham vahvisti alkuvuodesta, että kuudes kausi tulee olemaan Girlsin viimeinen, joten nyt HBO Nordicilla käyntiin pyörähtävä Girlsin viides kausi on lopun alkua.

Ja se on ainoastaan ymmärrettävää, sillä tytöistä on tullut naisia. Elämät ovat keskeneräisiä, mutta niissä alkaa jo uhkaavasti tuoksahtaa aikuisuus – nimenomaan asuntolaina- ja kuukausipalkka-aikuisuus, ei enää ”pääsen baariin”-aikuisuus tai ”voin syödä jätskiä aamupalaksi” -aikuisuus. Viidennen kauden alkupuolen jaksoissa nähdään niin häät ja vauva kuin remonttikin. Keskushahmo Hannah (Dunham) näyttää kipuilunsa kipuilleen: hänellä on työ opettajana, ihanalta vaikuttava poikakaveri ja elämä balanssissa. Aikuisuuden ulkoisista merkeistä huolimatta Girlsin tyttöjen, niin kuin meidän kaikkien, kasvu, ja ilmeisesti siihen väistämättä liittyvä sekoilu, jatkuu. 

Pidän Girlsistä enemmän nyt, kun tiedän, ettei se jatku loputtomiin. Piiri pieni pyörii ja erityisesti neljännen kauden Hannahin Iowan harharetken jälkeen tämä tuntuu erityisen raskaalta. Vaikka hahmojen elämä muuttuu, juonikuviot tuntuvat junnaavan paikoillaan. Valitettavasti edes Shoshannan (Zosia Mamet) Japanin osiot eivät tuo yhtä paljon ilmaa sarjaan kuin Iowa edelliskaudella, vaikka yhdistelmä Shoshanna+Japani onkin muuten aivan täydellisen hellokittyihana.

Girls on aina onnistunut olemaan kiinni todellisuudessa aivan toisella tapaa kuin vaikka aikuisten iltasatu Sinkkuelämää, johon Girlsiä aluksi verrattiinkin. Nyt tämä todellisuuden illuusio kuitenkin uhkaa rapista: ei kai ketkään parikymppiset enää pyöritä samoja poika- ja panokavereita noin tiuhaan? Ettekö te käytä Tinderiä? Mutta ehkä paikallaan polkeminen juuri onkin totta. Tai ehkä tahdon vain antaa tämän anteeksi, sillä kakkoskauden jakso, jossa Hannah ja Elijah (Andrew Rannells) vetävät kokaiinia ja lähtevät teknobileisiin on yksi televisiohistorian parhaista bilekohtauksista.

Jään kieli pitkälläni odottamaan kuudetta ja viimeistä kautta, palan jo halusta tietää, kuinka tarinat keritään yhteen, mitä Hannah, Marnie, Jessa ja Shosanna tekevät Naisina. Ja vielä enemmän jään odottamaan sitä, mitä Lena Dunham tekee Girlsin jälkeen. Sillä se ei varmasti ole tylsää.

Girlsin viides tuotantokausi alkaa HBO Nordicilla maanantaina 22.2.2016.

Jaa:

Otin varaslähdön Pride-juhlintaan jo viime lauantaina EuroPrideilla. EuroPride pidetään joka kesä eri Euroopan kaupungissa, ja tänä vuonna se järjestettiin Latvian pääkaupungissa Riiassa. Vanhan kaupungin keskustorilla tanhuttiin kansallispuvuissa ja kukkaseppeleet kutreilla juhannusjuhlissa samaan aikaan kun Pride-turistit eri puolilta maailmaa kokoontuivat tapahtumiin muualla kaupungissa.

EuroPride järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa entiseen Neuvostoliittoon kuuluneella alueella. Tämä oli kymmenes vuosi kun Riiassa on kävelty Pride-kulkueessa. Samaa sukupuolta olevien ihmisten väliset parisuhteet ovat olleet Latviassa laillisia 1990-luvun alkupuolelta lähtien, mutta konservatiivisessa maassa moni queer-ihminen pysyy kaapissa.

Riian kulttuuirikeskukseen avattu Pride-talo tarjosi viikon ajan monipuolisesti brunssia, sateenkaarikakkua ravintolassa, taidenäyttelyitä, luentoja, useita sing along -elokuvanäytöksiä ja tietysti juhlia yökerhoissa. Suomikin oli yllätyksekseni edustettuna. Juuso Kekkonen esitti Outo Homo -monologinsa englanniksi ja taidegalleriassa oli Tom of Finland -näyttely.

Muuten EuroPridet eivät näkyneet kaupunkikuvassa. Sateenkaariliput eivät liehuneet kirjastojen ja taidemuseoiden lipputangoissa niin kuin esimerkiksi Helsingissä nykyisin Pride-viikolla.

Lauantai-iltapäivänä olisi voinut erehtyä luulemaan, että Riikaan on tehty terrori-isku. Poliiseja parveili sadoittain kaupungin keskustassa olevan korkea-aitaisen Vērmanes-puiston ympärillä. Kypäräpäisiä mellakkapoliisejakin näkyi. Vērmanesissa nimittäin pidettiin marssin jälkeen kolme tuntia kestänyt puistojuhla. Kaikki puiston portit olivat lukossa, paitsi yksi. Tämän portin etuosa ja pitkä pätkä sen edessä olevaa katua oli vielä varmuuden vuoksi suojattu väliaikaisella aidalla.

Itse puistossa oli kuitenkin rauhallista. Priden vapaaehtoiset pyysivät meitä portilla avaamaan laukkumme, vilkaisivat niihin sisälle lasipullojen varalta ja päästivät meidät puistoon. Sää oli poutainen ja tunnelma puistojuhlassa oli iloinen ja rento.

Riian Pride-kulkuetta on aikaisemmin häiritty muun muassa kaasuhyökkäyksillä. Olin saanut kehotuksen olla pukeutumatta Pride-henkisesti, voisin silloin mahdollisen hyökkäyksen tultua helpommin kadota väkijoukkoon. Ainoa kohtaamani aggressiivinen tilanne oli kuitenkin kun poistuimme puistosta ja joku tyttöystävänsä kanssa ohi kulkenut latvialainen nuori mies raivosi puistoon meneville juhlijoille.

Riian kulkue ei kohdannut ongelmia tänä vuonna, tosin se oli vahvasti poliisin suojaama. Marssille oli odotettu kahta tuhatta ihmistä, mutta siihen osallistui jopa viisi tuhatta. Latvian ilmapiiri oli kuitenkin selvästi rajoittanut EuroPriden osallistujamäärää. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin Pride-kulkueeseen osallistui 20 000 ihmistä, mikä oli tosin ennätysmäärä.

Marssimaan ehtineen ystäväni mukaan Riian kulkueessa tunnelma oli bilehenkisempi kuin Helsingissä, sillä kaikkialla kulkueessa soi kuuluvasti musiikki ja ihmiset bailasivat. Kenties Pride-turistit toivat mukanaan vapautunutta juhlimistapaa New Yorkista, Berliinistä ja Lontoosta. Riian kulkueella oli tosin myös vastamielenosoitus, jossa homovastaiset protestoijat polttivat sateenkaarilipun.

Pride-tapahtumat symboloivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä ja heidän kokoontumisoikeuttaan. Tapahtuma myös tuo huomiota HLBTIQA-väen ongelmille Latviassa sekä muualla Baltian maissa ja Itä-Euroopassa – ja oikeastaan kaikkialla, missä HLBTIQA-oikeudet eivät vielä toteudu. EuroPride 2015 tapahtuman pääteema olikin solidaarisuus.

Ensi kesänä EuroPride pidetäänkin toisenlaisessa henkisessä ilmapiirissä eli avaramielisyydestään kuuluisassa Amsterdamissa. Riian EuroPrideilla oli kuitenkin oma jännittävä, kapinoiva tunnelmansa.

Helsinki Pridea vietetään 22.–28.6. Kulkue kokoontuu lauantaina klo 12.00 Senaatintorille ja lähtee klo 13.00 kohti Kaivopuistoa, jossa pidetään Priden puistojuhla.

Jaa:

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Pidän kirjastoista. Lapsuuden kirjastot Seinäjoella, Lempäälässä ja Nokialla ovat usein unieni ympäristöjä. Joskus löydän lempikirjailijoiden olemattomia teoksia, joskus seikkailen agenttijännärin tyyliin. Toisinaan eksyn vaimostani lopullisesti tai törmään edesmenneisiin rakkaisiin. Pidän kirjastoista myös hereillä ollessani, ja viime vuosina olen ihastunut Turun pääkirjastoon. Kun minulla on aikaa tapettavana Turun keskustassa, menen useimmiten kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, jos ei ole sellainen olo, että haluan lukea sarjakuvia ja juoda kaljaa Cosmic Comic Cafessa. Silloin tällöin valitsen molemmat.

Kaksi tai kolme vuotta sitten tapasin ystäväni ja kollegani sattumalta kirjaston hyllyjen välissä, ja menimme kirjaston sisäpihan Café Siriukseen juttelemaan kirjakustantamisesta. Yllätykseksi huomasin, että tarjolla oli vegaanista focacciaa. Joko en ollut aloittanut Hyvään kurkkuun kirjoittamista tai sitten en vielä kerännyt kokemuksia niin vauhkona, mutta joka tapauksessa focaccia painui unholaan.

Tänä sunnuntaina se pompahti mieleeni, kun istuin kirjastossa kirjoittamassa edellisen päivän ruokakokemuksia muistiin. Kuinkas muutenkaan. Välipalaa teki mieli, joten siirryin kahvilaan, ja olihan focacciaa tarjolla vitriinissä. Tällä kertaa ei ollut mitään makeaa, mutta en kaivannutkaan sitä, sillä olin menossa tapaamaan ystävää myöhemmin CaféArtiin, jonka vegaaninen tarjonta on laajentunut muun muassa kookosmuffinsseihin. (Ne olivat muuten erinomaisia.)

Focaccia muistutti oikeastaan enemmän roomalaista pizza al tagliota, ja paikan pitäjä onkin kai italialaistaustainen. Sen päällä oli herkkusieniä, paprikaa, kesäkurpitsaa, kapriksia ja tuoretta rucolaa. Se oli parempaa kuin muistinkaan. Ei se tietenkään Pizzariumin tasolle noussut, mutta ei ollut tarviskaan. Taikina ja tomaattikastike olivat sulaneet oivallisesti yhteen, ja maku oli hyvää roomalaista keskitasoa – olen syönyt pizzapaloja siellä lukuisissa paikoissa. Edullinenkin tämä oli, teekupin kanssa viitisen euroa. Oikein mukava välipala mukavassa ympäristössä. Hyvä oli jatkaa lukemista.

Café Sirius
Turun pääkirjaston sisäpiha
Linnankatu 2
Turku

ma–pe 9–19
la 10–16
su 12–17

Facebook

Jaa:

Wusheng Company, Kanneltalo, esitykset 8.–12.3.2016

  

Suomenruotsalais-kalevalainen Peking-ooppera on kiinnostava kuriositeettikokeilu.

Aion nyt olla se tylsä ja nihkeä kriitikko, joka perustelee tähdityksensä crossover-taidekappaleen vioilla sen sijaan, että hurraisi innostuneesti onnistuneita osia. Nihkeys tuntuu hieman väärältä reaktiolta, sillä esiintyjät ja tekijät ovat vilpittömän iloisia ja innostuneita tekemisestään esityksen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa. Mutta ei auta: Wusheng Companyn klassista kiinalaista teatteria, Peking-oopperaa, ja skandinaavisia elementtejä yhdistelevän Sigurd Ringin taustalla on selkeä ja voimakas tahtotila, joka kaatuu esityksessä kiusalliseen keskeneräisyyden tunteeseen.

Tästä huolimatta Sigurd Ring on katsomisen arvoinen esitys. Sen tapa yhdistää kiinalaista ja länsimaista teatteriperinnettä on ennakkoluulotonta ja raikasta. Ohjaaja ja esiintyjä Elias Edström on nähnyt yhteyksiä siellä missä muut eivät ja tuo ne muiden nähtäväksi ja kuultavaksi. Perinteisen Peking-oopperan live-orkesterin sijaan lavalla on perkussionisti Pekka Saarikorpi ja kanteleensoittaja Senni Eskelinen, joiden osuus on melkeinpä parasta esityksessä, niin monipuolisesti molemmat instumentalistit soittimiaan käsittelevät.

Sigurd Ring on vahvasti fyysistä teatteria ja Edströmin lisäksi lavalla nähdään sirkuksen ja tanssin ammattilaiset Talvikki Eerola, Niko Arola ja Saku Mäkelä. Resitointi- ja lyhyet lauluosuudet ovat minimissään vain kertomassa, keitä hahmot ovat ja miksi he toimivat kuten toimivat.

Ammattilaistaustaa vasten on vaikea sanoa, mistä johtuu Sigurd Ringin yllä leijuva keskeneräisyyden tuntu. Ehkä siitä, että kahden kuukauden harjoituskausi kokonaan uuden fyysisen tekemisen ja tulkinnan tavan oppimiseen on sittenkin liian lyhyt. Kiinalaisessa perinteessä, oli sitten kyse teatterista tai wushu-lajeista, liikutaan ja ollaan hyvin eri tavalla kuin lännessä. Se, että Sigurd Ring tapahtuu myytisen aikakauden Juutinmaalla, ei oikein selitä sitä, miksi esiintyjät horjahtelevat jatkuvasti kriittisissä pysähdyskohdissa, joissa asennon pitäisi pysyä staattisena.

Näytelmän olennaisen osan muodostavat näyttävät ja fyysisesti vaativat taistelukohtaukset, joista ei vauhtia ja asennetta puutu. Esiintyjien Kiinasta hankitut asutkin pääsevät oikeuksiinsa, kun hihat lepattavat, vyöt viuhuvat ja aseet liukuvat alas kumartuvan vastustajan selän yli. Lisäksi tuhoon tuomittuja rakastavaisia Hilmaa ja Ragnaria esittävät Eerola ja Mäkelä tavoittavat toisessa duetossaan ihastuttavan herkkiä sävyjä, jotka alussa hukkuvat ilmeisen jännityksen alle.

Ohjaaja Edström on suorittanut teatteritaiteen maisterintutkintonsa Pekingissä, ensimmäisenä eurooppalaisena koskaan. Sigurd Ring on osoitus siitä, mitä ilmeisen idearikkaalta Edströmiltä on lupa jatkossa odottaa, eikä se ole lainkaan huono suunta.

Ohjaus: Elias Edström
Rooleissa: Elias Edström, Talvikki Eerola, Niko Arola, Saku Mäkelä
Perkussiot: Pekka Saarikorpi
Kantele: Senni Eskelinen
Valot: Milka Timosaari

Jaa:

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Kaverini oli kertonut innostuneena tästä meksikolaishenkisestä ravintolasta. Kaksi asiaa kiinnosti erityisesti: vihdoin Tampereellakin sai pehmeitä tacoja, ja kasvisannoksissa oli seitania. Tampereella seitania saa edelleen harvoista paikoista, lähinnä Gopaleista – Rongankadun seitanpurilainen lienee kaupungin paras kasvispurilainen – ja nykyään myös Plevnasta. Tosin ensikokemus jälkimmäisestä isänpäivänä oli melkoinen pettymys. Kaveri mainitsi myös runsaasta tuoreesta korianterista. Tampereellahan ei ole ollut Bar Burritoa  lukuunottamatta yritystä meksikolaiseen ruokaan tähän mennessä, vaan tarjolla on ollut tuttua tex mexiä. Myöhemmin Gastropavussakin arvioitiin paikkaa myönteisesti.

Ensimmäinen vierailu vei harmillisen pitkään, sillä minulle ei tullut sopivaa tilaisuutta käydä tuolla suunnalla Tamperetta. Viimein vaimon kanssa osui kohdalle päivä, jolloin piti hoitaa juoksevia asioita ympäri kaupunkia.

Tilasimme burriton ja tacoannoksen, johon tulee kolme tacoa. Kaikissa oli sama täyte kasviksilla ja seitanilla. Alkuun päätin tilata myös salaatin. Siihen kuului chimichurri-kastike, johon törmää Suomessa aika harvoin. Salaatti oli ristiriitainen kokemus. Chimichurrilla maustetut paahdetut leivät olivat herkullisia, ja itse chimichurri salaatin päällä oli hyvää. Mutta pico de gallo oli oikeastaan vain raakaa kuutioitua tomaattia ja sipulia ilman siihen olennaisesti kuuluvaa korianteria, eikä seos tuntunut yhtään marinoidulta. Salaatin raaka-aineet olivat vähän masentavat: jäävuorisalaattia, tomaattia ja kurkkua, jotka ovat tähän aikaan vuodesta huonoimmillaan. Tuollaiset leipäpalat esimerkiksi paahdetulla paprikalla olisivat olleet yksinään paljon parempi alkuruoka.

Tacot tarjottiin paperisista annospusseista, mikä oli hieman yllättävää. Chanticossa, La Victoriassa, Taco Nitossa, Mayassa ja Coyacánissa ne tarjottiin avoimina, kuten kuuluu, mikä tekee ainakin minun mielestäni syömisen helpommaksi. Nyt viimeisiä täytteitä piti kaapia pussin pohjalta.

Seitan oli mielestäni perushyvää. En ollut aiemmin saanut seitania tacossa, ja se sopi oikein hyvin, mutta olisin kaivannut siihen paistopintaa. Tosin edellä mainittu ystäväni kehuikin erikseen pinnalta rapeaksi paistettua seitania, joten ilmeisesti kypsennystapa vaihtelee. Seitanin maustekastike oli myös hyvää. Valitettavasti muuten taco oli pettymys. Täytteenä oli samaa jäävuorisalaattia, säilykepapuja tomaattikastikkeessa ja aika kevyesti paistettua paprikaa. Meksikolaiset maut jäivät uupumaan. Tuoretta korianteria ei ollut ollenkaan, ja pico de gallo oli, kuten sanottua, epäonnistunut. Myös itse tacolätty oli jäänyt kuivaksi ja hieman kovaksi, eli kypsennyksessä ei ollut käytetty vettä.

Tacoannosta olisi helppo korjata jo nykyisillä ravintolan eväillä. Nyt tacot olivat turhan täynnä tavaraa. Paistettu seitan, enemmän makua tuovia kastikkeita ja pienempi mutta laadukkaampi määrä kasviksia toimisi paljon paremmin. Pavut tomaattikastikkeessa kannattaisi ehdottomasti pudottaa valikoimasta. Papuja on helppo ja halpa marinoida itse huomattavasti paremmiksi. Nyt säilykekastikkeen maku jäi viipyilemään annoksen jälkeen (veteen säilötyt pavuthan ovat taas pääosin oikein laadukkaita).

Vaimon tilaama burrito toimi huomattavasti paremmin, kun seitanien kastike ja (juuston korvannut) guacamole pääsivät tukemaan kunnolla muita makuja, ja papujen tomaattikastikkeen maku ei päässyt hallitsemaan. Paketti oli melkoisen kokoinen, joten sain auttaa häntä syömisessä. Meksikolaista ruokaa tämäkään ei ollut, mutta oli tämä kyllä perusburritojen joukossa vallan kelpo.

Koska ystävän kokemukset olivat olleet niin erilaisia, uskaltauduin antamaan hieman palautetta. Kuten olen ennenkin todennut, olen niitä suomalaisia, jotka tuntevat itsensä sosiopaatiksi valittaessaan ravintolassa. Mutta henkilökunta oli niin ystävällistä ja selvästi innoissaan meksikolaisen ruuan tekemisestä ja annostensa kehittämisestä, että se rohkaisi. Osaksi keittiö vasta kokeilee ja opettelee asioita – tacolättyjen koostumus varmasti saadaan helposti kuntoon. Osaksi meillä oli ilmeisesti huono onnikin eli keittiöllä ei ihan paras päivä. Ainakin pico de gallon pitäisi henkilökunnan mukaan olla normaalisti yrttistä ja kunnolla marinoitua, eli sen tekeminen oli ehkä jäänyt puolitiehen.

Koko keskustelu oli mukava, sillä harvoin olen saanut niin innostunutta ja kiinnostunutta vastaanottoa palautteesta. Minulle jäi sellainen tunne, että La Fiesta kyllä kehittyy kohti rohkeampia makuja. Vaikka ensimmäinen kokemus ei ollutkaan kovin hyvä, palaamme varmasti kokeilemaan uudelleen, sillä kunnon meksikolaista ruokaa olisi hienoa saada Tampereelle.

La Fiesta
Sammonkatu 50
Tampere

ma–to 10.30–14, 16–21
pe 10.30–14, 16–24
la 12–24

Kotisivut

Facebookissa

Jaa: